2. Aikakirja 30 FINRK

1. Hiskia lähetti sanansaattajia kaikkialle Israeliin ja Juudaan ja kirjoitti myös kirjeet Efraimin ja Manassen heimoille, että kaikki tulisivat Herran temppeliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran , Israelin Jumalan, kunniaksi.

2. Kuningas oli näet päättänyt, neuvoteltuaan johtomiestensä ja koko Jerusalemin seurakunnan kanssa, että pääsiäistä vietettäisiin toisessa kuussa.

3. He eivät nimittäin voineet viettää pääsiäistä ajallaan, koska pappeja ei ollut pyhittäytynyt riittävää määrää eikä kansa vielä ollut koolla Jerusalemissa.

4. Suunnitelma oli kuninkaan ja koko seurakunnan mielestä hyvä.

5. Niin he päättivät kuuluttaa kaikkialla Israelissa Beersebasta Daaniin asti, että kaikkien oli tultava Jerusalemiin viettämään pääsiäistä Herran , Israelin Jumalan, kunniaksi. Sitä ei ollut vietetty joukolla, niin kuin on laissa kirjoitettuna.

6. Juoksijat kulkivat kuninkaan ja johtomiesten kirjeet mukanaan halki koko Israelin ja Juudan ja julistivat kuninkaan käskyn mukaisesti: ”Israelilaiset! Palatkaa Herran , Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumalan, luo, niin hän palaa teidän luoksenne, teidän, jotka olette päässeet pakoon ja pelastuneet Assyrian kuninkaiden käsistä.

7. Älkää olko niin kuin teidän isänne ja veljenne, jotka olivat uskottomia Herralle , isiensä Jumalalle, ja jotka hän antoi tuhon omiksi, kuten te itse olette nähneet.

8. Älkää enää olko niskureita niin kuin teidän isänne. Ojentakaa kätenne Herran puoleen, tulkaa hänen pyhäkköönsä, jonka hän on pyhittänyt ikuisiksi ajoiksi, ja palvelkaa Herraa , teidän Jumalaanne, että hänen vihansa hehku väistyisi teistä.

9. Jos palaatte Herran luo, veljenne ja poikanne saavat vangitsijoiltaan armahduksen ja voivat palata takaisin tähän maahan. Herra , teidän Jumalanne, on armollinen ja laupias eikä käännä kasvojaan pois teistä, kun te palaatte hänen luokseen.”

10. Juoksijat kulkivat kaupungista kaupunkiin Efraimin ja Manassen alueella, aina Sebulonin alueelle asti, mutta heille naurettiin ja heitä pilkattiin.

11. Kuitenkin jotkut Asserin, Manassen ja Sebulonin heimojen miehistä nöyrtyivät ja tulivat Jerusalemiin.

12. Myös Juudassa vaikutti Jumalan käsi, ja hän antoi kansalle yksimielisen sydämen, niin että se teki, mitä kuningas ja johtomiehet olivat Herran sanan mukaan määränneet.

13. Niin Jerusalemiin kokoontui paljon kansaa viettämään happamattoman leivän juhlaa toisessa kuussa. Kokoontuneita oli hyvin paljon,

14. ja he lähtivät liikkeelle ja poistivat Jerusalemissa olleet epäjumalien alttarit. Myös kaikki suitsutusalttarit he poistivat ja heittivät Kidroninlaaksoon.

15. Toisen kuun neljäntenätoista päivänä he teurastivat pääsiäislampaan. Papit ja leeviläiset olivat häpeissään ja menivät pyhittäytymään. Sitten he toivat polttouhreja Herran temppeliin.

16. He asettuivat paikoilleen sen käskyn mukaisesti, jonka Mooses, Jumalan mies, oli säätänyt. Papit vihmoivat veren, jonka leeviläiset antoivat heille.

17. Koska seurakunnassa oli paljon sellaisia, jotka eivät olleet pyhittäytyneet, leeviläiset huolehtivat pääsiäislampaiden teurastamisesta ja pyhittämisestä Herralle kaikkien niiden puolesta, jotka eivät olleet puhtaita.

18. Vaikka kansan joukosta useimmat, varsinkin Efraimin, Manassen, Isaskarin ja Sebulonin heimoista, eivät olleet puhdistautuneet, vaan söivät pääsiäislampaan vastoin sitä mitä oli kirjoitettu, Hiskia kuitenkin rukoili heidän puolestaan ja sanoi: ” Herra , joka on hyvä, antakoon anteeksi

19. jokaiselle, joka on taivuttanut sydämensä etsimään Herraa , isiensä Jumalaa, vaikka ei olekaan puhdas pyhäkkösäädösten mukaisesti.”

20. Herra kuuli Hiskiaa ja antoi kansalle anteeksi .

21. Jerusalemissa olevat israelilaiset viettivät seitsemän päivää happamattoman leivän juhlaa iloiten suuresti, ja leeviläiset ja papit ylistivät Herraa joka päivä soittaen kovaäänisesti soittimillaan.

22. Hiskia puhutteli ystävällisesti leeviläisiä, jotka suorittivat tehtävänsä taitavasti ja neuvokkaasti Herran kunniaksi. Seitsemän päivän ajan he söivät juhlauhreja, uhrasivat yhteysuhreja ja ylistivät Herraa , isiensä Jumalaa.

23. Koko seurakunta päätti viettää juhlaa vielä toiset seitsemän päivää, ja niin vietettiin ilojuhlaa vielä seitsemän päivää.

24. Hiskia, Juudan kuningas, oli nimittäin antanut seurakunnalle tuhat sonnimullikkaa ja seitsemäntuhatta lammasta. Lisäksi johtomiehet olivat antaneet seurakunnalle tuhat sonnimullikkaa ja kymmenentuhatta lammasta. Suuri joukko pappeja oli pyhittäytynyt.

25. Koko Juudan seurakunta iloitsi, samoin papit, leeviläiset ja koko Israelista tullut väki, niin myös muukalaiset, jotka olivat tulleet Israelin maasta ja asuivat Juudassa.

26. Jerusalemissa vallitsi suuri ilo. Tämän kaltaista ei Jerusalemissa ollut tapahtunut Israelin kuninkaan Salomon, Daavidin pojan, ajoista asti.

27. Sitten leeviläiset papit nousivat ja siunasivat kansan. Heidän äänensä tuli kuulluksi, ja heidän rukouksensa nousi Herran pyhään asumukseen, taivaaseen asti.