5. Mooseksen kirja 29 FB92
1. Mooses kutsui koolle kaikki israelilaiset ja sanoi heille: »Te olette itse nähneet, mitä Herra teki Egyptissä faraolle, kaikille hänen palvelijoilleen ja koko hänen maalleen.
2. Nuo suuret koettelemukset, nuo suuret ihmeet ja tunnusteot te saitte omin silmin nähdä.
3. Mutta ennen tätä päivää Herra ei ole antanut teidän ymmärtää sitä, minkä silmänne ovat nähneet ja korvanne kuulleet.
4. Neljäkymmentä vuotta minä johdatin teidän kulkuanne autiomaassa. Vaatteet eivät kuluneet päältänne eivätkä kengät jaloistanne.
5. Te ette saaneet leipää syödäksenne, ette viiniä ettekä olutta juodaksenne, jotta ymmärtäisitte, että Herra on teidän Jumalanne.
6. Kun me tulimme tälle seudulle, Hesbonin kuningas Sihon ja Basanin kuningas Og lähtivät taistelemaan meitä vastaan, mutta me löimme heidät.
7. Me otimme haltuumme heidän maansa ja annoimme sen perintöosaksi Ruubenin ja Gadin heimoille sekä Manassen heimon toiselle puoliskolle.
8. Noudattakaa siis tämän liiton ehtoja ja eläkää niiden mukaisesti, että menestyisitte kaikissa toimissanne.
9. »Tänään te olette kaikki asettuneet Herran, Jumalanne eteen: päämiehet, tuomarit, vanhimmat ja kirjurit, kaikki Israelin miehet,
10. samoin naiset, lapset ja leirissänne olevat muukalaiset puunhakkaajia ja vedenkantajia myöten.
11. Te olette täällä astuaksenne Herran, Jumalanne, liittoon, jonka hän tänään solmii kanssanne, ja sitoutuaksenne noudattamaan sen velvoitteita.
12. Hän korottaa teidät omaksi kansakseen ja on oleva teidän Jumalanne, kuten hän on luvannut teille ja valallaan vannonut esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.
13. Mutta tätä liittoa ja sopimusta ei tehdä vain teidän kanssanne.
14. Se tehdään paitsi kaikkien meidän kanssamme, jotka nyt seisomme tässä Herran, Jumalamme, edessä, myös niiden kanssa, jotka tulevat meidän jälkeemme.
15. »Tehän tiedätte, että me asuimme Egyptissä ja että me matkallamme tänne jouduimme kulkemaan monien vieraiden kansojen alueiden halki.
16. Te näitte noiden kansojen iljettävät epäjumalankuvat, jotka olivat puusta, kivestä, hopeasta ja kullasta.
17. Pitäkää huoli siitä, ettei joukossanne ole ainoatakaan miestä eikä naista, ei sukua eikä heimoa, joka hylkää Herran, meidän Jumalamme, ja ryhtyy palvelemaan noiden kansojen jumalia. Teidän joukossanne ei saa olla ketään, joka kylvää ympärilleen synnin myrkkyä ja turmion siementä
18. ja joka tästä liitosta välittämättä itsevarmasti ajattelee, että hänen käy hyvin, vaikka hän mielensä paaduttaen pysyykin luopumuksessaan. Hän saattaisi tuhoon teidät kaikki, niin hyvät kuin pahatkin.
19. Tällaiselle luopiolle Herra ei anna anteeksi, vaan kääntää hehkuvan vihansa ja kiivautensa häntä vastaan. Hän saa kantaa kaikki ne kiroukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan. Herra pyyhkii hänen nimensä pois maan päältä,
20. erottaa hänet Israelin heimojen joukosta ja antaa hänen osakseen kaikki ne rangaistukset, jotka tässä lain kirjassa on säädetty liiton rikkojalle.
21. »Seuraavat sukupolvet, teidän lapsenne, jotka tulevat teidän jälkeenne, ja kaukaisista maista saapuvat muukalaiset näkevät, miten Herra on kurittanut maatanne sairauksilla ja muilla vitsauksilla
22. ja miten maa on niin tulikiven ja suolan polttama, ettei siihen voi kylvää mitään eikä siitä verso ainoakaan ruohonkorsi. Koko maa on kuin Sodoma ja Gomorra tai Adma ja Seboim, jotka Herra vihassaan ja kiivaudessaan hävitti.
23. Silloin he kysyvät: ’Miksi Herra on kohdellut tätä maata näin? Miksi hänen vihansa hehku oli niin suuri?’
24. Heille vastataan: ’He hylkäsivät liiton, jonka Herra, heidän isiensä Jumala, oli tehnyt heidän kanssaan, kun hän toi heidät pois Egyptistä,
25. ja rupesivat palvelemaan ja kumartamaan vieraita jumalia, joita he eivät tunteneet ja jotka Herra on jättänyt muille kansoille.
26. Siksi Herran viha syttyi tätä maata kohtaan, niin että hän antoi sen osaksi kaikki ne kiroukset, jotka on kirjoitettu tähän kirjaan.
27. Suuressa vihassaan ja kiivastuksessaan Herra tempaisi heidät pois heidän omasta maastaan ja heitti heidät toiseen maahan, missä he ovat vielä tänäkin päivänä.’
28. »Salatut asiat ovat vain Herran, meidän Jumalamme, tiedossa, mutta ne asiat, jotka hän on ilmoittanut, ovat tarkoitetut meille ja lapsillemme, että aina täyttäisimme tämän lain käskyt.