1. kirje korinttilaisille 3 FB92

1. Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia.

2. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään,

3. sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.

4. Jos yksi sanoo: »Minä olen Paavalin puolella», toinen taas: »Minä Apolloksen», ettekö silloin ole kuin ihmiset ainakin?

5. Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut.

6. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.

7. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun.

8. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan.

9. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.

10. Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.

11. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

12. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,

13. aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.

14. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan.

15. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.

16. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?

17. Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

18. Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas.

19. Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu: – Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa.

20. Ja samoin: – Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi.

21. Kenenkään ei siis pidä ylpeillä ihmisistä. Kaikkihan on teidän:

22. Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän,

23. mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.