1. Kuninkaiden kirja 20 FINRK

1. Aramin kuningas Benhadad keräsi koko sotajoukkonsa. Hänen kanssaan oli kolmekymmentäkaksi kuningasta hevosineen ja sotavaunuineen, ja hän ryhtyi piirittämään Samariaa ja taistelemaan sitä vastaan.

2. Benhadad lähetti sanansaattajia kaupunkiin Ahabin, Israelin kuninkaan, luo

3. sanomaan hänelle: ”Näin sanoo Benhadad: ’Sinun hopeasi ja kultasi kuuluvat minulle, samoin parhaimmat vaimosi ja lapsesi kuuluvat minulle.’”

4. Israelin kuningas vastasi: ”Niin kuin olet sanonut, herrani, kuningas, minä kuulun sinulle, samoin kaikki, mitä minulla on.”

5. Mutta sanansaattajat tulivat uudestaan ja sanoivat: ”Näin sanoo Benhadad: ’Minä lähetin sinulle sanan, että sinun on annettava minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja lapsesi.

6. Huomenna tähän aikaan minä siis lähetän palvelijani luoksesi tutkimaan palatsisi ja palvelijoittesi talot. Kaiken, mitä pidät kallisarvoisena, he ottavat haltuunsa ja vievät.’”

7. Silloin Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat ja sanoi: ”Ymmärtäkää ja nähkää, että hän hankkii meille onnettomuutta. Kun hän lähetti vaatimaan minulta vaimojani ja lapsiani, hopeaani ja kultaani, minä en kieltänyt niitä häneltä.”

8. Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: ”Älä kuuntele äläkä suostu.”

9. Niin hän vastasi Benhadadin sanansaattajille: ”Sanokaa herralleni, kuninkaalle: ’Kaiken, mitä ensimmäisellä kerralla käskit palvelijasi tehdä, minä teen, mutta tätä minä en voi tehdä.’” Sanansaattajat veivät tämän vastauksen Benhadadille.

10. Benhadad lähetti hänelle sanan: ”Jumalat rangaiskoot minua nyt ja vastedes, jos Samarian tomu riittää täyttämään kaiken sen väen kourat, joka minua seuraa.”

11. Mutta Israelin kuningas vastasi: ”Sanokaa hänelle: ’Ei pidä kerskua asevyötä pukiessa, vaan vasta sitä riisuessa.’”

12. Kun Benhadad kuuli tämän vastauksen ollessaan kuninkaiden kanssa juomassa lehtimajoissa, hän sanoi palvelijoilleen: ”Valmistautukaa!” Ja he valmistautuivat hyökkäämään kaupunkia vastaan.

13. Silloin eräs profeetta astui Israelin kuninkaan Ahabin eteen ja sanoi: ”Näin sanoo Herra : ’Näetkö koko tuon suuren väkijoukon? Katso, minä annan sen tänä päivänä sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra .’”

14. Ahab kysyi: ”Kenen avulla?” Profeetta vastasi: ”Näin sanoo Herra : ’Maaherrojen palvelijoiden avulla.’” Ahab kysyi vielä: ”Kuka aloittaa taistelun?” Hän vastasi: ”Sinä.”

15. Ahab katsasti maaherrojen palvelijat, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi. Sen jälkeen hän katsasti koko väen, kaikki israelilaiset. Heitä oli seitsemäntuhatta.

16. He lähtivät hyökkäykseen puolenpäivän aikaan, kun Benhadad oli juopottelemassa lehtimajoissa yhdessä niiden kolmenkymmenenkahden kuninkaan kanssa, jotka olivat hänen apunaan.

17. Maaherrojen palvelijat lähtivät ensimmäisinä. Kun Benhadad lähetti tiedustelijoita, nämä kertoivat hänelle, että Samariasta oli lähtenyt miehiä liikkeelle.

18. Hän sanoi: ”Jos he ovat lähteneet liikkeelle rauhanomaisesti, ottakaa heidät kiinni elävinä. Ja jos he ovat lähteneet taistelemaan, ottakaa heidät silloinkin elävinä kiinni.”

19. Maaherrojen palvelijat ja heitä seuraava sotajoukko lähtivät kaupungista,

20. ja kukin heistä surmasi miehen. Silloin aramilaiset pakenivat, ja Israel ajoi heitä takaa. Mutta Benhadad, Aramin kuningas, pääsi pakoon ratsain muutamien ratsumiesten kanssa.

21. Israelin kuningaskin lähti liikkeelle. Hän löi hevoset ja vaunujoukot ja tuotti näin aramilaisille suuren tappion.

22. Silloin profeetta tuli Israelin kuninkaan luo ja sanoi hänelle: ”Mene ja varustaudu! Tiedä ja ymmärrä, mitä sinun on tehtävä, sillä vuoden kuluttua Aramin kuningas hyökkää kimppuusi.”

