2. Samuelin kirja 19 FINRK

1. Kuningas järkyttyi kovin ja nousi itkien portin yläpuolella olevaan huoneeseen. Mennessään hän sanoi: ”Poikani Absalom, minun poikani, oma poikani Absalom! Jospa minä olisin kuollut sinun sijastasi! Absalom, poikani, oma poikani!”

2. Jooabille kerrottiin, että kuningas itki ja suri Absalomia.

3. Voitto muuttui sinä päivänä suruksi koko kansalle, koska se kuuli kerrottavan, että kuningas oli murheissaan poikansa tähden.

4. Ja kansa tuli sinä päivänä kaupunkiin kuin varkain, niin kuin väki, joka on häpeissään paettuaan taistelusta.

5. Mutta kuningas oli peittänyt kasvonsa ja huusi kovalla äänellä: ”Poikani Absalom! Absalom, poikani, oma poikani!”

6. Silloin Jooab meni sisälle kuninkaan luo ja sanoi: ”Sinä olet nyt nostanut häpeän kaikkien palvelijoittesi kasvoille, vaikka he ovat tänään pelastaneet sekä sinun oman henkesi että poikiesi, tyttäriesi, vaimojesi ja sivuvaimojesi hengen.

7. Sinähän rakastat niitä, jotka sinua vihaavat, ja vihaat niitä, jotka sinua rakastavat, sillä sinä olet nyt antanut ymmärtää, ettei sinulla olekaan päälliköitä eikä palvelijoita. Nyt minä tiedän, että jos Absalom olisi elossa ja me kaikki olisimme tänään kuolleita, se olisi sinulle mieleen.

8. Nouse nyt, mene ulos ja puhu ystävällisesti palvelijoillesi. Minä vannon Herran nimessä: jollet mene, totisesti, ei yksikään mies jää luoksesi tänä yönä. Se olisi sinulle suurempi onnettomuus kuin mikään muu, mikä on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän päivään saakka.”

9. Silloin kuningas nousi ja meni istumaan porttiin. Kun väelle kerrottiin: ”Nyt kuningas istuu portissa”, koko väki tuli kuninkaan eteen. Kun Israelin miehet olivat paenneet, kukin kotiinsa,

10. alettiin kaikkien Israelin heimojen keskuudessa kiistellä ja sanoa: ”Kuningas on vapauttanut meidät vihollistemme käsistä, hän on vapauttanut meidät filistealaisten käsistä. Nyt hän on joutunut pakenemaan maasta Absalomin vuoksi,

11. mutta Absalom, jonka me voitelimme kuninkaaksemme, on kuollut taistelussa. Miksi ette tee mitään tuodaksenne kuninkaan takaisin?”

12. Kuningas Daavid puolestaan lähetti pappi Saadokille ja pappi Ebjatarille sanan: ”Puhukaa Juudan vanhimmille näin: ’Miksi te olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin linnaansa? Se, mitä koko Israel puhuu, on tullut kuninkaan tietoon hänen olinpaikassaan.

13. Te olette veljiäni, te olette luutani ja lihaani. Miksi siis olisitte viimeiset tuomaan kuningasta takaisin?’

14. Amasalle sanokaa: ’Etkö sinä ole luutani ja lihaani? Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, ellei sinusta tule pysyvästi minun sotaväkeni päällikkö Jooabin sijaan.’”

15. Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet puolelleen, niin että he yhtenä miehenä lähettivät kuninkaalle sanoman: ”Palaa takaisin kaikkien palvelijoittesi kanssa.”

16. Kuningas lähti paluumatkalle ja saapui Jordanille. Juudan miehet olivat tulleet Gilgaliin kuningasta vastaan tuodakseen hänet Jordanin yli.

17. Myös Simei, Geeran poika, benjaminilainen Bahurimista, kiirehti Juudan miesten kanssa alas kuningas Daavidia vastaan.

18. Hänen kanssaan oli tuhat miestä Benjaminista sekä Siiba, Saulin perheen palvelija, viidentoista poikansa ja kahdenkymmenen palvelijansa kanssa. He tulivat kiireesti Jordanille ennen kuningasta

19. kuljettaakseen hänet perheineen virran yli lautalla ja tehdäkseen kaiken, mitä hän näkisi hyväksi. Simei, Geeran poika, heittäytyi kuninkaan eteen, kun tämä oli lähdössä ylittämään Jordania,

20. ja sanoi kuninkaalle: ”Älköön herrani syyttäkö minua pahasta teostani älköönkä muistelko, kuinka väärin palvelijasi teki sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti Jerusalemista. Älköön kuningas panko sitä sydämelleen.

21. Palvelijasi tietää tehneensä syntiä, ja siksi olen tänä päivänä ensimmäisenä koko Joosefin suvusta tullut tänne herraani, kuningasta, vastaan.”

22. Abisai, Serujan poika, puuttui puheeseen ja sanoi: ”Eikö Simein ole kuoltava, koska hän on kironnut Herran voideltua?”

