Saarnaaja 9 FINRK

1. Kaiken tämän minä painoin mieleeni ja pyrin saamaan selvyyttä kaikesta siitä, millaisia vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä. Ei rakkaus eikä viha ole ihmisen tiedossa, kaikkea voi olla hänellä edessäpäin.

2. Kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, uhraajalla ja sillä, joka ei uhraa. Hyvän käy niin kuin syntisen, vannojan niin kuin valaa karttavan.

3. Onnetonta kaikessa, mitä tapahtuu auringon alla, on se, että kaikilla on sama kohtalo. Samoin se, että ihmislasten sydän on täynnä pahuutta ja että heillä elinaikanaan on sydämessään mielettömyys. Ja sen jälkeen vainajien luo!

4. Toivoa on sillä, jonka vielä suodaan olla kaikkien elävien seurassa. Elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.

5. Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole enää mitään palkkaa saatavana, sillä heidän muistonsa on joutunut unohduksiin.

6. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja kiihkonsa ovat menneet, eikä heillä ole enää milloinkaan osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla.

7. Tule siis, syö leipäsi iloiten ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikoja sitten Jumala on hyväksynyt nuo tekosi.

8. Vaatteesi olkoot aina valkeat, ja öljy älköön puuttuko päästäsi.

9. Nauti elämästä vaimosi kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle suonut auringon alla – kaikkina turhina päivinäsi. Sehän on sinun osasi elämässä keskellä vaivannäköä, jolla vaivaat itseäsi auringon alla.

10. Tee tarmokkaasti kaikki, mitä kätesi voi tehdä, sillä ei ole tekoja, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.

11. Vielä tulin näkemään auringon alla, ettei juoksu ole nopeiden vallassa eikä sota sankareiden, ei leipä viisaiden, ei rikkaus ymmärtävien eikä suosio taitavien, vaan aika ja kohtalo hallitsevat kaikkia.

12. Ei ihminen tiedä aikaansa. Niin kuin kalat, jotka takertuvat pahaan verkkoon, ja linnut, jotka jäävät kiinni ansaan, niin pyydystetään ihmisetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti.

13. Tämänkin tulin huomaamaan viisaudeksi auringon alla, ja se oli minusta suuri asia:

14. Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän ihmisiä. Mahtava kuningas hyökkäsi sitä vastaan, saartoi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja.

15. Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, joka pelasti kaupungin viisaudellaan. Myöhemmin yksikään ihminen ei muistanut sitä köyhää miestä.

16. Niinpä minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan eikä hänen sanojaan kuunnella.

17. Viisaiden sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmien päämiehen huuto.

18. Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa synnintekijä hävittää paljon hyvää.