23. Aramin kuninkaan palvelijat sanoivat herralleen: ”Heidän jumalansa on vuorten jumala. Sen tähden he olivat meitä vahvempia. Mutta taistelkaamme heitä vastaan tasangolla, niin olemme varmasti heitä vahvempia.

24. Tee siis näin: Pane pois kaikki kuninkaat paikoiltaan ja aseta käskynhaltijat heidän tilalleen.

25. Hanki sitten itsellesi yhtä suuri sotajoukko kuin se, jonka menetit, yhtä monta hevosta ja yhtä monet vaunut. Taistelkaamme heitä vastaan tasangolla. Varmasti saamme heistä voiton.” Kuningas kuuli heitä ja teki niin.

26. Kun vuosi oli vaihtunut, Benhadad katsasti aramilaiset ja lähti Afekiin taistelemaan Israelia vastaan.

27. Myös israelilaiset katsastettiin ja muonitettiin, ja he lähtivät aramilaisia vastaan. Israelilaiset olivat leiriytyneinä heitä vastapäätä kuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaisia oli maan täydeltä.

28. Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan luo ja sanoi: ”Näin sanoo Herra : ’Koska aramilaiset ovat sanoneet, että Herra on vuorten jumala eikä laaksojen jumala, minä annan koko tämän suuren väenpaljouden sinun käsiisi, jotta te tulisitte tietämään, että minä olen Herra .’”

29. Joukot olivat leiriytyneinä vastakkain seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä syttyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat aramilaisia satatuhatta jalkamiestä yhtenä päivänä.

30. Jäljelle jääneet pakenivat Afekin kaupunkiin, mutta sen muuri sortui näiden kahdenkymmenenseitsemäntuhannen miehen päälle. Myös Benhadad pakeni, hän tuli kaupunkiin ja siirtyi siellä piilopaikasta toiseen.

31. Benhadadin palvelijat sanoivat hänelle: ”Kuuntele nyt! Me olemme kuulleet, että Israelin kuningashuoneen kuninkaat ovat armollisia. Pankaamme säkit lanteillemme ja nuorat kaulaamme ja menkäämme Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän säästää sinun henkesi.”

32. He vyöttivät säkit lanteilleen, panivat nuorat kaulaansa, tulivat Israelin kuninkaan luo ja sanoivat: ”Palvelijasi Benhadad sanoo: ’Anna minun jäädä henkiin.’” Kuningas Ahab kysyi: ”Vieläkö hän elää? Hän on minun veljeni.”

33. Miehet katsoivat sen hyväksi enteeksi, tarttuivat kiireesti hänen sanaansa ja vastasivat: ”Benhadad on sinun veljesi.” Ahab sanoi: ”Menkää noutamaan hänet.” Silloin Benhadad tuli Ahabin luo, ja Ahab antoi hänen nousta vaunuihinsa.

34. Benhadad sanoi hänelle: ”Minä palautan sinulle kaupungit, jotka isäni otti sinun isältäsi. Laita itsellesi kauppakatuja Damaskokseen, niin kuin minun isäni laittoi Samariaan.” Ahab vastasi: ”Minä päästän sinut menemään tällä sopimuksella.” Hän teki liiton Benhadadin kanssa ja päästi hänet menemään.

35. Muuan profeetanoppilas sanoi Herran käskystä toverilleen: ”Lyö minua.” Mutta mies kieltäytyi lyömästä häntä.

36. Niin profeetanoppilas sanoi hänelle: ”Koska et totellut Herran ääntä, sinut tappaa leijona, kun olet lähtenyt luotani.” Kun mies sitten lähti hänen luotaan, leijona tuli häntä vastaan ja tappoi hänet.

37. Profeetanoppilas tapasi toisen miehen ja sanoi: ”Lyö minua.” Niin mies löi hänet haavoille.

38. Sen jälkeen profeetta meni seisomaan tien viereen ja odottamaan kuningasta. Hän tekeytyi tuntemattomaksi vetämällä siteen silmilleen.

39. Kun kuningas kulki ohi, hän huusi tälle: ”Palvelijasi oli lähtenyt sotaan. Taistelun tuoksinassa eräs mies tuli luokseni, toi mukanaan toisen miehen ja sanoi: ’Vartioi tätä miestä. Hän ei saa missään tapauksessa kadota. Jos hän katoaa, vaaditaan sinun henkesi hänen hengestään tai joudut maksamaan talentin hopeaa.’

40. Mutta palvelijallasi oli tehtävää monella taholla, ja niin miestä ei enää löytynyt.” Israelin kuningas sanoi hänelle: ”Tuomiosi on se, minkä itse olet julistanut.”

41. Silloin hän poisti nopeasti siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi, että hän oli eräs profeetoista.

42. Profeetta sanoi kuninkaalle: ”Näin sanoo Herra : ’Koska sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin vihkinyt tuhon omaksi, vaaditaan sinun henkesi hänen hengestään ja sinun kansasi hänen kansastaan.’”

43. Pahantuulisena ja vihoissaan Israelin kuningas lähti kotiinsa ja tuli Samariaan.