Saarnaaja 7 FB92

1. Hyvä maine on parempi kuin kallis öljy ja kuolinpäivä parempi kuin synnyinpäivä.

2. Parempi on mennä surutaloon kuin pitoihin, koska surutalossa näkee, mikä on kaikkien kohtalo. Jokainen, joka elää, painakoon sen mieleensä.

3. On parempi murehtia kuin nauraa, sillä sydämelle on hyväksi, että kasvot ovat murheelliset.

4. Viisaan sydän on surutalossa, tyhmän sydän huvipaikoissa.

5. On parempi kuulla viisaan nuhteita kuin tyhmien hymistystä.

6. Orjantappuroiden rätinää padan alla on tyhmän nauru. Turhuutta sekin.

7. Väärä voitto tekee viisaankin hulluksi, lahjonta turmelee mielen.

8. On parempi lopettaa puhuminen kuin aloittaa, maltti on mahtailua parempi.

9. Älä vähällä vihastu, sillä kauna pesiytyy tyhmän rintaan.

10. Älä kysele, miksi asiat ennen olivat paremmin kuin nyt, sillä et sinä viisauttasi sitä kysy.

11. Viisaus on yhtä arvokas kuin peritty omaisuus, vieläpä arvokkaampikin täällä auringon alla elävälle,

12. sillä viisauden varjossa on kuin rahan varjossa. Viisaus vain on sikäli rahaa hyödyllisempi, että se pitää omistajansa hengissä.

13. Katso Jumalan tekoja: kuka voi suoristaa sen, minkä hän on käyräksi tehnyt?

14. Hyvänä päivänä iloitse ja pahana päivänä muista, että Jumala on antanut ne molemmat. Ei ihminen voi moittia Jumalaa.

15. Tämänkin minä olen nähnyt turhina elinpäivinäni: hurskas hukkuu, vaikka on elänyt oikein, jumalaton elää pahuudestaan huolimatta kauan.

16. Älä ole liian hurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tekisit elämäsi autioksi?

17. Älä liikaa poikkea laista äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

18. Sinun on paras pitää kiinni toisesta hylkäämättä toistakaan: Jumalaa pelkäävä onnistuu molemmissa.

19. Viisaus on viisaalle vahvempi apu kuin kaupungin kymmenen mahtimiestä.

20. Maan päällä ei ole yhtäkään niin hurskasta, että hän tekisi aina vain hyvää eikä koskaan syntiä.

21. Älä kuuntele kaikkea mitä puhutaan, ettet joutuisi kuulemaan sitäkin, miten palvelijasi kiroaa sinua.

22. Muistathan ne monet kerrat, jolloin sinä itse olet kironnut muita.

23. Kaiken tämän olen viisauden avulla koetellut. Minä sanoin: »Tahdon tulla viisaaksi.» Mutta viisaus pysytteli tavoittamattomissa.

24. Kaukana on kaiken sisin olemus, syvällä, syvällä – kuka voi sen löytää?

25. Minä ryhdyin itsekseni pohtimaan ja etsimään viisautta ja kaiken lopputulosta ja ymmärsin, että jumalattomuus johtuu järjettömyydestä ja tyhmyys mielen sokaistumisesta.

26. Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.

27. Katso – sanoi Saarnaaja – tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen:

28. en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.

29. Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.