1. Samuelin kirja 10 FB92

1. Samuel otti esille öljypullon, kaatoi siitä öljyä Saulin päähän, suuteli häntä ja sanoi: »Nyt Herra on voidellut sinut oman kansansa hallitsijaksi. Sinä saat johtaa Herran kansaa, ja sinä pelastat kansan kaikkien sen vihollisten vallasta. Herra antaa sinulle myös merkin siitä, että hän on voidellut sinut kansansa hallitsijaksi.

2. Kun lähdet luotani, tapaat kaksi miestä Raakelin haudan lähellä Selsahissa, Benjaminin alueen rajalla. He sanovat sinulle: ’Ne aasit, joita lähdit etsimään, ovat löytyneet, mutta isäsi ei niitä enää muistakaan. Nyt hän on huolissaan teistä ja miettii, mitä voisi tehdä poikansa hyväksi.’

3. Kun sitten jatkat matkaasi ja saavut Taborin tammen kohdalle, sinua vastaan tulee kolme miestä, jotka ovat menossa Jumalan luo Beteliin. Yhdellä heistä on mukanaan kolme karitsaa, toisella kolme uhrileipää ja kolmannella viiniruukku.

4. He tervehtivät sinua ystävällisesti ja antavat sinulle kaksi leipää, ja sinun pitää ottaa ne vastaan.

5. Sen jälkeen tulet Jumalan kukkulalle Gebaan, missä on filistealaisten vartiosto. Saapuessasi kaupunkiin tapaat joukon profeettoja, jotka ovat tulossa uhrikukkulalta. Heidän edellään soivat harput ja rummut, huilut ja lyyrat, ja he ovat hurmoksissa.

6. Silloin Herran henki valtaa sinut ja sinäkin joudut hurmoksiin ja muutut toiseksi ihmiseksi.

7. Kun nämä ennusmerkit toteutuvat, tee, mitä tehtäväksesi tulee, sillä Jumala on sinun kanssasi.

8. Mene sen jälkeen edelläni Gilgaliin. Minä tulen sinne luoksesi uhraamaan poltto- ja yhteysuhreja. Odota seitsemän päivää, niin tulen sinne ja ilmoitan, mitä sinun pitää tehdä.»

9. Samalla hetkellä kun Saul kääntyi lähteäkseen pois Samuelin luota, Jumala antoi hänelle uuden sydämen, ja kaikki nämä ennusmerkit toteutuivat samana päivänä.

10. Saulin saapuessa Gebaan profeettajoukko tuli häntä vastaan ja Jumalan henki valtasi hänet, niin että hänkin joutui hurmoksiin ja liittyi heihin.

11. Kun ne, jotka vanhastaan tunsivat Saulin, näkivät hänet hurmostilassa profeettojen joukossa, he sanoivat toisilleen: »Mitä Kisin pojalle on tapahtunut? Onko Saulistakin tullut profeetta?»

12. Eräs heistä lisäsi vielä: »Kenenkäs poikia nämä ovat?» Näin syntyi sananparsi »Onko Saulkin profeetta?».

13. Hurmostilan mentyä ohi Saul nousi uhrikukkulalle.

14. Saulin setä kysyi häneltä ja hänen palvelijaltaan: »Missä te olette olleet?» Saul vastasi: »Aaseja etsimässä, ja kun niitä ei näkynyt missään, menimme Samuelin luo.»

15. Saulin setä sanoi: »Kerrohan, mitä hän sanoi teille.»

16. Mutta Saul vastasi vain: »Hän kertoi meille, että aasit ovat löytyneet», eikä maininnut sedälleen sanaakaan kuninkuudesta, josta Samuel oli puhunut.

17. Samuel kutsui kansan Herran luo Mispaan

18. ja sanoi siellä israelilaisille: »Herra, Israelin Jumala, on sanonut näin: ’Minä toin Israelin pois Egyptistä ja vapautin teidät niin Egyptin kuin muidenkin teitä sortaneiden valtakuntien alaisuudesta.’

19. Mutta nyt te olette hylänneet Jumalanne, joka on pelastanut teidät kaikista onnettomuuksista ja vaaroista. Te olette sanoneet: ’Ei, anna meille kuningas!’ Asettukaa siis nyt Herran eteen heimoittain ja suvuittain.»

20. Samuel toi kunkin Israelin heimon vuorollaan Herran eteen ja toimitti arvonnan, ja arpa osui Benjaminin heimoon.

21. Sitten hän toi esiin vuorollaan kunkin Benjaminin heimon suvun, ja arpa osui Matrin sukuun ja siinä Sauliin, Kisin poikaan. He etsivät Saulia mutta eivät löytäneet.

22. Silloin he vielä kysyivät Herralta: »Onko se mies jo tullut tänne?» Herra vastasi: »Tuolla hän on, piilossa varusteiden seassa.»

23. He juoksivat sinne ja toivat Saulin esiin, ja kun hän seisoi kansan keskellä, hän oli päätänsä pitempi kaikkia muita.

24. Samuel sanoi kansalle: »Näettekö, millaisen miehen Herra on valinnut? Koko Israelissa ei ole hänen veroistaan!» Silloin kansa kohotti riemunhuudon: »Eläköön kuningas!»

25. Sitten Samuel luetteli kansalle oikeudet, jotka kuuluivat kuninkaalle, kirjoitti ne kirjaan ja talletti sen pyhäkköön Herran eteen. Sen jälkeen Samuel päästi kaikki lähtemään kotiin.

26. Myös Saul meni kotiinsa Gibeaan, ja hänen mukanaan lähtivät ne soturit, joiden sydäntä Jumala oli koskettanut.

27. Mutta oli myös kelvottomia miehiä, jotka sanoivat: »Mitä hyötyä meille hänestä on?» He eivät antaneet Saulille arvoa eivätkä tuoneet hänelle lahjoja.