2. Kuninkaiden kirja 9 FB92

1. Profeetta Elisa kutsui yhden oppilaistaan ja sanoi hänelle: »Vyötä viittasi ja lähde Ramot-Gileadiin. Ota tämä öljypullo mukaasi.

2. Kun saavut kaupunkiin, etsi käsiisi Jehu, Nimsin pojan Josafatin poika. Mene hänen luokseen, ota hänet erilleen toveriensa keskeltä ja vie hänet talon perimmäiseen huoneeseen.

3. Ota siellä öljypullosi, kaada hänen päähänsä öljyä ja sano: Näin sanoo Herra: ’Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’ Avaa sitten ovi ja lähde heti pois, älä jää sinne.»

4. Profeetanoppilas, joka oli vielä nuorukainen, lähti Ramot-Gileadiin.

5. Kun hän saapui sinne, sotaväen päälliköt olivat koolla. Oppilas sanoi: »Minulla on sinulle asiaa, päällikkö.» »Kenelle meistä?» kysyi Jehu. »Sinulle, päällikkö», hän vastasi.

6. Niin Jehu nousi, ja he menivät sisälle taloon. Siellä oppilas kaatoi öljyä Jehun päähän ja sanoi hänelle: »Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: ’Minä olen voidellut sinut Herran kansan, Israelin, kuninkaaksi.

7. Sinä hävität herrasi Ahabin suvun, ja niin minä kostan profeettojen ja muiden palvelijoitteni veren, joka tahraa Isebelin käsiä.

8. Koko Ahabin suku on tuhoutuva, minä hävitän Israelista kaikki Ahabin miespuoliset jälkeläiset, niin suuret kuin pienetkin.

9. Minä teen Ahabin suvulle niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, ja Baesan, Ahian pojan, suvulle.

10. Isebelin syövät koirat Jisreelin maatilalla, eikä kukaan hautaa häntä.’» Sitten oppilas avasi oven ja lähti kiireesti pois.

11. Kun Jehu tuli ulos kuninkaan päälliköiden luo, he kysyivät häneltä: »Onko kaikki hyvin? Miksi se hullu tuli sinun luoksesi?» Hän vastasi heille: »Kyllähän te sen miehen ja hänen puheensa tunnette.»

12. Mutta he sanoivat: »Älä kiertele, kerro meille totuus.» Niin Jehu kertoi, kuinka profeetanoppilas oli sanonut hänelle: »Näin sanoo Herra: ’Minä olen voidellut sinut Israelin kuninkaaksi.’»

13. Silloin päälliköt riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle. He puhalsivat torveen ja huusivat: »Jehu on kuningas!»

14. Jehu, Nimsin pojan Josafatin poika, teki salaliiton Joramia vastaan. Kuningas Joram oli juuri ollut Ramot-Gileadissa johtamassa koko Israelin sotaväkeä, kun se Syyrian kuninkaan Hasaelin hyökättyä maahan puolusti kaupunkia.

15. Hän oli kuitenkin palannut sieltä Jisreeliin hoitamaan haavojaan, joita syyrialaiset olivat häneen lyöneet hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Niinpä Jehu sanoi: »Jos toivotte, että aikeistamme tulee totta, älkää päästäkö täältä ketään viemään niistä tietoa Jisreeliin.»

16. Jehu nousi vaunuihinsa ja lähti itse Jisreeliin, koska Joram poti siellä haavojaan. Myös Juudan kuningas Ahasja oli tullut sinne katsomaan Joramia.

17. Tähystäjä, joka oli Jisreelin tornissa vartiossa, näki Jehun joukkojen tulevan hurjaa vauhtia. Kun hän ilmoitti, että joukko oli näkyvissä, Joram sanoi: »Lähetä ratsumies heitä vastaan kysymään, tulevatko he rauhallisin aikein.»

18. Ratsumies lähti heitä vastaan ja sanoi: »Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein.» Jehu vastasi: »Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!» Tähystäjä ilmoitti, että lähetti oli jäänyt joukon luo eikä ollut lähtenyt takaisin.

