1. Kuninkaiden kirja 1 FINRK

1. Kun kuningas Daavid oli tullut vanhaksi, hän ei pysynyt enää lämpimänä, vaikka häntä peiteltiin vaatteilla.

2. Silloin hänen palvelijansa sanoivat hänelle: ”Etsittäköön herrallemme, kuninkaalle, tyttö, neitsyt, palvelemaan kuningasta ja hoitamaan häntä. Maatkoon hän sylissäsi, niin herrallamme, kuninkaalla, on lämmin.”

3. Niin he etsivät kaunista tyttöä koko Israelin alueelta ja löysivät suunemilaisen Abisagin ja toivat hänet kuninkaan luo.

4. Tyttö oli hyvin kaunis. Hänestä tuli kuninkaan hoitaja, ja hän palveli kuningasta. Kuningas ei kuitenkaan yhtynyt häneen.

5. Siihen aikaan Adonia, Haggitin poika, korotti itsensä ja sanoi: ”Minä teen itsestäni kuninkaan.” Hän hankki itselleen sotavaunuja ja ratsumiehiä sekä viisikymmentä miestä, jotka juoksivat hänen edellään.

6. Hänen isänsä Daavid ei ollut koskaan pahoittanut hänen mieltään sanomalla: ”Miksi olet tehnyt noin?” Adonia oli syntynyt Absalomin jälkeen, ja hän oli myös hyvin komea mies.

7. Adonia neuvotteli Jooabin, Serujan pojan, ja pappi Ebjatarin kanssa, ja nämä kannattivat häntä.

8. Mutta pappi Saadok ja Benaja, Joojadan poika, sekä profeetta Naatan, Simei, Rei ja Daavidin valiosotilaat eivät olleet Adonian puolella.

9. Adonia teurasti lampaita, vuohia, härkiä ja juottovasikoita Soohelet-kiven luona, joka on Roogelin lähteen äärellä. Hän kutsui paikalle kaikki veljensä, kuninkaan pojat, ja kaikki kuninkaan palveluksessa olevat Juudan miehet.

10. Mutta profeetta Naatania, Benajaa, valiosotilaita ja veljeään Salomoa hän ei kutsunut.

11. Silloin Naatan sanoi Batseballe, Salomon äidille: ”Etkö ole kuullut, että Adonia, Haggitin poika, on tehnyt itsensä kuninkaaksi eikä herramme Daavid tiedä sitä?

12. Salli minun antaa sinulle neuvo, jotta pelastaisit henkesi ja poikasi Salomon hengen.

13. Mene nyt heti kuningas Daavidin luo ja sano hänelle: ’Herrani kuningas, etkö sinä itse ole vannonut palvelijattarellesi näin: sinun pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni, ja hän saa istua minun valtaistuimellani? Miksi siis Adonia on ryhtynyt kuninkaaksi?’

14. Ja kun sinä vielä puhut siellä kuninkaan kanssa, minä tulen sinun jälkeesi sisään ja vahvistan sen, mitä sanot.”

15. Niin Batseba meni kuninkaan luo makuuhuoneeseen. Kuningas oli hyvin vanha, ja suunemilainen Abisag palveli häntä.

16. Batseba kumartui ja osoitti kuninkaalle kunnioitusta. Kuningas kysyi: ”Mitä asiaa sinulla on?”

17. Batseba vastasi hänelle: ”Herrani, sinä olet vannonut palvelijattarellesi Herran , Jumalasi, kautta: ’Sinun pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni, ja hän saa istua minun valtaistuimellani.’

18. Nyt kuitenkin Adonia on ryhtynyt kuninkaaksi, etkä sinä, herrani ja kuninkaani, tiedä siitä mitään.

19. Hän on teurastanut paljon härkiä, juottovasikoita sekä lampaita ja vuohia ja kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat, pappi Ebjatarin ja sotaväen päällikön Jooabin, mutta palvelijaasi Salomoa hän ei ole kutsunut.

20. Sinuun, herrani ja kuninkaani, kiinnittyvät nyt kaikkien israelilaisten katseet, että ilmoittaisit kansalle, kuka istuu herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä.

21. Muuten käy niin, että kun herrani, kuningas, on mennyt lepoon isiensä luo, minua ja minun poikaani Salomoa pidetään rikollisina.”

22. Kun Batseba vielä puhui kuningas Daavidin kanssa, saapui profeetta Naatan.

23. Kuninkaalle ilmoitettiin: ”Profeetta Naatan on täällä.” Hän tuli kuninkaan eteen ja kumartui hänen edessään kasvoilleen maahan.

24. Naatan sanoi: ”Herrani, kuningas, oletko sinä sanonut: ’Adoniasta tulee kuningas minun jälkeeni, ja hän saa istua minun valtaistuimellani.’?

25. Hän on näet mennyt tänään alas lähteelle ja teurastanut uhriksi paljon härkiä, juottovasikoita sekä lampaita ja vuohia ja kutsunut luokseen kaikki kuninkaan pojat, sotapäälliköt sekä pappi Ebjatarin. Nyt he syövät ja juovat hänen kanssaan ja huutavat: ’Eläköön kuningas Adonia!’

26. Minulle, palvelijallesi, hän ei kuitenkaan ole esittänyt kutsua, ei myöskään pappi Saadokille eikä Benajalle, Joojadan pojalle, eikä sinun palvelijallesi Salomolle.

27. Onko tämä asia tapahtunut herrani, kuninkaan, aloitteesta hänen antamatta palvelijasi tietää, kuka istuu herrani, kuninkaan, valtaistuimella hänen jälkeensä?”

