2. Kuninkaiden kirja 18 FINRK

1. Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, kolmantena hallitusvuotena tuli Juudan kuninkaaksi Hiskia, kuningas Aahaksen poika.

2. Hän oli kahdenkymmenenviiden vuoden ikäinen tullessaan kuninkaaksi, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli nimeltään Abi, Sakarjan tytär.

3. Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.

4. Hän hävitti uhrikukkulatemppelit, murskasi patsaat, hakkasi maahan asera-tarhan ja löi palasiksi pronssikäärmeen, jonka Mooses oli tehnyt. Niihin aikoihin asti israelilaiset olivat näet polttaneet uhreja sille ja kutsuneet sitä nimellä Nehustan.

5. Hiskia turvasi Herraan , Israelin Jumalaan. Yksikään hänen jälkeensä tulleista Juudan kuninkaista ei ollut hänen vertaisensa, ei myöskään kukaan niistä, jotka olivat olleet ennen häntä.

6. Hän seurasi tarkasti Herraa eikä luopunut hänestä vaan noudatti hänen käskyjään, jotka Herra oli antanut Moosekselle.

7. Niin Herra oli Hiskian kanssa, ja hän menestyi kaikessa, mihin ryhtyi. Hän nousi kapinaan Assurin kuningasta vastaan eikä enää palvellut häntä.

8. Hän löi filistealaiset aina Gazaa ja sen lähialueita myöten ja kukisti sekä vartiotornilla varustetut että linnoitetut kaupungit.

9. Kuningas Hiskian neljäntenä hallitusvuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean, Eelan pojan, seitsemäs vuosi, Salmaneser, Assurin kuningas, hyökkäsi Samariaa vastaan ja piiritti sitä.

10. Kolmen vuoden kuluttua hän valloitti sen. Samaria valloitettiin Hiskian kuudentena vuotena, joka oli Israelin kuninkaan Hoosean yhdeksäs hallitusvuosi.

11. Sitten Assurin kuningas vei israelilaiset pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja sijoitti heidät Halahiin ja Goosanissa olevan Haaborjoen rannoille sekä Meedian kaupunkeihin.

12. Näin tapahtui, koska he eivät olleet kuunnelleet Herran , Jumalansa, ääntä. He olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaikki Herran palvelijan Mooseksen antamat käskyt, eivätkä totelleet eivätkä noudattaneet niitä.

13. Kuningas Hiskian neljäntenätoista hallitusvuotena Sanherib, Assurin kuningas, hyökkäsi kaikkia Juudan linnoitettuja kaupunkeja vastaan ja valloitti ne.

14. Silloin Juudan kuningas Hiskia lähetti Assurin kuninkaalle Laakikseen sanan: ”Minä olen tehnyt väärin. Vetäydy pois minun kimpustani, niin minä teen, mitä tehtäväkseni panet.” Assurin kuningas määräsi Hiskian, Juudan kuninkaan, maksamaan kolmesataa talenttia hopeaa ja kolmekymmentä talenttia kultaa.

15. Hiskia antoi hänelle kaiken hopean, mitä Herran temppelissä ja kuninkaan palatsin aarrekammioissa oli.

16. Siinä yhteydessä hän leikkautti Herran temppelin ovista ja ovien pielistä kullan, jolla hän oli ne päällystänyt, ja antoi sen Assurin kuninkaalle.

17. Assurin kuningas lähetti Laakiksesta ylipäällikkönsä, hovinsa ylieunukin ja ylimmän juomanlaskijansa suuren sotajoukon kanssa Jerusalemiin kuningas Hiskiaa vastaan. He lähtivät liikkeelle ja tultuaan Jerusalemiin he pysähtyivät Yläaltaan vesijohdon luo, joka on Pyykinpesijänkedolle vievän tien varrella.

18. He kutsuivat kuningasta, mutta palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, menivät heidän luokseen.

19. Ylin juomanlaskija sanoi heille: ”Ilmoittakaa Hiskialle: Näin sanoo suurkuningas, Assurin kuningas: Mikä on tuo luottamus, joka sinulla on?

20. Arvelet kai, että pelkästä huulten puheesta tulee neuvo ja voima sodankäyntiin? Keneen sinä oikein luotat, kun kapinoit minua vastaan?

