2. Aikakirja 32 FINRK

1. Näiden tapahtumien ja Hiskian uskollisuutta osoittavien tekojen jälkeen tuli Sanherib, Assyrian kuningas, ja hyökkäsi Juudaan, piiritti sen linnoitettuja kaupunkeja ja aikoi valloittaa ne itselleen.

2. Kun Hiskia näki, että Sanherib oli tullut ja että hän aikoi sotia Jerusalemia vastaan,

3. hän neuvotteli johtomiestensä ja valiosotilaidensa kanssa kaupungin ulkopuolella olevien vesilähteiden tukkimisesta. He päättivät auttaa häntä.

4. Paljon kansaa tuli koolle, ja ihmiset tukkivat kaikki lähteet ja puron, joka virtasi sen seudun läpi. He sanoivat: ”Miksi Assyrian kuninkaat tänne tultuaan löytäisivät paljon vettä?”

5. Hiskia rohkaisi mielensä ja rakensi uudelleen koko revityn osan muuria, korotti torneja ja rakensi muurin ulkopuolelle toisen muurin. Hän vahvisti Millon varustuksia Daavidin kaupungissa ja teetti paljon heittoaseita ja kilpiä.

6. Hän asetti joukoille sotapäälliköt, kokosi nämä luokseen aukiolle kaupungin portin eteen ja puhui heille rohkaisevasti sanoen:

7. ”Olkaa lujat ja rohkeat! Älkää pelätkö älkääkä arkailko Assyrian kuningasta ja hänen kanssaan olevaa joukkoa. Hän, joka on meidän kanssamme, on suurempi kuin se, joka on hänen kanssaan.

8. Hänen kanssaan on lihan käsivarsi, mutta meidän kanssamme on Herra , meidän Jumalamme. Hän auttaa meitä ja sotii meidän sotiamme.” Ja kansa luotti Hiskian, Juudan kuninkaan, sanoihin.

9. Tämän jälkeen Sanherib, Assyrian kuningas, joka oli Laakiksen edustalla koko sotajoukkonsa kanssa, lähetti palvelijoitaan Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan, ja kaikkien Jerusalemissa olevien Juudan miesten luo ja käski sanoa:

10. ”Näin sanoo Sanherib, Assyrian kuningas: Mihin te luotatte, kun jäätte saarroksiin Jerusalemiin?

11. Eikö ole niin, että Hiskia viettelee teitä ja antaa teidän kuolla nälkään ja janoon, kun hän sanoo: ’ Herra , meidän Jumalamme, pelastaa meidät Assyrian kuninkaan käsistä?’

12. Eikö juuri Hiskia hävittänyt kukkuloilla olevat teidän jumalanne uhripaikat ja alttarit ja sanonut Juudalle ja Jerusalemille näin: ’Yhden ainoan alttarin edessä teidän on kumartaen rukoiltava ja sen päällä poltettava uhreja’?

13. Ettekö tiedä, mitä minä ja isäni olemme tehneet muiden maiden kansoille? Ovatko näiden kansojen jumalat voineet pelastaa maitaan minun käsistäni?

14. Onko yksikään minun isieni tuhoamien kansojen jumalista voinut pelastaa kansansa minun käsistäni? Kuinka sitten teidän jumalanne voisi pelastaa teidät minun käsistäni?

15. Älkää siis enää antako Hiskian pettää ja vietellä itseänne älkääkä uskoko häntä, sillä ei minkään kansan eikä minkään valtakunnan jumala ole voinut pelastaa kansaansa minun käsistäni tai isieni käsistä, saati sitten teidän jumalanne. Hän ei pelasta teitä minun käsistäni.”

