5. Mooseksen kirja 1 FINRK

1. Nämä ovat ne sanat, jotka Mooses puhui koko Israelille autiomaassa Jordanin idänpuoleisella tasangolla Suufia vastapäätä, Paaranin, Toofelin, Laabanin, Haserotin ja Dii-Saahabin seuduilla.

2. Hoorebilta on Seirin vuoriston kautta yhdentoista päivän matka Kaades-Barneaan.

3. Neljännenkymmenennen vuoden yhdennentoista kuun ensimmäisenä päivänä Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä Herra oli käskenyt hänen puhua.

4. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hän oli lyönyt Siihonin, amorilaisten kuninkaan, joka hallitsi Hesbonissa, ja Oogin, Baasanin kuninkaan, joka asui Astarotissa ja Edreissä.

5. Jordanin itäpuolella, Mooabin maassa, Mooses alkoi selittää tätä opetusta. Hän sanoi:

6. ” Herra , meidän Jumalamme, puhui meille Hoorebilla: ’Te olette jo kyllin kauan viipyneet tämän vuoren vaiheilla.

7. Kääntykää ja lähtekää liikkeelle. Menkää amorilaisten vuoristoon ja kaikkien heidän naapuriensa luo tasangolle, vuoristoon, alankomaahan, Negeviin ja meren rannikolle. Menkää kanaanilaisten maahan ja Libanoniin ja aina suurelle virralle, Eufratvirralle, saakka.

8. Katso, minä olen antanut maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa omaksenne se maa, jonka Herra on valalla vannoen luvannut antaa teidän isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja heidän jälkeläisilleen.’”

9. ”Siihen aikaan minä sanoin teille: ’Minä en jaksa kantaa teitä yksin.

10. Herra, teidän Jumalanne, on tehnyt teidät monilukuisiksi, ja teitä on tänä päivänä yhtä paljon kuin tähtiä taivaalla.

11. Lisätköön Herra , teidän isienne Jumala, teidän lukunne vielä tuhatkertaiseksi ja siunatkoon teitä, niin kuin hän on teille puhunut.

12. Mutta kuinka minä voin yksin kantaa sitä kuormaa ja taakkaa, joka minulla on teistä ja teidän riidoistanne?

13. Tuokaa tänne jokaisesta heimostanne viisaita, taitavia ja tunnettuja miehiä, niin minä asetan heidät teidän johtajiksenne.’

14. Te vastasitte minulle: ’Se, mitä sinä ehdotat tehtäväksi, on oikein.’

15. Silloin minä otin teidän heimojenne johtomiehiä, viisaita ja tunnettuja miehiä, ja asetin heidät teidän päälliköiksenne, tuhannen, sadan, viidenkymmenen ja kymmenen päälliköiksi heimojenne johtoon.

16. Minä annoin silloin teidän tuomareillenne tämän käskyn: ’Kuunnelkaa veljiänne heidän riita-asioissaan ja tuomitkaa oikeudenmukaisesti jokainen veljien välinen asia ja jokainen veljen ja muukalaisen välinen asia.

17. Älkää olko puolueellisia tuomitessanne, vaan kuunnelkaa yhtä hyvin alhaista kuin ylhäistäkin . Älkää pelätkö ketään, sillä tuomio on Jumalan. Jos jokin asia on teistä liian vaikea, tuokaa se minun kuultavakseni.’

18. Minä annoin silloin teille ohjeet kaikesta, mitä teidän oli tehtävä.”

19. ”Sitten me lähdimme liikkeelle Hoorebilta ja kuljimme Herran , meidän Jumalamme, meille antaman käskyn mukaan amorilaisten vuoriston tietä koko sen suuren ja pelottavan autiomaan halki, jonka te olette nähneet. Kun tulimme Kaades-Barneaan,

20. minä sanoin teille: ’Te olette tulleet amorilaisten vuoristoon, jonka Herra , meidän Jumalamme, antaa meille.

21. Tietäkää, että Herra , teidän Jumalanne, on antanut maan teidän valtaanne. Menkää ja ottakaa se omaksenne, niin kuin Herra , teidän isienne Jumala, on teille puhunut. Älkää pelätkö älkääkä kauhistuko.’

22. Te tulitte silloin kaikki minun luokseni ja sanoitte: ’Lähettäkäämme miehiä edellämme, että he tutkisivat puolestamme maata ja toisivat meille tietoja tiestä, jota meidän on sinne kuljettava, ja kaupungeista, joihin menemme.’

