1. Aikakirja 17 FB92

1. Kun Daavid nyt asui palatsissaan, hän sanoi kerran profeetta Natanille: »Sinä näet, että minä asun setripuisessa palatsissa mutta Herran liitonarkkua suojaa vain teltta.»

2. Natan sanoi Daavidille: »Tee vain kaikki, mitä on mielessäsi. Jumala on kanssasi.»

3. Mutta yöllä Natanille tuli tämä Jumalan sana:

4. »Mene ja sano palvelijalleni Daavidille, että Herra on sanonut näin: Sinä et saa rakentaa temppeliä minun asunnokseni.

5. Siitä päivästä alkaen, jolloin johdatin israelilaiset pois Egyptistä, aina tähän päivään asti minä en ole asunut rakennuksessa, vaan olen vaeltanut asuen teltassa ja majassa.

6. Olenko israelilaisten kanssa vaeltaessani koskaan sanonut yhdellekään Israelin johtajista, joiden olen käskenyt paimentaa kansaani: ’Miksi ette ole rakentaneet minulle setripuista asuntoa?’

7. »Ilmoita nyt palvelijalleni Daavidille, että Herra Sebaot on sanonut näin: Minä otin sinut laitumelta laumasi jäljestä kansani Israelin hallitsijaksi.

8. Olen ollut kanssasi kaikkialla, missä olet kulkenut, ja olen raivannut viholliset pois edestäsi, ja minä teen sinun nimesi yhtä suureksi kuin maan mahtavien nimet.

9. Minä hankin kansalleni Israelille asuinsijan ja juurrutan sen siihen, niin että se saa asua levollisesti aloillaan. Eivätkä vääryyden tekijät enää sorra sitä niin kuin ennen,

10. niin kuin vielä silloinkin, kun olin asettanut tuomareita johtamaan kansaani Israelia. Minä kukistan kaikki sinun vihollisesi. »Minä, Herra, ilmoitan sinulle, että minä rakennan sinulle kuningashuoneen.

11. Kun päiväsi ovat päättyneet ja sinä olet mennyt isiesi luo, minä nostan hallitsijaksi yhden sinun pojistasi, sinun siemenestäsi, ja vakiinnutan hänen kuninkuutensa.

12. Poikasi rakentaa minulle temppelin, ja minä pidän hänen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti.

13. Minä olen oleva hänelle isä, ja hän on oleva minulle poika. Minä pysyn uskollisena enkä hylkää häntä, niin kuin hylkäsin sinun edeltäjäsi.

14. Minä pidän hänen asemansa ikuisesti lujana temppelissäni ja valtakunnassani, ja hänen valtaistuimensa on kestävä ikuisesti.»

15. Natan kertoi Daavidille kaikki nämä sanat ja koko tämän näyn.

16. Silloin kuningas Daavid meni rukoilemaan Herraa ja sanoi: »Herra, minun Jumalani! Mikä olen minä ja mikä on minun sukuni, kun olet tuonut minut tähän asti?

17. Eikä tässäkään vielä ollut sinulle kyllin, Jumala, vaan olet antanut suvulleni lupauksia, jotka tähtäävät kauas tulevaisuuteen. Sinä, Jumala, olet nostanut minut korkeaan asemaan.

18. Mitä voisin enää pyytää sinulta, kun olet jo antanut minulle niin paljon kunniaa? Sinä tunnet minut, palvelijasi.

19. »Herra, palvelijasi tähden ja sen mukaan kuin itse olet hyväksi nähnyt sinä olet tehnyt kaikki nämä suuret teot ja ilmoittanut ne minulle.

20. Kaikki se, mitä olemme omin korvin kuulleet, osoittaa, ettei ole toista sinun kaltaistasi, ei ole muuta Jumalaa kuin sinä.

21. Mikä muu kansa maan päällä olisi kansasi Israelin kaltainen? Onko toista kansaa, jota Jumala olisi tullut lunastamaan omaksi kansakseen? Sinä olet tehnyt suuria ja pelottavia tekoja, jotka ovat tehneet nimesi tunnetuksi kaikkialla. Egyptistä sinä lunastit omaksesi kansasi, ja sinä hävitit vieraat kansat sen tieltä.

22. Olet tehnyt kansasi Israelin ikiajoiksi omaksi kansaksesi, ja sinusta, Herra, on tullut israelilaisten Jumala.

23. »Herra, anna sen sanasi, jonka olet lausunut minulle ja suvulleni, olla ikuisesti voimassa ja täytä lupauksesi.

24. Silloin sinun nimesi pysyy ikuisesti ja se on aina oleva suuri, näin kuuluva: ’Herra Sebaot, Israelin Jumala’, ja palvelijasi Daavidin suku pysyy aina sinun edessäsi.

25. Koska sinä, Jumalani, olet luvannut rakentaa minulle kuningashuoneen, on palvelijasi rohjennut esittää sinulle tämän rukouksen.

26. Niin, Herra, sinä olet Jumala, ja sinä olet antanut minulle tämän suuren lupauksen.

27. Pyydän sinua siunaamaan palvelijasi suvun, niin että se saa ikuisesti palvella sinua. Sinä, Herra, olet siunannut sitä, ja niin sillä on aina oleva siunaus.»