2. Samuelin kirja 5 FB92

1. Kaikki Israelin heimot saapuivat Hebroniin Daavidin luo ja sanoivat: »Sinä ja me olemme samaa lihaa ja verta.

2. Jo aikaisemmin, silloin kun Saul vielä oli kuninkaamme, sinä johdit Israelia sen sotaretkillä. Herra on sanonut sinulle: ’Sinä olet kaitseva minun kansaani Israelia, ja sinusta tulee Israelin hallitsija.’»

3. Myös kaikki Israelin vanhimmat tulivat kuninkaan luo Hebroniin. Kuningas Daavid solmi siellä heidän kanssaan liiton Herran edessä, ja he voitelivat Daavidin Israelin kuninkaaksi.

4. Kuninkaaksi tullessaan Daavid oli kolmikymmenvuotias, ja hän hallitsi neljäkymmentä vuotta:

5. seitsemän vuotta kuusi kuukautta Juudan kuninkaana Hebronissa ja kolmekymmentäkolme vuotta koko Israelin ja Juudan kuninkaana Jerusalemissa.

6. Kuningas lähti miehineen Jerusalemiin niitä jebusilaisia vastaan, jotka yhä asuivat maassa. Nämä sanoivat Daavidille: »Tänne sinä et pääse, sokeat ja rammatkin pystyvät torjumaan sinut.» Tällä he tarkoittivat, ettei Daavid koskaan pääsisi kaupunkiin.

7. Mutta Daavid valtasi Siionin linnoituksen, josta sitten tuli Daavidin kaupunki.

8. Sinä päivänä hän sanoi: »Te, jotka tahdotte kukistaa jebusilaiset, pistäkää hengiltä nuo sokeat ja rammat, joita Daavid ei voi sietää.» Tämän vuoksi sanotaan: »Sokeat ja rammat eivät pääse sisälle pyhäkköön.»

9. Daavid asettui asumaan linnoitukseen ja nimesi paikan Daavidin kaupungiksi. Hän laajensi sitä eri suuntiin Millon ja keskustan välillä.

10. Daavidin mahti kasvoi yhä, sillä Herra Jumala Sebaot oli hänen kanssaan.

11. Tyroksen kuningas Hiram lähetti Daavidin luo lähettiläitä sekä toimitti hänelle setripuuta, kirvesmiehiä ja kivenhakkaajia, ja nämä miehet rakensivat Daavidille palatsin.

12. Daavid ymmärsi, että Herra oli vahvistanut hänen asemansa Israelin kuninkaana ja antanut hänen kuninkuutensa menestyä kansansa Israelin vuoksi.

13. Sen jälkeen, kun Daavid oli siirtynyt Hebronista Jerusalemiin, hän otti vielä useita vaimoja ja sivuvaimoja, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä.

14. Hänen Jerusalemissa syntyneiden poikiensa nimet olivat Sammua, Sobab, Natan, Salomo,

15. Jibhar, Elisua, Nefeg, Jafia,

16. Elisama, Eljada ja Elifelet.

17. Kun filistealaiset kuulivat, että Daavid oli voideltu Israelin kuninkaaksi, he lähtivät kaikki liikkeelle käydäkseen Daavidin kimppuun. Saatuaan tästä tiedon Daavid lähti turvapaikkaansa vuorille.

18. Filistealaiset tulivat ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon.

19. Daavid kysyi Herralta: »Lähdenkö filistealaisia vastaan? Annatko heidät minun käsiini?» Herra vastasi hänelle: »Lähde! Minä annan filistealaiset sinun käsiisi.»

20. Daavid tuli Baal-Perasimiin, löi siellä filistealaiset ja sanoi: »Herra on murtanut viholliset minun edestäni niin kuin vedet murtavat padon.» Tämän vuoksi paikka sai nimen Baal-Perasim.

21. Filistealaiset jättivät sinne jumalankuvansa, ja Daavid ja hänen miehensä kuljettivat ne pois.

22. Mutta filistealaiset tulivat uudelleen ja levittäytyivät Refaiminlaaksoon.

23. Daavid kysyi Herralta neuvoa, ja Herra vastasi: »Älä mene heitä vastaan, vaan kierrä heidän taakseen ja hyökkää heidän kimppuunsa balsamipuiden kohdalta.

24. Kun kuulet puiden latvoista kuin askelten kahinaa, lähde silloin hyökkäykseen. Se on merkkinä siitä, että Herra on lähtenyt edelläsi tuhoamaan filistealaisten leirin.»

25. Daavid teki niin kuin Herra oli käskenyt, ja hän löi filistealaiset ja ajoi heitä takaa Gebasta Geserin liepeille asti.