Saarnaaja 3 FINRK

1. Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla.

2. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä istutus,

3. aika on surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,

4. aika on itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika hypellä,

5. aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet, aika on syleillä ja aika olla syleilemättä,

6. aika on etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata pois,

7. aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika on olla vaiti ja aika puhua,

8. aika on rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aika rauhalla.

9. Mitä hyötyä työntekijälle on vaivannäöstään?

10. Minä olen katsellut työtä, jonka Jumala on antanut ihmislapsille heidän rasituksekseen.

11. Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua.

12. Minä tulin tietämään, ettei ihmisillä ole muuta hyvää kuin iloita ja tehdä hyvää eläessään.

13. Jo sekin on jokaiselle ihmiselle Jumalan lahja, että hän voi syödä, juoda ja nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa.

14. Minä tulin tietämään, että kaikki, mitä Jumala tekee, pysyy ikuisesti. Ei ole siihen lisäämistä eikä siitä vähentämistä. Jumala on sen niin tehnyt, että häntä pelättäisiin.

15. Mitä nyt on, sitä on ollut ennenkin, ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut jo ennen. Jumala etsii jälleen sen, mikä on mennyt ohi.

16. Vielä minä näin auringon alla oikeuspaikan, ja siellä oli jumalattomuus. Minä näin vanhurskauden paikan, ja sielläkin oli jumalattomuus.

17. Minä sanoin sydämessäni: Jumala tuomitsee vanhurskaan ja jumalattoman, sillä hänen luonaan jokaisella asialla ja jokaisella teolla on aikansa.

18. Minä sanoin sydämessäni: Ihmisten tähden se on näin, jotta Jumala koettelisi heitä, ja he näkisivät, että omassa olossaan he ovat kuin eläimiä.

19. Ihmisten käy niin kuin eläinten. Sama on molempien kohtalo. Niin kuin nämä kuolevat niin nuokin, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etusijaa eläimiin nähden, sillä kaikki on turhuutta.

20. Kaikki menevät samaan paikkaan. Kaikki ovat tulleet tomusta, ja kaikki palaavat tomuun.

21. Kuka tuntee ihmisen hengen, joka kohoaa ylös, ja eläimen hengen, joka vajoaa alas maahan?

22. Minä havaitsin, ettei ole mitään parempaa kuin se, että ihminen iloitsee teoistaan. Se on hänen osansa, sillä kuka tuo hänet takaisin, niin että hän näkisi sen, mitä tulee hänen jälkeensä?