2. Samuelin kirja 16 FINRK
1. Kun Daavid oli kulkenut vähän matkaa vuoren laelta, häntä vastaan tuli Mefibosetin palvelija Siiba mukanaan satuloitu aasipari. Aaseilla oli kuormana kaksisataa leipää, sata rusinakakkua, sata hedelmää ja leili viiniä.
2. Kuningas kysyi Siibalta: ”Mitä varten sinulla on nämä?” Siiba vastasi: ”Aasit ovat kuninkaan perheen ratsuiksi, leipä ja hedelmät palvelijoille syötäviksi ja viini uupuneille juotavaksi autiomaassa.”
3. Kuningas sanoi: ”Missä sinun herrasi poika on?” Siiba vastasi kuninkaalle: ”Hän jäi Jerusalemiin, sillä hän ajatteli: ’Nyt Israelin heimo palauttaa minulle isäni kuninkuuden.’”
Simei kiroaa Daavidia4. Kuningas sanoi Siiballe: ”Sinulle kuuluu nyt kaikki, mitä Mefibosetilla on.” Siiba vastasi: ”Minä kumarrun maahan asti; kunpa vain saisin herrani, kuninkaan, suosion.”
5. Kun kuningas Daavid saapui Bahurimin kohdalle, kylästä tuli mies, joka oli Saulin sukua. Hänen nimensä oli Simei, Geeran poika. Tullessaan hän kirosi
6. ja viskeli kivillä kuningas Daavidia ja hänen palvelijoitaan, vaikka koko kansa ja kaikki soturit olivat kuninkaan oikealla ja vasemmalla puolella.
7. Kirotessaan Daavidia Simei huusi: ”Mene pois, mene pois, sinä murhamies, sinä kelvoton!
8. Herraon kostanut sinulle koko Saulin suvun veren, hänen, jonka sijaan sinusta on tullut kuningas. Nyt Herra antaa kuninkuuden pojallesi Absalomille. Tämä onnettomuus on kohdannut sinua, koska olet murhamies.”
9. Silloin Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: ”Miksi tuo koiranraato saa kirota herraani, kuningasta? Salli minun mennä ja lyödä häneltä pää poikki.”
10. Mutta kuningas vastasi: ”Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Kirotkoon vain, sillä jos Herra on käskenyt häntä: ’Kiroa Daavidia.’ Kuka voi silloin sanoa: ’Miksi teet niin?’”
11. Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: ”Jos kerran oma poikani, omasta ruumiistani lähtenyt, tavoittelee henkeäni, miksi ei sitten tämä benjaminilainen? Antakaa hänen olla, kirotkoon vain, jos Herra on häntä käskenyt.
12. Ehkä Herra näkee kurjuuteni ja korvaa minulle hyvyydellään sen, että tämä mies tänään kiroaa minua.”
13. Niin Daavid kulki miehineen tietä eteenpäin, ja Simei kulki pitkin vuoren rinnettä samaan suuntaan, kirosi kulkiessaan, viskeli kiviä häntä kohti ja heitteli soraa.
Absalom makaa isänsä sivuvaimojen kanssa14. Sitten kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, tulivat Ajefimiin ja levähtivät siellä.
15. Sillä välin Absalom ja koko kansa, Israelin miehet, tulivat Jerusalemiin. Myös Ahitofel oli hänen kanssaan.
16. Kun arkilainen Huusai, Daavidin ystävä, tuli Absalomin luo, hän huusi: ”Eläköön kuningas! Eläköön kuningas!”
17. Absalom sanoi Huusaille: ”Tällaistako on uskollisuutesi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi mukana?”
18. Huusai vastasi Absalomille: ”En mennyt, koska minä jään sen luokse, jonka Herra , tämä kansa ja kaikki Israelin miehet ovat valinneet. Hänen puolellaan minä olen.
19. Ja toisekseen, ketä minä palvelisin, ellen hänen poikaansa? Niin kuin olen palvellut isääsi, samoin tahdon palvella sinuakin.”
20. Sitten Absalom sanoi Ahitofelille: ”Neuvo nyt, mitä meidän on tehtävä.”
21. Ahitofel vastasi Absalomille: ”Mene isäsi sivuvaimojen luo, jotka hän on jättänyt pitämään huolta linnasta. Silloin koko Israel saa kuulla, että sinä olet tehnyt itsesi vastenmieliseksi isällesi, ja kaikki, jotka ovat kanssasi, saavat rohkeutta.”
22. Niin Absalomille pystytettiin teltta katolle, ja hän meni isänsä sivuvaimojen luo koko Israelin nähden.
23. Ahitofelin antama neuvo oli siihen aikaan niin kuin Jumalan sana. Sen arvoisena pitivät sekä Daavid että Absalom jokaista Ahitofelin neuvoa.