1. Kuninkaiden kirja 22 FB92

1. Kolme vuotta kesti rauhaa; sinä aikana Syyria ja Israel eivät olleet sodassa keskenään.

2. Kolmantena vuotena Juudan kuningas Josafat lähti Israelin kuninkaan Ahabin luo.

3. Israelin kuningas oli sanonut miehilleen: »Niin kuin tiedätte, Ramot-Gilead kuuluu oikeastaan meille. Mutta tässä me vain istumme kädet ristissä emmekä ota sitä Syyrian kuninkaan käsistä.»

4. Nyt hän sanoi Josafatille: »Lähdetkö kanssani sotaan Ramot-Gileadiin?» Josafat vastasi Israelin kuninkaalle: »Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin.»

5. Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: »Kysy sentään ensin Herran mieltä.»

6. Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: »Tuleeko minun lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» He vastasivat: »Lähde matkaan! Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.»

7. Josafat kysyi: »Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?»

8. Israelin kuningas vastasi Josafatille: »Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.» »Noin ei kuningas saisi puhua», sanoi Josafat.

9. Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: »Toimita oitis tänne Miika, Jimlan poika.»

10. Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään.

11. Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: »Näin sanoo Herra: ’Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.’»

12. Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: »Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.»

13. Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: »Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää.»

14. Mutta Miika vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo.»

15. Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: »Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» Miika vastasi hänelle: »Lähde vain. Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.»

16. Mutta kuningas sanoi hänelle: »Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä.»

17. Silloin Miika sanoi: »Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: ’Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’»

18. Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa.»

19. Miika sanoi vielä: »Kuule siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen ympärillään hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.

20. Ja Herra sanoi: ’Kuka eksyttäisi Ahabin, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?’ Yksi vastasi yhtä, toinen toista,

21. kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä eksytän hänet.’ ’Millä tavoin?’ kysyi Herra.

22. Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ’Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.’

23. Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!»

24. Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: »Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?»

25. Miika vastasi: »Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.»

26. Israelin kuningas sanoi silloin: »Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo.

27. Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin.»

28. Miika sanoi siihen: »Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.» Ja vielä hän sanoi: »Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!»

29. Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin.

30. Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi.» Hän vaihtoi vaatteita ja tuli taistelukentälle.

31. Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa kolmellekymmenellekahdelle päällikölle käskyn: »Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen.»

32. Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: »Tuo on varmaankin Israelin kuningas.» Niinpä he suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohden. Silloin Josafat huusi apua.

33. Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.

34. Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Ahabia, Israelin kuningasta, haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: »Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut.»

35. Mutta taistelu riehui kiivaana, ja niin kuningas joutui olemaan koko päivän vaunuissaan taistelukentällä. Illalla hän kuoli, sillä hänen verensä oli vuotanut kuiviin vaunujen pohjalle.

36. Auringonlaskun aikaan kulki rintamassa huuto: »Joka mies palatkoon omaan maahansa ja kaupunkiinsa.»

37. Näin kuningas kuoli. Hänen ruumiinsa vietiin Samarian kaupunkiin, ja hänet haudattiin sinne.

38. Vaunut huuhdeltiin Samarian kaupungin ulkopuolella vesialtaalla, missä portot peseytyivät, ja koirat nuolivat hänen verensä, niin kuin Herra oli sanonut.

39. Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Ahabista ja hänen teoistaan, norsunluupalatsista ja kaikista hänen kaupungeistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan.

40. Ahab meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja.

41. Josafatista, Asan pojasta, tuli Juudan kuningas Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä hallitusvuotena.

42. Josafat oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli Asuba, Silhin tytär.

43. Josafat kulki kaikessa isänsä Asan tietä, hän ei siltä poikennut vaan teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä.

44. Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu, vaan kansa teurasti ja poltti edelleenkin uhreja kukkuloilla.

45. Josafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.

46. Kaikki muu, mitä Josafatista, hänen saavutuksistaan ja sodistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan.

47. Hän hävitti maasta viimeisetkin haureutta harjoittavat pyhäkköpalvelijat, jotka hänen isänsä Asan ajoilta olivat jääneet jäljelle.

48. Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra.

49. Josafat teetti Tarsisin-laivoja tuodakseen niillä Ofirista kultaa, mutta matkasta ei tullut mitään, sillä laivat hajosivat jo Esjon-Geberissä.

50. Ahasja, Ahabin poika, sanoi silloin Josafatille: »Minun mieheni voisivat purjehtia yhdessä sinun väkesi kanssa.» Tähän Josafat ei kuitenkaan suostunut.

51. Josafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joram.

52. Ahasja, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin seitsemäntenätoista hallitusvuotena. Hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

53. Ahasja teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kulki samaa tietä kuin isänsä ja äitinsä ja Jerobeam, Nebatin poika, joka oli johdattanut Israelin synnintekoon.

54. Hän palveli ja kumarsi Baalia. Näin hän vihastutti Herran, Israelin Jumalan, aivan samoin kuin hänen isänsä oli tehnyt.