28. Kuningas Daavid vastasi: ”Kutsukaa Batseba minun luokseni.” Hän tuli kuninkaan eteen ja jäi siihen seisomaan.

29. Kuningas vannoi sanoen: ”Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on lunastanut minun sieluni kaikesta ahdingosta,

30. minä teen tänä päivänä aivan niin kuin vannoin sinulle Herran , Israelin Jumalan, kautta sanoessani, että sinun pojastasi Salomosta tulee kuningas minun jälkeeni ja että hän saa istua valtaistuimellani minun jälkeeni.”

31. Silloin Batseba kunnioitusta osoittaen kumartui kasvoilleen maahan ja sanoi: ”Eläköön herrani, kuningas Daavid, ainiaan!”

32. Kuningas Daavid sanoi: ”Kutsukaa luokseni pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika.” Kun he olivat tulleet kuninkaan eteen,

33. kuningas sanoi heille: ”Ottakaa mukaanne herranne palvelijat, pankaa poikani Salomo minun muulini selkään ja viekää hänet alas Giihonille.

34. Voidelkoot pappi Saadok ja profeetta Naatan hänet siellä Israelin kuninkaaksi. Puhaltakaa sitten soofar-torveen ja huutakaa: ’Eläköön kuningas Salomo!’

35. Seuratkaa sitten häntä tänne ylös. Hän saa istua minun valtaistuimellani ja hallita kuninkaana minun jälkeeni. Hänet minä olen määrännyt Israelin ja Juudan ruhtinaaksi.”

36. Benaja, Joojadan poika, vastasi kuninkaalle ja sanoi: ”Aamen! Niin sanokoon myös Herra , minun herrani ja kuninkaani Jumala.

37. Niin kuin Herra on ollut herrani, kuninkaan, kanssa, hän olkoon myös Salomon kanssa ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä mahtavammaksi kuin on herrani, kuningas Daavidin, valtaistuin.”

38. Sitten pappi Saadok, profeetta Naatan ja Benaja, Joojadan poika, sekä kreetit ja pleetit lähtivät liikkeelle. He asettivat Salomon ratsaille kuningas Daavidin muulin selkään ja saattoivat hänet Giihonille.

39. Pappi Saadok oli ottanut öljysarven pyhäkköteltasta. Hän voiteli Salomon, soofar-torviin puhallettiin, ja koko kansa huusi: ”Eläköön kuningas Salomo!”

40. Koko kansa seurasi häntä ylös kaupunkiin huiluja soittaen ja valtavasti riemuiten, niin että maa oli haljeta heidän huudostaan.

41. Adonia ja kaikki hänen kanssaan olevat kutsuvieraat kuulivat sen juuri kun olivat lopettaneet ateriointinsa. Kun Jooab kuuli torven äänen, hän kysyi: ”Miksi kaupungissa on tuollainen meteli?”

42. Hänen vielä puhuessaan saapui paikalle Joonatan, pappi Ebjatarin poika. Adonia sanoi: ”Tule, sillä sinä olet kunnon mies ja tuot hyviä sanomia.”

43. Joonatan vastasi Adonialle: ”Päinvastoin! Herramme, kuningas Daavid, on tehnyt Salomosta kuninkaan.

44. Kuningas lähetti hänen luokseen pappi Saadokin, profeetta Naatanin ja Benajan, Joojadan pojan, sekä kreetit ja pleetit, ja he asettivat hänet ratsaille kuninkaan muulin selkään.

45. Pappi Saadok ja profeetta Naatan voitelivat hänet Giihonilla kuninkaaksi. He tulivat sieltä riemuiten, ja koko kaupunki joutui liikkeelle. Siitä johtui ääni, jonka te kuulitte.

46. Onpa Salomo jo istuutunut kuninkaalliselle valtaistuimellekin.

47. Myös kuninkaan palvelijat ovat tulleet onnittelemaan herraamme, kuningas Daavidia, ja sanoneet: ’Sinun Jumalasi antakoon Salomon nimen tulla vielä maineikkaammaksi kuin sinun nimesi ja tehköön hänen valtaistuimensa vielä mahtavammaksi kuin sinun valtaistuimesi.’ Kuningas kumartui vuoteellaan

48. ja sanoi: ’Siunattu olkoon Herra , Israelin Jumala, joka on tänä päivänä antanut minulle seuraajan valtaistuimelleni. Silmäni ovat saaneet sen nähdä.’”

49. Silloin kaikki Adonian kutsuvieraat joutuivat kauhun valtaan. He nousivat ja riensivät kukin omille teilleen.

50. Adonia alkoi pelätä Salomoa. Hän nousi ja meni alttarin luo ja tarttui sen sarviin.

51. Tämä kerrottiin Salomolle. Hänelle sanottiin: ”Adonia on kuningas Salomoa peläten tarttunut alttarin sarviin ja sanonut: ’Vannokoon kuningas Salomo vielä tänään minulle, ettei hän surmaa miekalla palvelijaansa.’”

52. Salomo sanoi: ”Jos hän osoittautuu kunnon mieheksi, häneltä ei putoa hiuskarvaakaan maahan, mutta jos hänessä havaitaan pahuutta, hänen on kuoltava.”

53. Kuningas Salomo lähetti miehiä hakemaan Adonian alttarin luota. Adonia tuli ja heittäytyi maahan kuningas Salomon eteen, ja Salomo sanoi hänelle: ”Mene kotiisi.”