1. Kuninkaiden kirja 2 FB92
1. Kun Daavidin päivät lähestyivät loppuaan, hän neuvoi poikaansa Salomoa näin:
2. »Minä olen nyt menossa sitä tietä, jota meidän kaikkien on mentävä. Ole sinä luja, ole mies!
3. Muista, mihin Herra, sinun Jumalasi, sinua velvoittaa. Kulje hänen teitään ja noudata hänen säädöksiään ja määräyksiään, hänen lakejaan ja hänen liittonsa ehtoja, jotka ovat Mooseksen laissa. Silloin menestyt kaikessa mitä teet ja kaikkialla minne käännyt,
4. ja silloin toteutuu se, minkä Herra on minusta sanonut: ’Jos poikasi pysyvät oikealla tiellä ja ovat koko sydämestään ja sielustaan vilpittömiä minua kohtaan, Israelin valtaistuimella on aina oleva sinun sukuusi kuuluva mies.’
5. »Sinä tiedät myös, mitä Joab, Serujan poika, on minulle tehnyt, tiedät, mitä hän teki kahdelle Israelin sotaväen päällikölle, Abnerille, Nerin pojalle, ja Jeterin pojalle Amasalle. Hän tappoi heidät, vuodatti rauhan aikana verta kuin sodassa ikään. Hän tahrasi viattomalla verellä vyötäistensä vyön ja jalkojensa kengät.
6. Toimi sinä niin kuin viisaaksi näet äläkä anna hänen nyt harmaapäänäkään päästä rauhassa tuonelaan.
7. Mutta gileadilaisen Barsillain poikia kohtele ystävän tavoin ja anna heille edelleen sija ruokapöydässäsi, sillä ystävänä hekin kohtelivat minua, kun pakenin veljeäsi Absalomia.
8. »Luonasi on myös Simei, Geran poika, benjaminilainen Bahurimista. Hän kirosi minua pahasti sinä päivänä, jolloin menin Mahanaimiin. Mutta kun hän sitten tuli Jordanille minua tapaamaan, minä vannoin hänelle Herran nimeen: ’Totisesti, minä en surmaa sinua.’
Daavidin kuolema9. Älä sinä kuitenkaan jätä häntä rankaisematta. Sinä olet viisas ja tiedät kyllä, miten voit toimittaa hänet alas tuonelaan harmaat hiukset veressä.»
10. Niin Daavid meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin.
11. Neljäkymmentä vuotta hän oli ollut Israelin kuninkaana. Hebronissa hän hallitsi seitsemän vuotta, Jerusalemissa kolmenkymmenenkolmen vuoden ajan.
Adonian kuolema12. Salomo nousi isänsä Daavidin valtaistuimelle, ja hänen kuninkuutensa vahvistui lujaksi.
13. Adonia, Haggitin poika, tuli Salomon äidin Batseban luo, ja Batseba kysyi: »Tuletko ystävänä?» »Tulen», hän vastasi
14. ja sanoi: »Minulla on sinulle asiaa.» »Puhu», Batseba sanoi.
15. Niin hän sanoi: »Sinä tiedät, että kuninkuus kuului minulle ja koko Israel odotti, että minusta tulee kuningas. Mutta niin ei käynytkään, vaan kuninkaaksi tuli veljeni Salomo. Toden totta, se oli Herran tahto.
16. Yhtä asiaa nyt sinulta pyydän, älä kiellä sitä minulta.» »Puhu», sanoi Batseba.
17. Ja Adonia sanoi: »Pyydä kuningas Salomolta, että hän antaisi sunemilaisen Abisagin minulle vaimoksi. Sinulta hän ei sitä kiellä.»
18. Batseba vastasi: »Hyvä on. Minä puhun puolestasi kuninkaalle.»
19. Batseba meni kuningas Salomon luo puhumaan Adonian puolesta. Kuningas nousi istuimeltaan, tuli häntä vastaan ja kumarsi maahan hänen edessään. Sitten hän taas asettui valtaistuimelleen, ja myös kuninkaan äidille tuotiin istuin. Batseba istuutui Salomon oikealle puolelle
20. ja sanoi: »Minulla on sinulle pieni pyyntö, suostuthan siihen.» Kuningas sanoi hänelle: »Pyydä, äitini, minä en asetu vastaan.»
21. Batseba sanoi: »Anna sunemilainen Abisag veljellesi Adonialle vaimoksi.»
22. Kuningas Salomo vastasi äidilleen: »Miksi sinä pyydät Adonialle sunemilaista Abisagia? Pyydä hänelle yksin tein kuninkuutta! Onhan hän vanhempi veljeni ja onhan hänellä puolellaan pappi Abjatar ja Joab, Serujan poika.»
23. Ja kuningas Salomo vannoi Herran kautta: »Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jollei Adonia maksa puheitaan hengellään!
24. Niin totta kuin Herra elää, hän, joka on ollut tukenani ja lupauksensa mukaisesti on antanut isäni Daavidin valtaistuimen minulle ja minun suvulleni: vielä tänään Adonia kuolee!»
