2. Kuninkaiden kirja 4 FINRK

1. Eräs nainen, profeetanoppilaan vaimo, huusi Elisalle: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, että palvelijasi oli Herraa pelkäävä mies. Nyt velkoja tulee ottamaan molemmat lapseni orjikseen.”

2. Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voin tehdä sinun hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Palvelijattarellasi ei ole talossaan muuta kuin pieni pullollinen öljyä.”

3. Silloin Elisa sanoi: ”Mene pyytämään itsellesi kylästä astioita, tyhjiä astioita, kaikilta naapureiltasi. Älä tyydy vähään.

4. Mene sitten sisään poikiesi kanssa ja sulje ovi jälkeesi. Kaada öljyä kaikkiin astioihin, ja aina kun astia tulee täyteen, siirrä se syrjään.”

5. Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven jälkeensä. Pojat toivat hänelle astioita, ja hän kaatoi niihin öljyä.

6. Kun astiat olivat täynnä, nainen sanoi pojalleen: ”Tuo minulle vielä astia.” Mutta tämä vastasi: ”Astioita ei enää ole.” Silloin öljy tyrehtyi.

7. Nainen meni ja kertoi sen Jumalan miehelle. Tämä sanoi: ”Mene ja myy öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi elätte sillä, mikä jää jäljelle.”

8. Eräänä päivänä Elisa meni Suunemiin. Siellä oli arvossa pidetty nainen, joka vaati häntä aterialle. Niin usein kuin Elisa kulki sitä kautta, hän poikkesi sinne aterioimaan.

9. Nainen sanoi miehelleen: ”Katsohan, minä tiedän, että mies, joka aina kulkee meidän kauttamme, on pyhä Jumalan mies.

10. Tekisimmekö pienen kattohuoneen ja sijoittaisimme sinne vuoteen, pöydän, tuolin ja lampun häntä varten, niin että hän tullessaan luoksemme voisi vetäytyä sinne?”

11. Kun Elisa eräänä päivänä tuli sinne, hän vetäytyi kattohuoneeseen ja asettui makuulle.

12. Hän sanoi palvelijalleen Geehasille: ”Kutsu tänne se suunemilainen vaimo.” Geehasi kutsui hänet, ja nainen astui Geehasin eteen.

13. Elisa pyysi palvelijaansa sanomaan naiselle: ”Sinä olet nähnyt kaiken tämän vaivan meidän vuoksemme. Mitä voisimme tehdä hyväksesi? Onko sinulla jotakin asiaa kuninkaalle tai sotapäällikölle?” Nainen vastasi: ”Ei, minähän asun heimoni keskellä.”

14. Elisa kysyi: ”Eikö siis ole mitään tehtävissä hänen hyväkseen?” Geehasi vastasi: ”On kyllä! Hänellä ei ole poikaa, ja hänen miehensä on vanha.”

15. Silloin Elisa sanoi: ”Kutsu hänet.” Geehasi kutsui naisen, ja tämä seisahtui ovelle.

16. Elisa sanoi: ”Tähän aikaan tulevana vuonna sinulla on poika sylissäsi.” Nainen vastasi: ”Ei, herrani, Jumalan mies, älä uskottele turhia palvelijattarellesi.”

17. Nainen tuli kuitenkin raskaaksi ja synnytti pojan seuraavana vuonna, niin kuin Elisa oli hänelle sanonut.

18. Kun poika oli varttunut, hän lähti eräänä päivänä isänsä luo, joka oli leikkuuväen joukossa.

19. Hän valitti isälleen: ”Voi päätäni! Voi päätäni!” Isä sanoi palvelijalle: ”Kanna hänet äitinsä luo.”

20. Palvelija otti pojan ja vei hänet äidin luo. Poika istui äitinsä sylissä keskipäivään asti, ja sitten hän kuoli.

21. Äiti meni ylös ja laski pojan Jumalan miehen vuoteelle. Sitten hän sulki oven, lähti pois

22. ja kutsui miehensä ja sanoi: ”Lähetä minun luokseni joku palvelijoista ja aasintamma. Minä riennän Jumalan miehen luo ja tulen pian takaisin.”

23. Mies sanoi: ”Miksi menet hänen luokseen tänään? Eihän nyt ole uusikuu eikä sapatti.” Hän vastasi: ”Ole huoleti.”

24. Nainen satuloi aasintamman ja sanoi palvelijalleen: ”Aja eteenpäin äläkä keskeytä matkaani, ennen kuin sanon sinulle.”

