5. Mooseksen kirja 9 FINRK

1. ”Kuule, Israel! Sinä menet nyt Jordanin yli karkottamaan kansoja, jotka ovat sinua suurempia ja väkevämpiä ja joilla on suuria, taivaaseen asti linnoitettuja kaupunkeja.

2. Sinä tunnet anakilaisten suuren ja kookkaan kansan, josta olet kuullut sanottavan: ’Kuka kestää anakilaisten edessä?’

3. Tiedä siis tänä päivänä, että Herra , sinun Jumalasi, käy itse sinun edelläsi kuin kuluttava tuli. Hän hävittää heidät ja nujertaa heidät sinun edessäsi, ja sinä voit karkottaa ja tuhota heidät nopeasti, niin kuin Herra on sinulle puhunut.

4. Kun Herra , sinun Jumalasi, työntää kansat pois edeltäsi, älä ajattele sydämessäsi: ’Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut tänne, niin että voin ottaa tämän maan omakseni.’ Ei, vaan näiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra karkottaa heidät sinun tieltäsi.

5. Et sinä suinkaan vanhurskautesi ja oikeamielisyytesi tähden pääse ottamaan niiden maata omaksesi, vaan noiden kansojen jumalattomuuden tähden Herra , sinun Jumalasi, karkottaa ne sinun edeltäsi toteuttaakseen sen, mitä Herra on vannonut sinun isillesi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.

6. Tiedä siis, ettei Herra , sinun Jumalasi, sinun vanhurskautesi tähden anna tätä hyvää maata sinun omaksesi, sillä sinä olet niskurikansa.”

7. ”Muista, älä unohda, kuinka sinä vihoitit Herran , sinun Jumalasi, autiomaassa. Te olette kapinoineet Herraa vastaan siitä päivästä alkaen, jona te lähditte Egyptin maasta, aina siihen asti, kun saavuitte tähän paikkaan.

8. Myös Hoorebilla te vihoititte Herran , ja Herra vihastui teihin, niin että aikoi tuhota teidät.

9. Kun minä olin noussut vuorelle ottaakseni vastaan kivitaulut, sen liiton taulut, jonka Herra oli tehnyt teidän kanssanne, minä viivyin vuorella neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä leipää syömättä ja vettä juomatta.

10. Herra antoi minulle kaksi kivitaulua, joihin oli kirjoitettu Jumalan sormella. Niissä olivat kaikki sanat, jotka Herra oli puhunut teille vuorelta tulen keskeltä seurakunnan ollessa koolla.

11. Niiden neljänkymmenen päivän ja neljänkymmenen yön kuluttua Herra antoi minulle ne kaksi kivitaulua, liitontaulut.

12. Herra sanoi silloin minulle: ’Nouse ja lähde nopeasti alas täältä, sillä kansasi, jonka veit pois Egyptistä, on tehnyt turmiollisen teon. Kovin pian he ovat poikenneet tieltä, jota minä käskin heidän vaeltaa. He ovat tehneet itselleen valetun jumalankuvan.’

13. Herrasanoi minulle vielä: ’Minä olen katsellut tätä kansaa ja nähnyt, että se on niskurikansa.

14. Jätä minut rauhaan. Minä tuhoan heidät ja pyyhin pois heidän nimensä taivaan alta, mutta sinusta minä teen heitä väkevämmän ja lukuisamman kansan.’

15. Silloin minä käännyin ja laskeuduin alas vuorelta. Vuori leimusi liekeissä, ja minulla oli ne kaksi liitontaulua käsissäni.

16. Minä näin, että te olitte tehneet syntiä Herraa , teidän Jumalaanne, vastaan. Te olitte tehneet itsellenne valetun vasikan. Te poikkesitte pian tieltä, jonka Herra oli teille määrännyt.

17. Silloin minä tartuin molempiin tauluihin, heitin ne käsistäni ja särjin ne teidän nähtenne.

18. Minä heittäydyin Herran eteen, kuten ensimmäisellä kerralla, ja olin neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä leipää syömättä ja vettä juomatta kaiken sen synnin tähden, jota te olitte tehneet. Te olitte tehneet sellaista, mikä on pahaa Herran silmissä, ja niin vihoittaneet hänet.

19. Minä näet pelkäsin Herran vihaa ja kiivautta, sillä Herra oli niin vihastunut teihin, että aikoi tuhota teidät. Mutta Herra kuuli minua vielä silläkin kertaa.

20. Herra vihastui myös Aaroniin niin ankarasti, että aikoi tuhota hänet, mutta minä rukoilin silloin myös Aaronin puolesta.

21. Minä otin teidän syntisen tekeleenne, vasikan, poltin sen tulessa, murskasin sen ja jauhoin perusteellisesti, kunnes siitä tuli hienoa kuin tomu. Tomun minä viskasin puroon, joka virtaa vuorelta.

22. Vielä Tabeerassa, Massassa ja Kibrot-Hattaavassakin te yhä uudelleen vihoititte Herran .

23. Herratahtoi lähettää teidät matkaan Kaades-Barneasta ja sanoi: ’Menkää ja ottakaa omaksenne maa, jonka minä olen teille antanut.’ Mutta te kapinoitte Herran , teidän Jumalanne, käskyä vastaan, ette uskoneet häntä ettekä kuunnelleet hänen ääntään.

24. Te olette kapinoineet Herraa vastaan niin kauan kuin olen tuntenut teidät.

25. Niin minä heittäydyin Herran eteen ja olin hänen edessään neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sillä Herra oli sanonut tuhoavansa teidät.

26. Minä rukoilin Herraa ja sanoin: Herra, Herra , älä tuhoa kansaasi ja perintöosaasi, jonka sinä suuruudessasi lunastit ja veit pois Egyptistä väkevällä kädelläsi.

27. Muista palvelijoitasi Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia! Älä katso tämän kansan kovuutta, jumalattomuutta ja syntiä,

28. ettei siinä maassa, josta sinä veit meidät pois, sanottaisi: ’Koska Herra ei kyennyt viemään heitä siihen maahan, josta oli heille puhunut, ja koska hän vihasi heitä, hän vei heidät autiomaahan surmatakseen heidät siellä.’

29. Ovathan he sinun kansasi ja perintöosasi, jonka sinä veit pois Egyptistä suurella voimallasi ja ojennetulla käsivarrellasi.”