1. Kuninkaiden kirja 17 FINRK

1. Tisbeläinen Elia, joka oli Gileadin asukkaita, sanoi Ahabille: ”Niin totta kuin Herra , Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen, näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muuten kuin minun sanani kautta.”

2. Sitten Elialle tuli tämä Herran sana:

3. ”Lähde täältä, mene itään päin ja kätkeydy Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella.

4. Saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt korppien elättää sinua siellä.”

5. Elia lähti matkaan ja teki Herran sanan mukaan. Hän meni ja asettui asumaan Keritinpurolle, joka on Jordanin itäpuolella.

6. Korpit toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin ja leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.

7. Jonkin ajan kuluttua puro kuivui, koska maassa ei ollut satanut.

8. Silloin Elialle tuli tämä Herran sana:

9. ”Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne asumaan. Minä olen käskenyt erään leskivaimon elättää sinua siellä.”

10. Elia nousi ja meni Sarpatiin. Kun hän tuli kaupungin portille, hän näki leskivaimon keräämässä puita. Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle vähän vettä astiassa, että saisin juoda.”

11. Kun nainen lähti sitä hakemaan, Elia huusi hänelle: ”Tuo minulle samalla myös pala leipää.”

12. Mutta hän vastasi: ”Niin totta kuin Herra , sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipää, ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Kerättyäni pari puuta menen leipomaan leivän itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”

13. Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Mene ja tee niin kuin olet sanonut, mutta tee ensin pieni rieskaleipä ja tuo se minulle. Leivo sen jälkeen itsellesi ja pojallesi,

14. sillä näin sanoo Herra , Israelin Jumala: ’Jauhot eivät lopu ruukusta eikä öljyä puutu astiasta. Näin on aina siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.’”

15. Nainen meni ja teki Elian sanan mukaan, ja hänellä, hänen perheellään ja Elialla oli syötävää pitkäksi aikaa.

16. Jauhot eivät loppuneet ruukusta eikä öljyä puuttunut astiasta sen sanan mukaisesti, jonka Herra oli Elian kautta puhunut.

17. Näiden tapahtumien jälkeen talon emännän poika sairastui. Pojan sairaus paheni niin vaikeaksi, että hän lopulta lakkasi hengittämästä.

18. Silloin nainen sanoi Elialle: ”Mitä minulla on sinun kanssasi tekemistä, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni tuomaan esiin pahat tekoni ja tuottamaan pojalleni kuoleman!”

19. Elia vastasi hänelle: ”Anna poikasi minulle.” Hän otti pojan naisen sylistä, vei hänet ylös kattohuoneeseen, jossa itse asui, ja laski hänet vuoteelleen.

20. Elia huusi Herraa ja sanoi: ” Herra , minun Jumalani, oletko todella kohdellut niin pahoin tätä leskeä, jonka luona asun, että olet antanut hänen poikansa kuolla?”

21. Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: ” Herra , minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin.”

22. Herrakuuli Eliaa, ja henki tuli takaisin pojan sisimpään, ja poika heräsi eloon.

23. Elia otti pojan, toi hänet kattohuoneesta alas taloon, antoi hänet hänen äidille ja sanoi: ”Näethän, poikasi elää.”

24. Nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi.”