25. Niin hän lähti ja tuli Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Kun Jumalan mies näki hänet kaukaa, hän sanoi palvelijalleen Geehasille: ”Katso, hän on se suunemilainen nainen.

26. Juokse häntä vastaan ja kysy häneltä: Onko sinulla kaikki hyvin? Voiko miehesi hyvin? Miten poikasi voi?” Nainen vastasi: ”Hyvin.”

27. Tultuaan vuorelle Jumalan miehen luo nainen tarttui hänen jalkoihinsa. Geehasi astui esiin työntääkseen naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: ”Jätä hänet rauhaan, sillä hänen sielunsa on murheellinen. Herra on salannut sen minulta eikä ole kertonut sitä minulle.”

28. Nainen sanoi: ”Pyysinkö minä poikaa herraltani? Enkö minä sanonut: Älä uskottele minulle turhia?”

29. Silloin Elisa sanoi Geehasille: ”Vyötä itsesi, ota minun sauvani käteesi ja mene. Kun kohtaat jonkun, älä tervehdi häntä, ja jos joku tervehtii sinua, älä vastaa. Aseta sitten sauvani pojan kasvoille.”

30. Pojan äiti sanoi: ”Niin totta kuin Herra elää ja sinä itse elät, minä en jätä sinua.” Silloin Elisa nousi ja seurasi häntä.

31. Geehasi oli mennyt heidän edellään ja asettanut sauvan pojan kasvoille, mutta ei kuulunut ääntä eikä näkynyt mitään elonmerkkiä. Geehasi palasi Elisan luo ja sanoi hänelle: ”Poika ei herännyt.”

32. Kun Elisa tuli taloon, poika makasi siellä hänen vuoteellaan kuolleena.

33. Tultuaan sisään huoneeseen hän sulki oven, niin että he jäivät kahden, ja sitten hän rukoili Herraa .

34. Sen jälkeen hän nousi vuoteelle ja laskeutui pojan ylle. Hän pani suunsa hänen suunsa päälle, silmänsä hänen silmiensä päälle ja kädet hänen käsiensä päälle. Kun hän näin kumartui pojan ylitse, tämän ruumis alkoi lämmetä.

35. Sitten hän käveli huoneessa kerran edestakaisin, nousi taas vuoteelle ja kumartui pojan ylle. Silloin poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi silmänsä.

36. Elisa kutsui Geehasin ja sanoi: ”Kutsu tänne se suunemilainen nainen.” Geehasi kutsui naisen, ja tämä tuli Elisan luo. Elisa sanoi: ”Ota poikasi.”

37. Nainen heittäytyi maahan Elisan jalkojen juureen. Sitten hän otti poikansa ja meni ulos.

38. Elisan palatessa Gilgaliin maassa oli nälänhätä. Kun profeetanoppilaat istuivat hänen edessään, hän sanoi palvelijalleen: ”Pane suuri pata tulelle ja keitä keitto profeetanoppilaille.”

39. Eräs oppilaista meni niitylle poimimaan malvoja . Hän löysi villin köynnöskasvin ja poimi siitä villikurpitsoja viittansa täyteen. Takaisin tultuaan hän leikkeli ne keittopataan, sillä he eivät tunteneet niitä.

40. He ammensivat miehille keittoa syötäväksi. Mutta kun nämä maistoivat sitä, he huusivat: ”Jumalan mies, padassa on kuolema!” Eivätkä he voineet syödä.

41. Silloin Elisa sanoi: ”Tuokaa jauhoja.” Sitten hän heitti jauhot pataan ja sanoi: ”Ammentakaa väelle syötäväksi.” Eikä padassa ollut mitään vahingollista.

42. Eräs mies tuli Baal-Saalisasta ja toi Jumalan miehelle uutisleipiä, kaksikymmentä ohraleipää ja paahdettuja jyviä repussaan. Silloin Elisa sanoi palvelijalleen: ”Anna ne väelle syötäväksi.”

43. Mutta palvelija kysyi: ”Kuinka minä voin tarjota siitä sadalle miehelle?” Hän vastasi: ”Anna väelle syötäväksi, sillä näin sanoo Herra : ’He syövät, ja ruokaa jää tähteeksikin.’”

44. Hän pani ruuan heidän eteensä, ja he söivät. Ruokaa jäi tähteeksikin niin kuin Herra oli sanonut.