21. Sinä luotat nyt tuohon särkyneeseen ruokosauvaan, Egyptiin, joka tunkeutuu sen käteen, joka siihen nojaa, ja lävistää sen. Sellainen on farao, Egyptin kuningas, kaikille, jotka häneen luottavat.

22. Ja jos te sanotte minulle: ’Me luotamme Herraan , meidän Jumalaamme’, niin eikö hän ole se, jonka uhrikukkulatemppelit ja alttarit Hiskia hävitti? Eikö Hiskia sanonut Juudalle ja Jerusalemille: ’Tämän alttarin edessä Jerusalemissa teidän on kumartaen rukoiltava’?

23. Mutta lyö nyt vetoa minun herrani, Assurin kuninkaan, kanssa. Minä annan sinulle kaksituhatta hevosta, jos sinä voit hankkia niille ratsastajat.

24. Kuinka sitten voisit torjua yhdenkään käskynhaltijan, herrani vähimmän palvelijan, hyökkäyksen? Ja sinä vain luotat Egyptiin, sen vaunuihin ja ratsumiehiin!

25. Olenko minä siis Herran sallimatta hyökännyt tätä paikkaa vastaan hävittämään sitä? Herra on sanonut minulle: ’Hyökkää tuohon maahan ja hävitä se.’”

26. Eljakim, Hilkian poika, ja Sebna ja Jooah sanoivat ylimmälle juomanlaskijalle: ”Ole hyvä ja puhu palvelijoillesi aramean kieltä, sillä me ymmärrämme sitä. Älä puhu meidän kanssamme heprean kieltä muurilla olevan kansan kuullen.”

27. Mutta ylin juomanlaskija vastasi heille: ”Onko herrani lähettänyt minut puhumaan näitä sanoja vain sinun herrallesi ja sinulle? Eikö juuri noille miehille, jotka istuvat muurilla ja joutuvat teidän kanssanne syömään omia ulosteitaan ja juomaan omaa virtsaansa!”

28. Ylin juomanlaskija seisoi ja huusi kovalla äänellä heprean kielellä nämä sanat: ”Kuulkaa suurkuninkaan, Assurin kuninkaan, sana!

29. Näin sanoo kuningas: ’Älkää antako Hiskian pettää itseänne!’ Hän ei voi pelastaa teitä kuninkaan käsistä.

30. Älköön Hiskia saako teitä luottamaan Herraan sanomalla: ’Totisesti Herra pelastaa meidät. Tätä kaupunkia ei anneta Assurin kuninkaan käsiin.’

31. Älkää uskoko Hiskiaa, sillä näin sanoo Assurin kuningas: ’Tehkää sovinto minun kanssani ja tulkaa minun luokseni. Silloin saatte jokainen syödä omasta viinipuustanne ja viikunapuustanne ja juoda vettä omasta kaivostanne,

32. kunnes minä tulen ja vien teidät maahan, joka on teidän maanne kaltainen. Se on viljan ja viinin maa, leivän ja viinitarhojen maa, jalon öljypuun ja hunajan maa. Silloin te saatte elää ettekä kuole. Älkää kuunnelko Hiskiaa, sillä hän johtaa teidät harhaan sanoessaan: Herra pelastaa meidät.

33. Onko yksikään muiden kansojen jumalista kyennyt pelastamaan maataan Assurin kuninkaan käsistä?

34. Missä ovat Hamatin ja Arpadin jumalat? Missä ovat Sefarvaimin, Heenan ja Ivvan jumalat? Pelastivatko ne Samarian minun käsistäni?

35. Kuka kaikkien maiden jumalista on pelastanut maansa minun käsistäni? Voisiko Herra pelastaa Jerusalemin minun käsistäni?’”

36. Mutta kansa oli vaiti eikä vastannut hänelle mitään, sillä kuningas oli antanut käskyn: ”Älkää vastatko hänelle.”

37. Sitten palatsin päällikkö Eljakim, Hilkian poika, ja kirjuri Sebna ja kansleri Jooah, Aasafin poika, tulivat Hiskian luo vaatteet repäistyinä ja kertoivat hänelle, mitä ylin juomanlaskija oli sanonut.