19. Kuningas lähetti silloin toisen ratsumiehen. Tämä saapui joukon luo ja sanoi: »Kuningas kysyy, tuletteko rauhallisin aikein.» Jehu vastasi: »Mikä sinä olet minun aikeistani kysymään? Käännä hevosesi ja seuraa minua!»

20. Tähystäjä ilmoitti kuninkaalle: »Hän meni heidän luokseen, muttei lähtenyt takaisin. He ajavat vaunuillaan kuin hurjapäät, aivan kuin Jehu, Nimsin poika.»

21. Silloin Joram sanoi: »Valjastakaa vaunut!» Hänen sotavaununsa valjastettiin. Niin Israelin kuningas Joram ja Juudan kuningas Ahasja lähtivät kumpikin vaunuissaan kaupungista ja menivät Jehua vastaan. He kohtasivat hänet jisreeliläisen Nabotin maatilalla.

22. Kun Joram näki Jehun, hän kysyi: »Tuletko rauhallisin aikein, Jehu?» Tämä vastasi: »Miten voit luullakaan sellaista, kun äitisi Isebel yhä suosii noituutta ja haureellisia menoja!»

23. Silloin Joram käänsi vaununsa ja lähti pakoon huutaen Ahasjalle: »He ovat nousseet kapinaan, Ahasja!»

24. Mutta Jehu sieppasi käteensä jousen ja ampui Joramia hartioiden väliin. Nuoli meni sydämen läpi, ja Joram lyyhistyi vaunuihinsa.

25. Jehu sanoi Bidkarille, vaunusoturilleen: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana:

26. ’Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.’ Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja heitä pellolle.»

27. Kun Juudan kuningas Ahasja näki, mitä tapahtui, hän pakeni Bet-Ganiin päin. Mutta Jehu lähti takaa-ajoon ja huusi: »Tappakaa hänetkin!» He haavoittivat Ahasjaa Jibleamin luona hänen noustessaan vaunuillaan Gurin rinnettä. Ahasja pääsi pakoon Megiddoon, mutta kuoli siellä.

28. Kuninkaan palvelijat veivät hänet vaunuissa Jerusalemiin ja hautasivat hänet Daavidin kaupunkiin hänen omaan hautaansa isiensä viereen.

29. Ahasja oli tullut Juudan kuninkaaksi Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, yhdentenätoista hallitusvuotena.

30. Jehu oli jo tulossa Jisreeliin, kun Isebel kuuli tapahtuneesta. Hän kaunisti värillä silmänsä, koristeli hiuksensa ja asettui ikkunan ääreen katselemaan.

31. Kun Jehu tuli portista, Isebel huusi: »Oletko nyt tyytyväinen, kun olet murhannut herrasi niin kuin Simri?»

32. Jehu katsoi ylös ikkunaan ja kysyi: »Kuka teistä on minun puolellani?» Pari hovimiestä kumartui silloin ikkunasta hänen puoleensa.

33. »Työntäkää hänet alas», Jehu sanoi, ja hovimiehet työnsivät Isebelin ikkunasta. Hänen vertaan roiskui seinään ja hevosten päälle, ja Jehu ajoi vaunuillaan hänen ylitseen.

34. Jehu tuli sisään, söi ja joi ja sanoi: »Huolehtikaa siitä, että se kirottu tulee haudatuksi. Onhan hän sentään kuninkaan tytär.»

35. Mutta kun Isebeliä mentiin hautaamaan, hänestä ei löydetty muuta kuin pääkallo, jalat ja kädet.

36. Hautaajat tulivat takaisin ja kertoivat tämän Jehulle. Silloin hän sanoi: »Herran sanat ovat käyneet toteen. Hänhän sanoi palvelijansa, tisbeläisen Elian, suulla: ’Koirat syövät Jisreelin maatilalla Isebelin ruumiin,

37. ja se ruumis on Jisreelin pellolla levällään kuin lanta, niin ettei kukaan voi enää sanoa: Tämä on Isebel.’»