1. Kuninkaiden kirja 8 FINRK

1. Sitten kuningas Salomo kutsui luokseen Jerusalemiin Israelin vanhimmat, kaikki heimojen ruhtinaat ja israelilaisten sukujen päämiehet, jotta he toisivat Herran liitonarkun Siionista, Daavidin kaupungista.

2. Niin kaikki Israelin miehet kokoontuivat kuningas Salomon luo juhlaan eetanim-kuussa, joka on seitsemäs kuukausi.

3. Kun kaikki Israelin vanhimmat olivat tulleet, papit nostivat liitonarkun.

4. He veivät ylös temppeliin Herran liitonarkun ja ilmestysmajan sekä kaiken majassa olevan pyhän kaluston. Tämän toimittivat papit ja leeviläiset.

5. Kuningas Salomo ja koko Israelin seurakunta, joka oli kokoontunut hänen luokseen, uhrasi hänen kanssaan liitonarkun edessä lampaita ja nautoja niin paljon, ettei niitä voitu lukea eikä laskea.

6. Papit veivät Herran liitonarkun paikoilleen temppelin sisäkammioon, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.

7. Kerubit levittivät siipensä sen paikan yli, missä arkku oli, ja peittivät ylhäältäpäin arkkua ja sen kantotankoja.

8. Kantotangot olivat niin pitkät, että niiden päät voitiin nähdä pyhäköstä aivan sisäkammion edestä, mutta ulos ne eivät näkyneet. Siellä ne ovat vielä tänäkin päivänä.

9. Arkussa ei ollut muuta kuin ne kaksi kivitaulua, jotka Mooses oli pannut sinne Hoorebilla, kun Herra teki liiton israelilaisten kanssa heidän lähdettyään Egyptin maasta.

10. Kun papit lähtivät pyhäköstä, pilvi täytti Herran temppelin,

11. eivätkä he voineet pilven vuoksi toimittaa palvelustehtäviään, sillä Herran kirkkaus täytti Herran temppelin.

12. Silloin Salomo sanoi: ” Herra on sanonut asuvansa pimeässä.

13. Minä olen rakentanut sinulle temppelin asunnoksi, ikuiseksi asuinpaikaksesi.”

14. Sitten kuningas kääntyi ympäri ja siunasi koko Israelin seurakunnan. Seurakunnan seisoessa

15. hän sanoi: ”Siunattu olkoon Herra , Israelin Jumala, joka on kädellään täyttänyt sen, minkä on suullaan luvannut sanoessaan minun isälleni Daavidille:

16. ’En ole sinä päivänä, jona vein kansani Israelin pois Egyptistä, enkä sen jälkeenkään valinnut minkään Israelin heimon alueelta kaupunkia, jotta siihen rakennettaisiin temppeli minun nimeni asuinsijaksi. Mutta Daavidin minä valitsin kansani Israelin hallitsijaksi.’

17. Isäni Daavidin sydämellä oli rakentaa temppeli Herran , Israelin Jumalan, nimelle.

18. Mutta Herra sanoi isälleni Daavidille: ’Sydämelläsi on ollut rakentaa temppeli minun nimelleni, ja olet tehnyt hyvin, kun olet sitä aikonut.

19. Sinä et kuitenkaan temppeliä rakenna, vaan poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, rakentaa temppelin minun nimelleni.’

20. Herraon pitänyt antamansa lupauksen. Minä olen noussut isäni Daavidin paikalle ja istun Israelin valtaistuimella, niin kuin Herra on puhunut, ja olen rakentanut temppelin Herran , Israelin Jumalan, nimelle.

21. Minä olen valmistanut sinne paikan arkkua varten, jossa ovat Herran liiton taulut. Tämän liiton hän teki meidän isiemme kanssa viedessään heidät pois Egyptin maasta.”

22. Salomo seisoi Herran alttarin ääressä koko Israelin seurakunnan edessä, ojensi kätensä taivasta kohti

23. ja sanoi: ” Herra , Israelin Jumala! Ei ole sinun vertaistasi jumalaa ylhäällä taivaassa eikä alhaalla maan päällä. Sinä pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi kokosydämisesti.

24. Sinä pidit, mitä olet luvannut palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Mitä suullasi puhuit, sen olet tänä päivänä kädelläsi toteuttanut.

