2. Samuelin kirja 3 FINRK

1. Sota Saulin suvun ja Daavidin suvun välillä jatkui pitkään. Daavid vahvistui vahvistumistaan, mutta Saulin suku heikkeni heikkenemistään.

2. Daavidille syntyi Hebronissa poikia. Hänen esikoisensa oli Amnon, jonka äiti oli jisreeliläinen Ahinoam.

3. Hänen toinen poikansa oli Kilab, jonka äiti oli Abigail, karmelilaisen Naabalin leski. Kolmas oli Absalom, Gesurin kuninkaan Talmain tyttären Maakan poika.

4. Neljäs oli Adonia, Haggitin poika, ja viides Sefatja, Abitalin poika.

5. Kuudes oli Jitream, Daavidin vaimon Eglan poika. Nämä syntyivät Daavidille Hebronissa.

6. Kun sota Saulin ja Daavidin sukujen välillä jatkui, Abner sai yhä vahvemman aseman Saulin suvun keskuudessa.

7. Saulilla oli ollut sivuvaimo nimeltään Rispa, Aijan tytär. Kerran Iisboset sanoi Abnerille: ”Miksi olet käynyt isäni sivuvaimon luona?”

8. Abner vihastui kovin Iisbosetin sanoista ja vastasi: ”Olenko minä jokin koiranpää Juudasta? Tähän päivään asti olen tehnyt hyvää isäsi Saulin suvulle, hänen veljilleen ja ystävilleen enkä ole antanut sinun joutua Daavidin käsiin, ja nyt sinä syytät minua naiseen kohdistuvasta rikoksesta.

9. Jumala rangaiskoon Abneria nyt ja vasta, jos en tee Daavidin hyväksi sitä, minkä Herra on hänelle vannonut:

10. ’Minä siirrän kuninkuuden Saulin suvulta ja saatan Daavidin valtaistuimen piiriin koko Israelin ja Juudan, Daanista aina Beersebaan asti.’”

11. Eikä Iisboset kyennyt vastaamaan Abnerille sanaakaan, sillä hän pelkäsi tätä.

12. Sitten Abner lähetti omissa nimissään sanansaattajia Daavidin luo sanomaan: ”Kenen hallussa maa on? Tee liitto minun kanssani, niin näet, että minun käteni tukee sinua ja minä käännän koko Israelin sinun puolellesi.”

13. Daavid vastasi: ”Hyvä, minä teen liiton kanssasi. Mutta yhtä asiaa minä vaadin sinulta. Sinä et saa nähdä kasvojani, ellet tuo mukanasi Miikalia, Saulin tytärtä, kun tulet luokseni.”

14. Sitten Daavid lähetti sanansaattajia Saulin pojan Iisbosetin luo sanomaan: ”Anna minulle vaimoni Miikal, jonka olen kihlannut itselleni sadalla filistealaisten esinahalla.”

15. Niin Iisboset lähetti ottamaan Miikalin tämän mieheltä Paltielilta, Laiksen pojalta.

16. Miikalin mies lähti hänen mukaansa ja seurasi häntä itkien lakkaamatta Bahurimiin asti. Lopulta Abner sanoi miehelle: ”Mene takaisin!” Silloin tämä palasi takaisin.

17. Abner oli neuvotellut Israelin vanhinten kanssa ja sanonut: ”Te olette jo kauan vaatineet Daavidia kuninkaaksenne.

18. Pankaa nyt toimeksi, sillä Herra on sanonut Daavidille: ’Palvelijani Daavidin kautta minä vapautan kansani Israelin filistealaisten käsistä ja kaikkien sen vihollisten käsistä.’”

19. Abner sanoi tämän myös benjaminilaisille, ja hän meni Hebroniin kertomaan Daavidillekin, mitä mieltä Israel ja koko Benjaminin heimo olivat.

20. Kun Abner tuli Daavidin luo Hebroniin mukanaan kaksikymmentä miestä, Daavid laittoi pidot Abnerille ja hänen kanssaan oleville miehille.