Salomo karkottaa Abjatarin25. Kuningas Salomo antoi tehtävän Benajalle, Jojadan pojalle, ja tämä lähti Adonian luo ja surmasi hänet.
26. Pappi Abjatarille kuningas sanoi: »Mene maatilallesi Anatotiin, sillä sinä olet kuoleman oma. Minä en kuitenkaan sinua surmaa, koska olet isäni Daavidin aikana kantanut Herran, minun Jumalani, arkkua ja kokenut samat vaivat kuin isänikin.»
Joabin kuolema27. Näin Salomo erotti Abjatarin Herran papin virasta ja toteutti sen, mitä Herra oli Silossa sanonut Eelin suvusta.
28. Kun Joab sai kuulla tästä, hän pakeni pyhäkkötelttaan ja tarttui alttarin sarviin. Hän oli asettunut Adonian puolelle, vaikka ei aikoinaan ollut kannattanut Absalomia.
29. Salomolle kerrottiin: »Joab on paennut pyhäkkötelttaan ja on siellä alttarin ääressä.» Salomo lähetti kysymään Joabilta: »Mikä sinun on, kun olet paennut alttarin turviin?» Joab vastasi: »Minä pelkäsin sinua ja pakenin Herran luo.» Silloin kuningas Salomo lähetti sinne Benajan, Jojadan pojan, sanoen: »Mene ja tapa hänet.»
30. Benaja meni pyhäkkötelttaan ja sanoi Joabille: »Kuningas käskee sinun lähteä täältä.» Joab vastasi: »En lähde. Mieluummin kuolen tähän.» Benaja palasi kuninkaan luo ja kertoi, millaisen vastauksen hän oli Joabilta saanut.
31. Kuningas sanoi hänelle: »Tee Joabin mielen mukaan. Lyö hänet kuoliaaksi ja hautaa hänet. Siten puhdistat minut ja isäni suvun siitä viattomasta verestä, jonka hän vuodatti.
32. Herra on lukeva Joabin kuoleman hänen omaksi syykseen. Hänhän kävi kahden itseään oikeamielisemmän ja paremman miehen kimppuun, kun hän isäni Daavidin tietämättä tappoi miekallaan Nerin pojan Abnerin, Israelin sotaväen päällikön, ja Jeterin pojan Amasan, Juudan sotaväen päällikön.
33. Jääköön näiden miesten surma ikuisesti Joabin ja hänen sukunsa syyksi. Mutta Daavidille ja hänen jälkeläisilleen, hänen valtakuntansa ja kuninkuutensa perijöille, Herra suokoon ainaisen rauhan.»
34. Niin Benaja, Jojadan poika, meni ja löi Joabin kuoliaaksi. Hänet haudattiin kotipaikalleen autiomaan laitaan.
Simein kuolema35. Kuningas asetti Benajan, Jojadan pojan, hänen jälkeensä sotaväen päälliköksi, ja Abjatarin sijalle kuningas asetti pappi Sadokin.
36. Kuningas kutsutti Simein luokseen ja sanoi hänelle: »Rakenna itsellesi talo Jerusalemiin ja pysy täällä, älä poistu kaupungista minnekään.
37. Jos lähdet pois ja menet Kidroninlaakson yli, silloin sinä kuolet, tiedä se, ja se on oma syysi.»
38. Simei vastasi kuninkaalle: »Hyvä on. Niin kuin herrani ja kuninkaani on määrännyt, niin hänen palvelijansa tekee.» Simei asui sitten pitkään Jerusalemissa.
39. Mutta kolmen vuoden kuluttua kaksi hänen orjaansa karkasi Gatin kuninkaan Akisin, Maakan pojan luo. Simeille kerrottiin, että hänen orjansa olivat Gatissa.
40. Hän satuloi aasinsa, lähti Gatiin Akisin luo hakemaan orjiaan ja toi heidät pois.
41. Salomo sai tietää, että Simei oli lähtenyt Jerusalemista Gatiin ja tullut takaisin.
42. Kuningas kutsui Simein luokseen ja sanoi hänelle: »Enkö minä vannottanut sinua Herran nimeen ja varoittanut sinua? Enkö minä tehnyt sinulle tiettäväksi, että niin pian kuin poistut täältä, olet kuoleman oma? Sinä sanoit silloin minulle: ’Hyvä on, minä teen niin kuin käsket.’
43. Mikset sitten ole noudattanut Herran nimeen vannottua valaa etkä minun käskyäni?»
44. Ja kuningas sanoi vielä Simeille: »Sinä tiedät hyvin, mitä pahaa olet tehnyt isälleni Daavidille! Nyt Herra kääntää sinun pahuutesi itseäsi vastaan.
45. Mutta kuningas Salomo on oleva siunattu, ja Herra pitää Daavidin valtaistuimen ikuisesti vahvana.»
46. Kuningas lähetti Benajan, Jojadan pojan, ottamaan Simein hengiltä, ja niin hän kuoli. Kuninkuus oli nyt lujasti Salomon käsissä.