1. Samuelin kirja 4 FB92
1. Ja koko Israel alkoi kuunnella Samuelia. Sitten israelilaiset lähtivät sotaretkelle filistealaisia vastaan ja pystyttivät leirinsä Eben-Eserin tienoille. Vihollisen sotajoukko oli leiriytynyt Afekiin.
2. Kun filistealaiset olivat järjestäneet joukkonsa israelilaisia vastaan, puhkesi kiivas taistelu. Filistealaiset löivät israelilaiset, ja näitä kaatui taistelukentälle noin neljätuhatta.
3. Kun sotaväki oli palannut leiriinsä, Israelin johtajat sanoivat: »Miksi Herra antoi tänään filistealaisten voittaa meidät? Meidän täytyy noutaa Silosta Herran liitonarkku. Kun se on mukanamme, se pelastaa meidät vihollistemme vallasta.»
4. Niin he lähettivät miehiä Siloon, ja nämä toivat sieltä Herran Sebaotin liitonarkun, hänen, jonka istuinta kerubit kannattavat. Jumalan liitonarkun mukana seurasivat Eelin pojat Hofni ja Pinehas.
5. Kun Herran liitonarkku saapui leiriin, israelilaiset kohottivat sellaisen riemuhuudon, että maa järisi.
6. Filistealaisetkin kuulivat huudon ja sanoivat: »Mikä valtava riemuhuuto heprealaisten leiristä kuuluu?» Saatuaan tietää, että Herran arkku oli tullut leiriin,
7. filistealaiset pelästyivät, sillä he uskoivat, että leiriin oli tullut jumalia. He huusivat: »Voi meitä! Tällaista ei ole ikinä ennen sattunut.
8. Voi meitä! Kuka pelastaa meidät noiden mahtavien jumalien käsistä? Nehän ovat samoja jumalia, jotka löivät egyptiläisiä autiomaassa niin monilla onnettomuuksilla!
9. Filistealaiset, pysykää nyt lujina ja olkaa miehiä! Muuten te saatte palvella orjina heprealaisia samoin kuin he ovat palvelleet teitä. Olkaa miehiä ja taistelkaa!»
10. Sitten filistealaiset ryhtyivät taisteluun, ja israelilaiset jäivät häviölle ja pakenivat teltoilleen. Tappio oli hyvin raskas, kolmekymmentätuhatta israelilaista sotilasta kaatui.
11. Jumalan arkku jäi vihollisen haltuun, ja Eelin pojat Hofni ja Pinehas saivat surmansa.
12. Eräs Benjaminin heimon mies juoksi vielä samana päivänä taistelukentältä Siloon saakka. Hän oli repäissyt pukunsa rikki ja sirotellut multaa hiuksiinsa.
13. Hänen tullessaan Eeli istui tuolilla portin pielessä odottamassa tietoja, sillä hänen sydämensä vapisi Jumalan arkun takia. Kun mies kertoi uutisensa kaupungissa, siellä nousi suuri hätähuuto.
14. Sen kuultuaan Eeli kysyi: »Miksi kansa huutaa?» Silloin mies riensi Eelin luo kertomaan sanomansa hänelle.
15. Eeli oli jo yhdeksänkymmenenkahdeksan, ja hänen silmänsä olivat himmenneet, niin ettei hän enää nähnyt.
16. Mies sanoi Eelille: »Minä tulen taistelukentältä, lähdin tänään sieltä pakoon.» Eeli kysyi: »Poikani, mitä on tapahtunut?»
17. Sanantuoja vastasi: »Israelin joukot pakenivat filistealaisten tieltä, ja tappiot ovat suuret. Myös molemmat poikasi, Hofni ja Pinehas, saivat surmansa, ja Jumalan arkku jäi vihollisen käsiin.»
18. Kun hän mainitsi Jumalan arkun, Eeli kaatui tuoliltaan taaksepäin portin pieleen, niin että hänen niskansa murtui ja hän kuoli; hän oli näet vanha ja painava. Neljänkymmenen vuoden ajan hän oli johtanut tuomarina Israelia.
19. Eelin miniä, Pinehasin vaimo, odotti lasta ja oli viimeisillään. Kun hän sai kuulla, että Jumalan arkku oli jäänyt vihollisen saaliiksi ja hänen appensa ja miehensä olivat kuolleet, hän lyyhistyi maahan ankarissa synnytystuskissa.
20. Kun hän oli jo kuolemaisillaan, paikalla olevat naiset sanoivat: »Ei hätää, olet saanut pojan.» Mutta hän ei vastannut eikä välittänyt heidän puheistaan.
21. Pojalle hän antoi nimen Ikabod sanoen: »Mennyttä on Israelin kunnia» – tällä hän tarkoitti sekä Jumalan arkun että appensa ja miehensä menetystä.
22. Siksi hän sanoi: »Mennyttä on Israelin kunnia, sillä Jumalan arkku on viety.»