25. Oi Herra , Israelin Jumala! Pidä se, minkä olet luvannut palvelijallesi Daavidille, minun isälleni: ’Aina on mies sinun suvustasi istuva minun edessäni Israelin valtaistuimella, jos poikasi vain pitävät huolen tiestään, niin että he vaeltavat minun edessäni, kuten sinä olet vaeltanut minun edessäni.’

26. Israelin Jumala, käyköön siis toteen sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni.

27. Mutta asuisiko Jumala todella maan päällä? Eivät taivaat eivätkä taivasten taivaatkaan riittäisi sinulle asunnoksi, kuinka sitten tämä temppeli, jonka minä olen rakentanut!

28. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra , minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi tänä päivänä rukoilee sinun edessäsi.

29. Olkoot silmäsi avoinna tätä temppeliä kohti öin ja päivin, tätä paikkaa kohti, josta olet sanonut: ’Minun nimeni on oleva siellä’, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee tähän paikkaan päin kääntyneenä.

30. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin pyyntö, kun he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä. Kuule asuinpaikassasi taivaassa, ja kun kuulet, anna anteeksi.

31. Jos joku rikkoo lähimmäistään vastaan ja häntä vaaditaan vannomaan vala ja hän tulee valalle alttarisi eteen tässä temppelissä,

32. niin kuule taivaassa ja auta palvelijasi oikeuteen tuomitsemalla syyllinen syylliseksi. Tuomitse syyllinen syylliseksi ja anna hänen tekojensa tulla hänen oman päänsä päälle, mutta julista syytön syyttömäksi ja anna hänelle hänen syyttömyytensä mukaan.

33. Jos kansasi Israel on kärsinyt tappion vihollisen edessä, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta sitten kääntyvät sinun puoleesi, kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat ja anovat sinulta armoa tässä temppelissä,

34. niin kuule taivaassa, anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin maahan, jonka olet heidän esi-isilleen antanut.

35. Jos taivas sulkeutuu eikä tule sadetta, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he sitten rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään sen tähden, että sinä nöyryytät heitä,

36. niin kuule taivaassa ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti. Ja osoita heille hyvä tie, jota heidän tulee kulkea, ja anna sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

37. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, nokitähkä tai viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat tai tuhosirkat, jos kansasi vihollinen ahdistaa sitä maassa sen porteilla, olkoonpa kyseessä mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

38. mutta jos silloin kuka hyvänsä ihminen tai koko sinun kansasi Israel rukoilee ja anoo armoa, siksi että he kukin tuntevat piston sydämessään ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

39. niin kuule silloin taivaassa, asuinpaikassasi, kaikki rukoukset ja anomiset ja anna anteeksi. Tee niin, että annat kullekin hänen vaelluksensa mukaan, sillä sinä tunnet jokaisen sydämen. Sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämet,

40. jotta he pelkäisivät sinua niin kauan kuin elävät tässä maassa, jonka olet meidän isillemme antanut.

41. Myös jos joku muukalainen, joka ei kuulu kansaasi Israeliin, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden,

42. koska sielläkin ihmiset kuulevat sinun suuresta nimestäsi, väkevästä kädestäsi ja ojennetusta käsivarrestasi, tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

43. niin kuule häntä taivaassa, asuinpaikassasi, ja tee kaikki se, mitä muukalainen sinulta avukseen huutaa. Silloin kaikki maan kansat tulevat tuntemaan sinun nimesi ja pelkäävät sinua kansasi Israelin tavoin ja tulevat tietämään, että tätä temppeliä, jonka minä olen rakentanut, kutsutaan sinun nimesi mukaan.

