2. Samuelin kirja 6 FINRK
1. Daavid kokosi jälleen kaikki valiomiehet Israelista, kolmekymmentätuhatta miestä.
2. Sitten Daavid ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, lähtivät Juudan Baalasta tuomaan Jumalan liitonarkkua, jonka Herra Sebaot oli ottanut nimiinsä, hän, joka asuu kerubien keskellä.
3. He panivat Jumalan arkun uusiin vaunuihin ja veivät sen pois Abinadabin talosta, joka oli mäellä. Ussa ja Ahjo, Abinadabin pojat, ohjasivat uusia vaunuja.
4. Abinadabin pojat kuljettivat Jumalan liitonarkun pois mäellä olevasta Abinadabin talosta. He kulkivat Jumalan arkun mukana; Ahjo kulki arkun edellä.
5. Daavid ja koko Israelin heimo karkeloivat Herran edessä kaikenlaisten sypressipuisten soittimien, lyyrojen, harppujen, rumpujen, helistimien ja symbaalien säestyksellä.
6. Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, Ussa ojensi kätensä Jumalan liitonarkkua kohti ja tarttui siihen, koska härät vikuroivat.
7. Silloin Herra vihastui Ussaan. Jumala surmasi hänet siinä paikassa hänen hairahduksensa tähden, ja Ussa kuoli Jumalan liitonarkun viereen.
8. Mutta Daavid vihastui siitä, että Herra oli niin murtanut Ussan. Hän antoi paikalle nimen Perets-Ussa , ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.
9. Daavid joutui sinä päivänä pelon valtaan Herran vuoksi ja sanoi: ”Kuinka Herran arkku voisi tulla minun luokseni?”
10. Eikä Daavid tahtonut siirtää Herran arkkua luokseen Daavidin kaupunkiin vaan siirrätti sen gatilaisen Oobed-Edomin taloon.
11. Niin Herran liitonarkku jäi kolmeksi kuukaudeksi gatilaisen Oobed-Edomin taloon, ja Herra siunasi Oobed-Edomia ja koko hänen perhettään.
12. Kun kuningas Daavidille kerrottiin, että Herra oli Jumalan liitonarkun vuoksi siunannut Oobed-Edomin perhettä ja kaikkea, mitä hänellä oli, Daavid lähti iloiten hakemaan Jumalan arkkua Oobed-Edomin talosta ylös Daavidin kaupunkiin.
13. Kun Herran arkun kantajat olivat astuneet kuusi askelta, Daavid uhrasi härän ja syöttövasikan.
14. Sitten hän karkeloi kaikin voimin Herran edessä pellavakasukkaan vyöttäytyneenä.
15. Näin Daavid ja koko Israelin heimo saattoivat Herran liitonarkkua riemuhuudoin sofar-torven pauhatessa.
16. Kun Herran liitonarkku tuli Daavidin kaupunkiin, Miikal, Saulin tytär, katseli ikkunasta. Nähdessään kuningas Daavidin hyppivän ja karkeloivan Herran edessä hän halveksi Daavidia sydämessään.
17. Herranarkku asetettiin paikalleen telttaan, jonka Daavid oli sitä varten pystyttänyt, ja Daavid uhrasi Herran edessä polttouhreja ja yhteysuhreja.
18. Kun Daavid oli uhrannut polttouhrit ja yhteysuhrit, hän siunasi kansan Herran Sebaotin nimessä
Miikal soimaa Daavidia19. ja jakoi kaikelle kansalle, koko Israelin kansanpaljoudelle, sekä miehille että naisille, kullekin leivän, kappaleen lihaa ja rypälekakun. Sitten jokainen heistä, koko kansa, lähti kotiinsa.
20. Kun Daavid sen jälkeen palasi tervehtimään perhettään, Miikal, Saulin tytär, lähti Daavidia vastaan ja sanoi: ”Kuinka kunnioitettava Israelin kuningas onkaan nyt ollut, kun on tänään paljastanut itsensä palvelijoidensa orjattarien silmien edessä niin kuin joku tyhjäntoimittaja voi paljastaa itsensä!”
21. Mutta Daavid sanoi Miikalille: ” Herran edessä, joka on valinnut minut ohi sinun isäsi ja koko hänen sukunsa asettaakseen minut Herran kansan, Israelin, ruhtinaaksi – Herran edessä minä iloitsin.
22. Tähän kaikkeen olen halpa-arvoinen ja omissa silmissäni olen vieläkin alhaisempi, mutta ne orjattaret, joista sinä puhuit, tulevat kunnioittamaan minua.”
23. Eikä Miikal, Saulin tytär, saanut yhtään lasta koko elinaikanaan.