21. Abner sanoi Daavidille: ”Minä lähden nyt kokoamaan kaikki israelilaiset herrani, kuninkaan, luo, niin että he tekisivät liiton sinun kanssasi ja sinä voisit hallita kuninkaana kaikkia, joita haluat.” Daavid lähetti Abnerin matkaan, ja hän lähti rauhassa.

22. Juuri silloin Daavidin palvelijat ja Jooab tulivat ryöstöretkeltä ja toivat mukanaan paljon saalista. Abner ei ollut enää Daavidin luona Hebronissa, sillä Daavid oli päästänyt hänet lähtemään rauhassa.

23. Kun Jooab tuli yhdessä koko sotaväen kanssa, hänelle kerrottiin, että Abner, Neerin poika, oli tullut kuninkaan luo ja kuningas oli lähettänyt hänet matkaan, ja hän oli lähtenyt rauhassa.

24. Silloin Jooab meni kuninkaan luo ja sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Abner on käynyt luonasi! Miksi päästit hänet menemään?

25. Kyllähän sinä tunnet Abnerin, Neerin pojan! Varmasti hän tuli pettääkseen sinut ja saadakseen tietoa liikkeistäsi ja kaikesta, mitä teet.”

26. Sitten Jooab lähti Daavidin luota ja lähetti sanansaattajat Abnerin perään, ja he toivat hänet takaisin Siiran vesisäiliön luota. Mutta Daavid ei tiennyt tästä mitään.

27. Kun Abner tuli takaisin Hebroniin, Jooab vei hänet syrjään porttiholviin muka puhuakseen hänen kanssaan kahden kesken. Siellä Jooab pisti häntä vatsaan, ja niin Abner kuoli Jooabin veljen Asaelin veren kostoksi.

28. Kun Daavid sai myöhemmin kuulla siitä, hän sanoi: ”Minä ja minun kuningassukuni olemme Herran edessä ikuisesti syyttömät Abnerin, Neerin pojan, vereen.

29. Hänen verensä tulkoon Jooabin päälle ja koko hänen isänsä perheen päälle. Älkööt Jooabin suvusta loppuko vuotoa tai spitaalia sairastavat, kainalosauvoilla kulkijat, miekkaan kaatuvat ja leivän puutteessa olevat.”

30. Näin Jooab ja hänen veljensä Abisai tappoivat Abnerin, koska hän oli surmannut heidän veljensä Asaelin taistelussa Gibeonin luona.

31. Mutta Daavid sanoi Jooabille ja kaikelle väelle, joka oli tämän kanssa: ”Repäiskää vaatteenne, vyöttäytykää säkkeihin ja pitäkää valittajaiset Abnerille.” Kuningas Daavid itse kulki ruumispaarien perässä.

32. He hautasivat Abnerin Hebroniin, ja kuningas itki suureen ääneen Abnerin haudalla. Myös koko kansa itki.

33. Kuningas lauloi Abnerille tämän valitusvirren: ”Pitikö Abnerin kuolla niin kuin houkka kuolee?

34. Sinun käsiäsi ei ollut sidottu eikä jalkojasi pantu vaskikahleisiin. Sinä kaaduit niin kuin kaadutaan väärintekijöiden käden kautta .” Ja koko kansa itki häntä yhä enemmän.

35. Kun oli vielä päivä, koko kansa tuli tarjoamaan Daavidille leipää. Mutta Daavid vannoi: ”Jumala rangaiskoon minua nyt ja vasta, jos maistan leipää tai mitään muuta, ennen kuin aurinko laskee.”

36. Koko kansa hyväksyi tämän, ja se miellytti heitä, niin kuin kaikki muukin, mitä kuningas teki.

37. Niin koko kansa ja koko Israel ymmärsivät sinä päivänä, ettei Abnerin, Neerin pojan, surmaaminen ollut lähtöisin kuninkaasta.

38. Kuningas sanoi palvelijoilleen: ”Ettekö tiedä, että Israelista on tänä päivänä kaatunut ruhtinas ja suurmies?

39. Minä olen vielä heikko, vaikka minut on voideltu kuninkaaksi. Nuo miehet, Serujan pojat, ovat minua vahvempia, mutta Herra maksaa pahantekijälle hänen pahuutensa mukaan.”