23. Tämä oli mielestäni hyvä ajatus, ja minä otin keskuudestanne kaksitoista miestä, yhden jokaisesta heimosta.

24. He lähtivät matkaan, nousivat vuoristoon ja tulivat Rypälelaaksoon. Vakoiltuaan maata

25. he ottivat mukaansa maan hedelmiä ja toivat meille. He tekivät meille selkoa matkastaan ja sanoivat: ’Maa, jonka Herra , meidän Jumalamme, antaa meille, on hyvä.’

26. Te ette kuitenkaan tahtoneet lähteä sinne, vaan kapinoitte Herran , teidän Jumalanne, käskyä vastaan.

27. Te napisitte teltoissanne ja sanoitte: ’ Herra vihaa meitä. Siksi hän toi meidät pois Egyptin maasta antaakseen meidät amorilaisten käsiin ja tuhotakseen meidät.

28. Mihin olemmekaan menossa! Veljemme ovat saaneet sydämemme raukeamaan sanoessaan: Siellä on meitä suurempi ja kookkaampi kansa sekä suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja. Me näimme siellä anakilaisiakin .’

29. Minä vastasin teille: ’Älkää kauhistuko älkääkä pelätkö heitä.

30. Herra , teidän Jumalanne, kulkee teidän edellänne. Hän itse taistelee teidän puolestanne, aivan niin kuin hän taisteli puolestanne Egyptissä teidän silmienne nähden.

31. Te olette myös nähneet autiomaassa, kuinka Herra , teidän Jumalanne, on kantanut teitä niin kuin mies poikaansa koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan.’

32. Tästäkään huolimatta te ette ole uskoneet Herraan , teidän Jumalaanne,

33. joka on kulkenut tiellä teidän edellänne, yöllä tulessa ja päivällä pilvessä, etsiäkseen teille leiripaikkaa ja osoittaakseen teille tien, jota teidän on kuljettava.”

34. ”Kun Herra kuuli teidän puheenne, hän vihastui ja vannoi:

35. ’Totisesti, ei yksikään näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä olen vannonut antavani teidän isillenne,

36. ei kukaan paitsi Kaaleb, Jefunnen poika. Hän saa sen nähdä. Hänelle ja hänen lapsilleen minä annan sen maan, johon hän on jalallaan astunut, koska hän on seurannut koko sydämestään Herraa .’

37. Herra vihastui myös minuun teidän vuoksenne ja sanoi: ’Sinäkään et sinne pääse.

38. Mutta Joosua, Nuunin poika, joka palvelee sinua, saa mennä sinne. Vahvista häntä, sillä hän on jakava sen maan Israelille perintöosiksi.

39. Myös teidän lapsenne, joiden te sanoitte joutuvan vihollisen saaliiksi, teidän lapsenne, jotka eivät vielä erota hyvää pahasta, pääsevät sinne. Heille minä annan sen maan, ja he saavat ottaa sen omakseen.

40. Mutta te, kääntykää takaisin ja lähtekää autiomaahan Kaislameren tietä.’”

41. ”Silloin te vastasitte minulle: ’Me olemme tehneet syntiä Herraa vastaan. Me lähdemme taistelemaan, aivan niin kuin Herra , meidän Jumalamme, on meitä käskenyt.’ Ja te vyöttäydyitte kaikki sota-aseisiinne ja lähditte yltiöpäisesti nousemaan vuoristoon.

42. Mutta Herra sanoi minulle: ’Sano heille: Älkää nousko sinne älkääkä lähtekö taisteluun, ettette joutuisi tappiolle vihollistenne edessä, sillä minä en ole teidän keskellänne.’

43. Minä puhuin teille, mutta te ette kuunnelleet, vaan kapinoitte Herran käskyä vastaan ja lähditte uhmamielin vuoristoon.

44. Silloin vuoristossa asuvat amorilaiset lähtivät teitä vastaan ja ajoivat teitä takaa Seiristä Hormaan asti kuin mehiläisparvi ja löivät teidät perinpohjaisesti.

45. Te palasitte ja itkitte Herran edessä, mutta Herra ei kuullut teidän huutoanne eikä kuunnellut teitä,

46. ja teidän täytyi jäädä Kaadekseen ja viipyä siellä pitkän aikaa.”