2. Mooseksen kirja 9 FB92

1. Herra sanoi Moosekselle: »Mene faraon luo ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Päästä minun kansani palvelemaan minua.

2. Ellet suostu päästämään, vaan vieläkin estät heitä,

3. minun käteni iskee sinun karjaasi ja juhtiisi. Hevosiin, aaseihin, kameleihin, lehmiin ja lampaisiin tulee ankara rutto.

4. Mutta minä teen eron israelilaisten karjan ja egyptiläisten karjan välillä, eikä israelilaisten eläimistä kuole ainoatakaan.

5. Olen määrännyt ajan: huomenna se tapahtuu tässä maassa.’»

6. Seuraavana päivänä Herra teki niin kuin oli sanonut. Egyptiläisten karja kuoli, mutta israelilaisten eläimistä ei yksikään kuollut.

7. Kun farao otti asiasta selvää, hän sai tietää, ettei israelilaisilta ollut kuollut ainoatakaan eläintä. Mutta faraon sydän pysyi kovana, eikä hän päästänyt kansaa.

8. Sitten Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: »Ottakaa kouranne täyteen nokea, ja Mooses heittäköön sen ilmaan faraon edessä.

9. Silloin noki leviää pölynä yli koko Egyptin ja siitä tulee kaikkialla Egyptissä ihmisiin ja karjaan paiseita ja märkiviä rakkuloita.»

10. He ottivat nokea, ja kun he seisoivat faraon edessä, Mooses heitti noen ilmaan, ja ihmisiin ja karjaeläimiin tuli paiseita ja märkiviä rakkuloita.

11. Loitsijatkaan eivät paiseidensa takia mahtaneet mitään Moosekselle, paiseita oli loitsijoissa samoin kuin kaikissa muissakin egyptiläisissä.

12. Mutta Herra kovetti faraon sydämen, niin ettei hän kuunnellut Moosesta ja Aaronia. Niinhän Herra oli sanonutkin Moosekselle.

13. Herra sanoi Moosekselle: »Astu varhain huomisaamuna faraon eteen ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, heprealaisten Jumala: ’Päästä minun kansani palvelemaan minua.

14. Muuten minä annan tällä kertaa kaikkien vitsausteni kohdata sinua itseäsi, hovisi väkeä ja koko kansaasi, jotta näkisit, ettei maailmassa ole ketään minun vertaistani.

15. Minä olisin jo nyt voinut ojentaa käteni ja lyödä sinua ja kansaasi rutolla, niin että olisitte kokonaan hävinneet maan päältä.

16. Mutta minä olen säästänyt sinut sitä varten, että voisin näyttää sinulle voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin kaikkialla maailmassa.

17. Jos vielä kerran asetut vastustamaan minun kansaani etkä päästä sitä,

18. niin huomenna tähän aikaan minä lähetän niin ankaran raesateen, ettei sellaista ole ikinä Egyptissä nähty, niin kauan kuin se on ollut olemassa.

19. Toimita nyt suojaan karjasi ja kaikki mitä sinulla on ulkosalla, sillä ihmiset ja eläimet, jotka ovat ulkona ja joita ei ole korjattu suojaan, kuolevat raesateessa.’»

20. Ne faraon hovimiehet, jotka pelkäsivät Herran sanaa, toimittivat kiireesti palvelusväkensä ja karjansa suojaan,

21. mutta ne, jotka eivät välittäneet Herran sanasta, jättivät palvelijansa ja karjansa taivasalle.

22. Herra sanoi Moosekselle: »Ojenna kätesi kohti taivasta, niin raesade lankeaa koko Egyptin maahan ihmisten, eläinten ja kasvien päälle.»

23. Mooses ojensi sauvansa kohti taivasta, ja Herra antoi ukkosen jylistä ja rakeiden ryöpytä, ja salamat iskivät maahan. Herra antoi sataa rakeita kaikkialle Egyptiin,

24. ja salamat leimahtelivat raesateen seassa. Sade oli niin rankka, ettei Egyptin kansa ollut sellaista kokenut koko olemassaolonsa aikana.

25. Rakeet löivät maahan kaiken, mitä Egyptissä oli ulkosalla, niin ihmiset kuin karjan, ne pieksivät kaiken maassa kasvavan ja silpoivat puutkin.

26. Vain Gosenin maakunnassa, missä israelilaiset asuivat, ei rakeita satanut.

27. Farao kutsutti nyt luokseen Mooseksen ja Aaronin ja sanoi heille: »Nyt minä tunnustan tehneeni väärin. Herra on oikeassa, ja minä ja kansani olemme väärässä.

28. Rukoilkaa Herraa, sillä me emme enää kestä Jumalan jylinää ja rakeita. Minä lähetän teidät pois, ette saa enää jäädä tänne.»

29. Mooses sanoi hänelle: »Kun minä lähden tästä kaupungista, kohotan käteni Herraa kohti rukoukseen. Ukkonen lakkaa eikä rakeita enää sada, ja siitä tiedät, että maa on Herran.

30. Mutta minä tiedän, että sinä ja hoviväkesi ette vielä nytkään pelkää Herraa Jumalaa.»

31. Pellava ja ohra olivat tuhoutuneet, sillä ohra oli jo tähkällä ja pellava nupulla,

32. mutta vehnä ja vaivaisvehnä eivät tuhoutuneet, koska ne valmistuvat vasta myöhemmin.

33. Mooses lähti faraon luota, meni kaupungista ulos ja kohotti kätensä Herraa kohti rukoukseen. Silloin jyrinä ja rakeet lakkasivat eikä enää satanut.

34. Mutta kun farao näki, että raesade ja ukkonen olivat lakanneet, hän palasi taas väärälle tielleen, ja hän ja hänen hoviväkensä paaduttivat sydämensä.

35. Näin faraon sydän pysyi kovana eikä hän päästänyt israelilaisia, niin kuin Herra oli Mooseksen suulla sanonutkin.