Daniel 9 FINRK

1. Meedialaista sukua olevan Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä vuotena, kun hänestä oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuningas,

2. hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan , minä, Daniel, huomasin kirjoituksista vuosien luvun, josta profeetta Jeremialle oli tullut Herran sana. Sen mukaan Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

3. Niin minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen ja etsin häntä säkissä ja tuhkassa rukoillen, armoa anoen ja paastoten.

4. Minä rukoilin Herraa , Jumalaani, ja tunnustin hänelle: ”Oi Herra, sinä suuri ja pelättävä Jumala, joka pidät voimassa liiton ja pysyt armollisena niille, jotka rakastavat sinua ja noudattavat sinun käskyjäsi.

5. Me olemme tehneet syntiä, olemme tehneet väärin, olemme olleet jumalattomia ja uppiniskaisia. Olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja säädöksistäsi.

6. Me emme ole kuunnelleet palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme, maan koko kansalle.

7. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän kasvoillamme on tänä päivänä häpeä. Juudan miesten ja Jerusalemin asukkaiden ja koko Israelin, lähellä ja kaukana asuvien, kasvoilla on häpeä kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkottanut, koska he ovat olleet sinulle uskottomia.

8. Herra, meidän kasvoillamme, kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme kasvoilla, on häpeä, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan.

9. Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, vaikka me olemme kapinoineet häntä vastaan.

10. Emme ole kuunnelleet Herran , meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen opetustensa mukaan, jotka hän antoi meille palvelijoittensa, profeettojen, kautta.

11. Koko Israel rikkoi sinun lakisi, poikkesi pois eikä kuunnellut sinun ääntäsi. Niin meidän päällemme vuodatettiin se kirous, josta Jumala oli vannonut valan ja joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa, sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan.

12. Jumala toteutti sanansa, jonka hän oli puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi tulla päällemme niin suuren onnettomuuden, ettei sellaista, mitä tapahtui Jerusalemissa, ole tapahtunut missään muualla koko taivaan alla.

13. Koko tämä onnettomuus kohtasi meitä sellaisena kuin se oli kirjoitettu Mooseksen lakiin. Kuitenkaan me emme koettaneet lepyttää Herraa , meidän Jumalaamme , niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet varteen sinun totuutesi.

14. Sen vuoksi Herra piti huolen siitä, että tämä onnettomuus tuli meidän päällemme, sillä Herra , meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissään, joita hän tekee. Mutta me emme ole kuunnelleet hänen ääntään.

15. Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, sinä, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, sellaisen kuin se on vielä tänäkin päivänä! Me olemme tehneet syntiä ja olleet jumalattomat.

16. Herra, kaiken vanhurskautesi tähden kääntyköön sinun vihasi ja suuttumuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, pyhältä vuoreltasi. Meidän syntiemme tähden ja isiemme pahojen tekojen tähden Jerusalem ja sinun kansasi on joutunut kaikkien niiden häväistäväksi, jotka asuvat ympärillämme.

17. Oi, Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa. Herra, anna kasvojesi loistaa autioituneen pyhäkkösi yli itsesi tähden.

18. Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitettyjä paikkojamme ja kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi, sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme vaan sinun suureen armoosi luottaen.

19. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi! Kuuntele, Herra, ja toimi! Itsesi tähden, minun Jumalani, älä viivyttele, sillä sinun kaupunkisi on otettu sinun nimiisi, samoin sinun kansasi.”

20. Minä puhuin vielä, rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran , Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta.

21. Kun minä yhä puhuin rukouksessani, tuli se mies, Gabriel, jonka olin aikaisemmin nähnyt näyssä, iltauhrin aikaan nopeasti kiitäen minun luokseni.

22. Hän opetti minua näillä sanoilla: ”Daniel, minä olen nyt tullut johdattamaan sinua ymmärrykseen.

23. Kun aloit rukoilla, lähti sana liikkeelle, ja minä olen tullut ilmoittamaan sen sinulle, sillä sinä olet rakastettu. Kuuntele siis tarkkaavaisesti tätä sanaa ja ymmärrä näky.

24. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi. Sitten loppuu lain rikkominen, synnistä tehdään loppu ja pahat teot sovitetaan. Iankaikkinen vanhurskaus saatetaan voimaan, näky ja profeetta vahvistetaan sinetillä ja kaikkeinpyhin voidellaan.

25. Tiedä ja käsitä: Siitä ajasta , jolloin tuli sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, kuluu voideltuun ruhtinaaseen asti seitsemän viikkoa ja kuusikymmentäkaksi viikkoa. Kaupunki jälleen rakennetaan toreineen ja vallihautoineen, mutta keskellä ahtaita aikoja.

26. Kuudenkymmenenkahden viikon kuluttua voideltu tuhotaan, eikä häneltä jää ketään. Kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

27. Hän tekee lujan liiton monien kanssa yhdeksi vuosiviikoksi, mutta viikon puolivälissä hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin, ja hävittäjä tulee iljetysten siivin. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän yli.”