16. Sanheribin palvelijat puhuivat vielä muutakin Herraa , Jumalaa, ja hänen palvelijaansa Hiskiaa vastaan.

17. Sanherib kirjoitti myös kirjeitä häpäistäkseen Herraa , Israelin Jumalaa, ja puhuakseen häntä vastaan. Niissä sanottiin: ”Niin kuin eivät muiden maiden kansojen jumalat ole pelastaneet kansojaan minun käsistäni, ei Hiskiankaan jumala kykene pelastamaan kansaansa minun käsistäni.”

18. Sanheribin palvelijat huusivat kovalla äänellä juudan kielellä jerusalemilaisille, joita oli muurilla, herättääkseen heissä pelkoa ja kauhua ja niin saadakseen kaupungin valloitetuksi.

19. He puhuivat Jerusalemin Jumalasta niin kuin muiden maiden kansojen jumalista, jotka ovat ihmiskätten tekoa.

20. Kuningas Hiskia ja profeetta Jesaja, Aamotsin poika, rukoilivat tämän vuoksi ja huusivat taivaan puoleen.

21. Silloin Herra lähetti enkelin, joka tuhosi kaikki valiosotilaat, johtomiehet ja päälliköt Assyrian kuninkaan leirissä. Kuningas palasi takaisin maahansa häpeä kasvoillaan. Kun hän sitten meni jumalansa temppeliin, hänen omat poikansa surmasivat hänet siellä miekalla.

22. Näin Herra pelasti Hiskian ja kaikki Jerusalemin asukkaat Sanheribin, Assyrian kuninkaan, käsistä ja kaikkien muidenkin käsistä ja antoi heille rauhan joka taholla.

23. Monet toivat Herralle lahjoja Jerusalemiin ja kalleuksia Hiskialle, Juudan kuninkaalle. Kaiken tämän jälkeen hän kohosi kaikkien kansojen silmissä suureen arvoon.

24. Niihin aikoihin Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Hän rukoili Herraa , ja Herra vastasi ja antoi hänelle ennusmerkin.

25. Hiskia ei kuitenkaan palkinnut hyvää hyvällä, sillä hänen sydämensä ylpistyi. Sen tähden hänen niin kuin Juudan ja Jerusaleminkin osaksi tuli viha.

26. Mutta kun Hiskia nöyrtyi sydämensä ylpeydestä ja myös Jerusalemin asukkaat nöyrtyivät, ei Herran viha kohdannut heitä Hiskian elinaikana.

27. Hiskia sai hyvin paljon rikkautta ja kunniaa. Hän teetti itselleen aarrekammioita hopeaa, kultaa, kalliita kiviä, hajusteita, kilpiä ja kaikenlaisia kallisarvoisia esineitä varten,

28. samoin varastoja vilja-, viini- ja öljysatoa varten sekä talleja kaikenlaisille eläimille ja katoksia karjalaumoja varten.

29. Hän rakennutti myös kaupunkeja itselleen ja hankki suuret laumat lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa, sillä Jumala oli antanut hänelle hyvin suuren omaisuuden.

30. Hiskia myös patosi Giihonin ylälähteen veden ja johti sen alas Daavidin kaupunkiin, länteen päin. Hiskia menestyi kaikessa, mitä hän teki.

31. Kun Babylonian johtomiesten sanansaattajat, jotka oli lähetetty ottamaan selvää maassa tapahtuneesta ennusmerkistä, tulivat hänen luokseen, Jumala jätti hänet yksin vain koetellakseen häntä ja tullakseen tuntemaan kaiken, mitä hänen sydämessään oli.

32. Muista Hiskiaa koskevista asioista ja hänen hurskaista teoistaan on kirjoitettu profeetta Jesajan, Aamotsin pojan, näyssä Juudan ja Israelin kuninkaiden kirjassa.

33. Sitten Hiskia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin rinteeseen, jossa Daavidin jälkeläisten haudat ovat. Hänen kuoltuaan koko Juuda ja kaikki Jerusalemin asukkaat osoittivat hänelle kunnioitustaan. Hänen poikansa Manasse tuli kuninkaaksi hänen jälkeensä.