2. Samuelin kirja 13 FINRK

1. Sen jälkeen tapahtui näin: Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Taamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen.

2. Amnon aivan sairastui sisarpuolensa takia, sillä kun Taamar oli neitsyt, Amnonista näytti mahdottomalta tehdä hänelle mitään.

3. Mutta Amnonilla oli ystävä nimeltä Joonadab, joka oli Daavidin veljen Simean poika. Joonadab oli hyvin ovela mies.

4. Hän sanoi Amnonille: ”Miksi sinä, kuninkaan poika, näytät joka aamu yhtä surkealta? Etkö kertoisi minulle?” Amnon vastasi: ”Minä rakastan veljeni Absalomin sisarta Taamaria.”

5. Joonadab sanoi hänelle: ”Käy makaamaan vuoteeseesi, tekeydy sairaaksi, ja kun isäsi tulee katsomaan sinua, sano hänelle: ’Salli sisareni Taamarin tulla antamaan minulle jotakin syötävää. Hän voisi valmistaa ruuan minun silmieni edessä, minun nähteni, ja minä söisin hänen kädestään.’”

6. Niin Amnon kävi makuulle ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, Amnon sanoi kuninkaalle: ”Tulisipa sisareni Taamar valmistamaan kaksi leivonnaista minun nähteni, niin minä söisin hänen kädestään.”

7. Silloin Daavid lähetti Taamarille linnaan sanan: ”Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää.”

8. Kun Taamar tuli veljensä Amnonin taloon, tämä oli makuulla. Taamar otti taikinan, alusti sen ja teki leivonnaisia Amnonin nähden ja kypsensi ne.

9. Sitten hän otti pannun ja tyhjensi sen Amnonin eteen. Tämä ei kuitenkaan tahtonut syödä vaan sanoi: ”Lähtekää kaikki ulos luotani.” Kun kaikki olivat menneet ulos hänen luotaan,

10. Amnon sanoi Taamarille: ”Tuo ruoka sisähuoneeseen, niin minä syön sinun kädestäsi.” Taamar otti tekemänsä leivonnaiset ja vei ne veljelleen Amnonille sisähuoneeseen

11. ja tarjosi niitä hänelle syötäväksi. Silloin Amnon tarttui Taamariin ja sanoi hänelle: ”Tule ja makaa minun kanssani, sisareni!”

12. Taamar sanoi: ”Älä, veljeni, älä häpäise minua, sillä sellaista ei saa tehdä Israelissa. Älä tee niin häpeällistä tekoa.

13. Mihin minä joutuisin häpeäni kanssa? Ja sinua pidettäisiin yhtenä houkkana Israelissa. Puhuisit kuninkaan kanssa, ei hän kiellä minua sinulta.”

14. Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin.

15. Sitten Amnonin valtasi hyvin suuri vastenmielisyys häntä kohtaan. Vastenmielisyys, jota hän tunsi Taamaria kohtaan, oli suurempi kuin hänen aiemmin tuntemansa rakkaus. Amnon sanoi hänelle: ”Nouse ylös siitä, mene tiehesi!”

16. Taamar vastasi: ”Eikö se, että ajat minut pois, ole vielä suurempi rikos kuin se toinen, jonka äsken teit minulle?” Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella Taamaria

17. vaan kutsui palvelijansa, nuoren miehen, ja sanoi: ”Aja tämä ulos minun luotani ja lukitse ovi hänen jälkeensä.”

18. Palvelija vei Taamarin ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä. Taamarilla oli yllään pitkä, hihallinen viitta, sillä sellaisia viitan kaltaisia vaatteita kuninkaan tyttäret käyttivät neitsyinä ollessaan.

19. Taamar sirotteli tomua päähänsä ja repäisi rikki pitkän viitan, joka hänellä oli yllään, pani kätensä päänsä päälle ja meni pois huutaen lakkaamatta.

20. Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: ”Onko veljesi Amnon ollut sinun kanssasi? Vaikene nyt, sisareni, onhan hän veljesi. Älä ota tätä asiaa niin vakavasti.” Ja Taamar jäi asumaan hylättynä veljensä Absalomin taloon.

21. Kun kuningas Daavid kuuli kaiken tämän, hän vihastui kovin.

22. Absalom taas ei puhunut Amnonille sanaakaan, ei pahaa eikä hyvää, sillä Absalom vihasi Amnonia, koska tämä oli tehnyt väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille.

23. Kahden vuoden kuluttua Absalomilla oli Baal-Haasorissa, lähellä Efraimia, lampaiden keritsiäiset, joihin hän kutsui kaikki kuninkaan pojat.

24. Absalom meni kuninkaan luo ja sanoi: ”Palvelijallasi on nyt lampaiden keritsiäiset. Jospa myös kuningas palvelijoineen tulisi sinne palvelijansa luo!”

25. Mutta kuningas sanoi Absalomille: ”Ei, poikani, emmehän me kaikki voi tulla, ettemme olisi sinulle vaivaksi.” Absalom pyytämällä pyysi häntä, mutta kuningas ei tahtonut lähteä vaan hyvästeli hänet.

26. Silloin Absalom sanoi: ”Jos et itse lähde, niin salli kuitenkin veljeni Amnonin tulla meidän kanssamme.” Kuningas vastasi hänelle: ”Miksi hänen pitäisi tulla sinun kanssasi?”

27. Mutta kun Absalom pyysi pyytämistään, Daavid päästi Amnonin ja kaikki muutkin kuninkaan pojat lähtemään hänen kanssaan.

28. Absalom antoi palvelijoilleen käskyn: ”Pitäkää silmällä, milloin Amnon tulee viinistä hyvälle tuulelle, ja kun minä sanon teille: ’Surmatkaa Amnon’, tappakaa silloin hänet. Älkää pelätkö, minähän olen teitä käskenyt. Olkaa lujia ja urhoollisia.”

29. Absalomin palvelijat tekivät Amnonille niin kuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat muuliensa selkään ja pakenivat.

30. Heidän vielä ollessaan matkalla tuli Daavidin korviin huhu, että Absalom oli surmannut kaikki kuninkaan pojat eikä heistä ollut jäänyt jäljelle ainoaakaan.

31. Silloin kuningas nousi, repäisi rikki vaatteensa ja asettui maahan makaamaan, ja kaikki hänen palvelijansa seisoivat hänen vieressään vaatteet reväistyinä.

32. Mutta Joonadab, Daavidin veljen Simean poika, alkoi puhua ja sanoi: ”Älköön herrani luulko, että kaikki nuoret miehet, kuninkaan pojat, on tapettu, sillä ainoastaan Amnon on kuollut. Absalom on suunnitellut tätä siitä päivästä lähtien, jona Amnon teki väkivaltaa hänen sisarelleen Taamarille.

33. Älköön siis herrani, kuningas, ajatelko, että kaikki kuninkaan pojat olisivat kuolleet, sillä ainoastaan Amnon on kuollut.”

34. Mutta Absalom pakeni. Kun tähystämässä oleva palvelija nosti katseensa, hän näki, että hänen takanaan olevan vuoren rinnettä pitkin tuli paljon väkeä.

35. Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: ”Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut niin kuin palvelijasi sanoi.”

36. Kun hän oli saanut tämän sanotuksi, kuninkaan pojat saapuivat. He alkoivat itkeä kovalla äänellä, ja myös kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti.

37. Absalom pakeni Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan, luo. Mutta Daavid suri poikaansa Amnonia kaikki ne päivät .

38. Absalom meni Gesuriin ja oleskeli siellä kolme vuotta.

39. Mutta kuningas Daavid alkoi ikävöidä Absalomin luo, sillä hän oli lohduttautunut Amnonin kuolemasta.