1. Samuelin kirja 18 FB92

1. Daavidin ja Saulin keskustelun jälkeen Jonatan kiintyi Daavidiin ja rakasti häntä tästä lähtien kuin omaa henkeään.

2. Saul otti tuona päivänä Daavidin luokseen eikä päästänyt häntä enää palaamaan isänsä luo.

3. Jonatan solmi Daavidin kanssa ystävyysliiton, sillä hän rakasti tätä kuin omaa henkeään.

4. Hän riisui viittansa ja antoi sen Daavidille, samoin sotapaitansa, miekkansa, jousensa ja vyönsäkin.

5. Kaikkialla, minne Saul Daavidin lähetti, Daavid menestyi niin hyvin, että Saul asetti hänet sotureittensa päälliköksi. Hän oli sekä kansan että Saulin miesten suosiossa.

6. Kun sotajoukko palasi takaisin Daavidin surmattua filistealaisen, naiset lähtivät kaikista Israelin kaupungeista kuningas Saulia vastaan laulaen, tanssien ja iloiten, rumpuja ja symbaaleja lyöden.

7. Riemuitsevat naiset lauloivat kertosäettä: – Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin.

8. Mutta Saul pani tämän pahakseen ja sanoi suuttuneena: »Daavidin nimiin he panivat kymmeniätuhansia, minun nimiini vain tuhansia. Kuninkuus häneltä enää puuttuu!»

9. Siitä hetkestä alkaen Saul katseli karsaasti Daavidia.

10. Seuraavana päivänä Jumalan lähettämä paha henki valtasi Saulin, ja hän riehui hurmoksissa kotonaan. Daavid soitti tapansa mukaan harppua, mutta Saul puristeli keihästään.

11. Saul ajatteli: »Minäpä naulitsen Daavidin seinään.» Kahdesti hän kohotti keihäänsä, mutta Daavid väistyi sivuun.

12. Silloin Saul alkoi pelätä Daavidia, koska Herra oli Daavidin kanssa mutta oli hylännyt hänet itsensä.

13. Saul lähetti Daavidin pois luotaan ja teki hänestä tuhannen miehen päällikön. Daavid johti miehiään taisteluissa

14. ja menestyi kaikessa, sillä Herra oli hänen kanssaan.

15. Saul näki Daavidin menestyksen ja pelkäsi häntä yhä enemmän.

16. Mutta Israelin ja Juudan miehet ihailivat Daavidia, joka johti heitä sotaretkillä.

17. Saul sanoi Daavidille: »Minä annan sinulle vaimoksi vanhemman tyttäreni Merabin. Pysy sinä minun soturinani ja käy Herran sotia.» Saul näet ajatteli: »Itse en voi koskea Daavidiin, kaatakoon hänet filistealaisen käsi.»

18. Daavid vastasi: »Mikä minä olen, mikä arvo on minun suvullani ja isäni perheellä Israelissa? Kuinka minä voin kelvata kuninkaan vävyksi?»

19. Mutta kun tuli aika, jolloin Daavidin piti saada vaimokseen Saulin tytär Merab, tämä olikin jo annettu meholalaiselle Adrielille.

20. Saulin tytär Mikal rakastui Daavidiin. Tieto tästä miellytti Saulia,

21. ja hän ajatteli: »Hänet minä annan Daavidille. Tulkoon hänestä ansa, joka saattaa Daavidin filistealaisten käsiin.» Niinpä Saul sanoi toistamiseen Daavidille: »Nyt sinusta tulee minun vävyni.»

22. Omille miehilleen hän antoi käskyn: »Puhukaa vaivihkaa Daavidille tähän tapaan: ’Kuningas on mieltynyt sinuun, ja kaikki hänen miehensäkin pitävät sinusta. Nyt sinusta voisi tulla kuninkaan vävy!’»

23. Saulin miehet kuiskuttelivat tällaisia puheita Daavidin korvaan, mutta Daavid sanoi: »Onpa teidän mielestänne helppoa päästä kuninkaan vävyksi! Minähän olen vain köyhä ja vähäpätöinen mies.»

24. Saulin miehet kertoivat kuninkaalle, mitä Daavid oli vastannut,

25. ja Saul neuvoi heitä sanomaan Daavidille: »Kuningas haluaa morsiamenhintana ainoastaan sata filistealaisten esinahkaa kostoksi vihollisilleen.» Itse asiassa Saul pyrki vain siihen, että Daavid sortuisi filistealaisten käsiin.

26. Saulin miehet kertoivat Daavidille nämä sanat. Daavidista oli mieluisaa päästä tällä tavalla kuninkaan vävyksi, ja määräaikaa odottelematta

27. hän lähti miehineen liikkeelle ja tappoi kaksisataa filistealaista. Daavid toi mukanaan heidän esinahkansa ja laski ne kaikki kuninkaan eteen päästäkseen kuninkaan vävyksi. Ja Saul antoi hänelle tyttärensä Mikalin vaimoksi.

28. Saul ymmärsi nyt, että Herra oli Daavidin kanssa. Mikal, Saulin tytär, rakasti Daavidia,

29. mutta Saul alkoi pelätä Daavidia yhä enemmän ja piti lopun ikäänsä häntä vihollisenaan.

30. Filistealaisten päälliköt jatkoivat edelleen hyökkäyksiään. Jokaisessa taistelussa Daavid menestyi paremmin kuin muut Saulin miehet, ja näin hän hankki itselleen suuren maineen.