44. Jos kansasi lähtee sotaan vihollistaan vastaan sitä tietä, jota sinä heidät, israelilaiset, lähetät, ja he rukoilevat Herraa kääntyneinä kohti kaupunkia, jonka sinä olet valinnut, ja kohti temppeliä, jonka minä olen rakentanut sinun nimellesi,

45. niin kuule taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

46. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan – eihän ole ihmistä, joka ei syntiä tee – ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan ja heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi vihollismaahan, kaukaiseen tai läheiseen,

47. mutta jos he menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, tekevät parannuksen ja anovat sinulta armoa vangitsijoidensa maassa, sanoen: ’Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomia’,

48. ja kääntyvät sinun puoleesi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vihollistensa maassa, jonne nämä veivät heidät vangeiksi, ja rukoilevat sinua kääntyneinä kohti maata, jonka olet antanut heidän isilleen, ja kohti kaupunkia, jonka olet valinnut, ja kohti temppeliä, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

49. niin kuule asuinsijassasi taivaassa heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

50. Anna anteeksi kansallesi, israelilaisille, synnit, joita he ovat tehneet sinua vastaan, ja kaikki heidän rikkomuksensa, joilla he ovat rikkoneet sinua vastaan. Anna heille armo heidän vangitsijoidensa edessä, että nämä säälisivät heitä,

51. sillä ovathan he sinun kansasi ja perintöosasi, jonka toit pois Egyptistä, keskeltä rautapätsiä.

52. Olkoot siis silmäsi avoinna, kun palvelijasi ja kansasi Israel anovat armoa, niin että kuulet heitä kaikessa, minkä vuoksi he huutavat sinua avukseen.

53. Sillä sinä, Herra , Jumala, olet erottanut heidät perintöosaksesi kaikista maan kansoista, niin kuin olet puhunut palvelijasi Mooseksen kautta, kun veit isämme pois Egyptistä.”

54. Kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä Herran alttarin edessä, jossa hän oli polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti, hän nousi

55. seisomaan ja siunasi koko Israelin seurakunnan kuuluvalla äänellä. Hän sanoi:

56. ”Siunattu olkoon Herra , joka on antanut levon kansalleen Israelille, aivan niin kuin hän on puhunut. Kaikista hyvistä lupauksista, jotka Herra on puhunut palvelijansa Mooseksen kautta, ei yksikään ole jäänyt toteutumatta.

57. Olkoon Herra , meidän Jumalamme, meidän kanssamme, niin kuin hän on ollut meidän isiemme kanssa. Älköön hän jättäkö meitä älköönkä hylätkö meitä,

58. vaan kääntäköön hän meidän sydämemme puoleensa, niin että vaeltaisimme kaikkia hänen teitään ja noudattaisimme hänen käskyjään, lakejaan ja säädöksiään, jotka hän on isillemme antanut.

59. Olkoot nämä minun sanani, joilla olen anonut armoa Herran edessä, päivin ja öin lähellä Herraa , meidän Jumalaamme, niin että hän hankkisi oikeuden palvelijalleen ja kansalleen Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan,

60. jotta kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä toista ole.

61. Olkoon sydämenne ehyesti antautunut Herralle , Jumalallemme, niin että vaellatte hänen lakiensa mukaan ja noudatatte hänen käskyjään niin kuin teette tänä päivänä.”

62. Sitten kuningas ja koko Israel hänen kanssaan uhrasivat teurasuhrin Herran edessä.

63. Salomo uhrasi yhteysuhrina Herralle kaksikymmentäkaksituhatta nautaa ja satakaksikymmentätuhatta lammasta. Näin kuningas ja kaikki israelilaiset vihkivät Herran temppelin.

64. Sinä päivänä kuningas pyhitti Herran temppelin edessä olevan esipihan keskiosan, sillä hän uhrasi siellä polttouhrin ja ruokauhrin ja yhteysuhrien rasvat. Pronssialttari, joka oli Herran edessä, oli näet niin pieni, etteivät polttouhri, ruokauhri ja yhteysuhrien rasvat olisi mahtuneet siihen.

65. Näin Salomo yhdessä koko Israelin kanssa vietti siihen aikaan juhlaa Herran , meidän Jumalamme, edessä seitsemän päivää ja vielä toiset seitsemän päivää, yhteensä neljätoista päivää. Se oli suuri kokous, johon tultiin koko maasta, aina Hamatin rajalta Egyptinpurolle asti.

66. Kahdeksantena päivänä hän päästi kansan menemään, ja kansa toivotti kuninkaalle siunausta. Sitten israelilaiset lähtivät kotiinsa iloiten ja hyvillä mielin kaikesta hyvästä, mitä Herra oli tehnyt palvelijalleen Daavidille ja kansalleen Israelille.