23. Mutta Daavid vastasi: ”Mitä teillä on minun kanssani tekemistä, te Serujan pojat? Miksi ryhdytte nyt vastustamaan minua? Olisiko tänään ketään surmattava Israelissa? Enkö minä tietäisi, että tänä päivänä minä olen jälleen Israelin kuningas.”

24. Sitten kuningas sanoi Simeille: ”Sinä et kuole.” Ja kuningas vannoi sen hänelle.

25. Myös Mefiboset, Saulin pojanpoika, oli tullut kuningasta vastaan. Hän ei ollut pessyt jalkojaan eikä siistinyt partaansa eikä pesettänyt vaatteitaan kuninkaan lähdöstä siihen päivään asti, jona tämä palasi rauhassa takaisin.

26. Kun hän tuli Jerusalemista kuningasta vastaan, kuningas kysyi häneltä: ”Miksi et tullut minun mukaani, Mefiboset?”

27. Hän vastasi: ”Herrani, kuningas, palvelijani petti minut. Minä sanoin hänelle: ’Minä tahdon satuloidun aasin ratsastaakseni sillä ja lähteäkseni kuninkaan mukaan’ – palvelijasihan ontuu.

28. Mutta hän olikin panetellut palvelijaasi herralleni, kuninkaalle. Herrani, kuningas, on kuitenkin kuin Jumalan enkeli. Tee siis, mitä hyväksi näet.

29. Olihan koko minun isäni suku kuoleman oma herrani ja kuninkaani edessä, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät sinun pöydässäsi. Mitä oikeutta minulla enää olisi tai mitä valittamista kuninkaalle?”

30. Kuningas vastasi hänelle: ”Mitä tuosta enää puhut! Minä olen sanonut, että sinä ja Siiba saatte jakaa maaomaisuuden.”

31. Mefiboset sanoi kuninkaalle: ”Ottakoon hän sen vaikka kokonaan, kun kerran herrani, kuningas, on palannut rauhassa kotiinsa.”

32. Myös gileadilainen Barsillai oli tullut Roogelimista ja meni kuninkaan mukana Jordanille saattaakseen hänet sen yli.

33. Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenen vuoden ikäinen. Hän oli huolehtinut kuninkaan ylläpidosta tämän ollessa Mahanaimissa, sillä hän oli hyvin varakas mies.

34. Kuningas sanoi Barsillaille: ”Tule sinäkin mukaani, niin minä tarjoan sinulle ylläpidon luonani Jerusalemissa.”

35. Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: ”Montakohan elinvuotta minulla enää lienee? Tulisinko minä tässä iässä kuninkaan kanssa Jerusalemiin?

36. Minä olen nyt kahdeksankymmentä vuotta vanha. Osaisinko enää erottaa hyvää huonosta tai maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitä hän syö tai juo? Kuuluisiko minusta enää miltään laulajien tai laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi taakaksi herralleni, kuninkaalle?

37. Palvelijasi seuraa kuningasta vain vähän matkaa tuolle puolelle Jordanin. Miksi kuningas antaisi minulle sellaisen korvauksen?

38. Salli palvelijasi palata takaisin, niin että saan kuolla omassa kaupungissani, siellä, missä on isäni ja äitini hauta. Katso, tässä on palvelijasi Kimham. Lähteköön hän herrani, kuninkaan, kanssa. Tee hänelle, mitä hyväksi näet.”

39. Kuningas vastasi: ”Tulkoon siis Kimham minun kanssani. Minä teen hänelle, mitä sinä näet hyväksi, ja kaiken, mitä minulta toivot, minä teen sinun hyväksesi.”

40. Sitten koko kansa ylitti Jordanin, myös kuningas itse. Kuningas suuteli Barsillaita ja hyvästeli hänet, ja Barsillai palasi takaisin kotiinsa.

41. Kuningas meni Gilgaliin, ja Kimham meni hänen mukanaan. Koko Juudan kansa ja puolet Israelin kansasta saattoivat kuninkaan sinne.

42. Silloin kaikki muut Israelin miehet tulivat kuninkaan luo ja sanoivat hänelle: ”Miksi veljemme, Juudan miehet, ovat tuoneet kuninkaan ja hänen perheensä kuin varkain Jordanin yli, samoin kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan?”

43. Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: ”Onhan kuningas meille läheisempi. Miksi te tämän vuoksi vihastutte? Olemmeko me muka syöneet kuninkaan tai ryöstäneet hänet itsellemme?”

44. Israelin miehet vastasivat Juudan miehille: ”Meillä on kymmenen kertaa suurempi osuus kuninkaaseen, myös Daavidiin, kuin teillä. Miksi olette siis ylenkatsoneet meitä? Ja emmekö me puhuneet ensimmäisenä, että kuninkaamme on tuotava takaisin?” Mutta Juudan miesten sanat olivat vielä jyrkempiä kuin Israelin miesten.