Hesekiel 22 FB92
1. Minulle tuli tämä Herran sana:
2. »Ihminen, julista tuomio, tuomitse murhamiesten saastuttama kaupunki. Puhu sille ja paljasta kaikki sen iljettävät teot.
3. Sano: Näin sanoo Herra Jumala: Voi sinua, kaupunki! Sinä vuodatat verta kaduillasi, mutta siten vain joudutat tuomiotasi, sinä pystytät epäjumalien kuvia, mutta siten vain saastutat itsesi.
4. Veri, jonka olet vuodattanut, on merkinnyt sinut, epäjumalankuvat, jotka olet tehnyt, ovat sinut saastuttaneet. Sinun päiväsi täyttyvät, vuotesi ovat menneet. Minä annan sinut toisten kansojen pilkattavaksi, teen sinusta kaikkien kansojen ivan ja naurun aiheen.
5. Olivatpa lähellä tai etäällä, kaikki ne pilkkaavat sinua, joka olet tahrannut maineesi syntisellä menollasi.
6. »Voi sinua! Israelin ruhtinaat, jotka asuvat keskelläsi, pyrkivät kukin parhaansa mukaan vuodattamaan verta.
7. Sinun asukkaasi halveksivat isäänsä ja äitiään, sortavat muukalaisia ja riistävät orpoja ja leskiä.
8. Sinä halveksit sitä mikä on minulle pyhitetty, sapattianikaan sinä et pidä kunniassa.
9. Sinun keskelläsi on ihmisiä, jotka puhuvat pahaa toisten pään menoksi, sinun asukkaasi käyvät kukkuloilla uhraamassa, sinun kaduillasi tehdään häpeällisiä tekoja.
10. Miehet makaavat isänsä vaimon kanssa, ja he ottavat väkisin naisen, vaikka tämä olisi epäpuhtauden tilassa.
11. Yksi irstailee lähimmäisensä vaimon kanssa, toinen saastuttaa häpeällisesti miniänsä, kolmas makaa oman sisarensa, isänsä tyttären.
12. Toiset ottavat lahjuksia ja tuomitsevat syyttömiä kuolemaan, toiset antavat lainaa korkoa vastaan ja ahnehtivat voittoa, riistävät lähimmäistään vääryyden keinoin. Minut sinä olet unohtanut. Näin sanoo Herra Jumala.
13. »Kuule siis: minä isken käteni yhteen sinun hankkimasi väärän voiton tähden ja niiden veritöiden tähden, joita sinun keskelläsi on tehty.
14. Vieläkö sinulla on rohkeutta, vieläkö on käsissäsi voimaa niinä päivinä, joina minä vaadin sinut tilille? Minä, Herra, olen puhunut, ja minkä puhuin, sen teen.
15. Minä hajotan sinut toisten kansojen sekaan, sirotan sinut vieraisiin maihin, ja minä revin irti kaiken saastan, joka sinussa on.
16. Sinun saastaisuutesi paljastuu kaikkien kansojen nähden, ja sinä opit ymmärtämään, että minä olen Herra.»
17. Minulle tuli tämä Herran sana:
18. »Ihminen, minun silmissäni israelilaisista on tullut pelkkää kuonaa. Sitä he kaikki ovat, kuparia, tinaa, rautaa ja lyijyä, hopean kuonaa sulatusuunissa.
19. Sen tähden sanoo Herra Jumala: Koska teistä kaikista on tullut pelkkää kuonaa, minä kokoan teidät keskelle Jerusalemia.
20. Niin kuin hopea, kupari, rauta, lyijy ja tina kootaan sulatusuuniin, jotta niihin lietsottaisiin tulta ja ne sulatettaisiin, niin kokoan minä vihani vimmassa teidät, panen uuniin ja sulatan.
21. Minä kokoan teidät ja lietson teidän yllenne vihani tulen, ja sen liekeissä te sulatte.
22. Niin kuin hopea sulatetaan uunissa, niin sulatetaan teidät kaupungissanne. Silloin te ymmärrätte, että minä, Herra, syöksin vihani teihin.»
23. Minulle tuli tämä Herran sana:
24. »Ihminen, sano Israelin kansalle: Sinun maasi ei ole sadetta saanut, se jäi vedettä minun vihani päivinä.
25. Sen ruhtinaat olivat kuin ärjyviä leijonia, aina saalista raatelemassa. He iskivät hampaansa ihmisiin, ryöstivät heiltä talot ja tavarat ja tekivät monesta naisesta lesken.
26. Sen papit rikkoivat ehdoin tahdoin minun lakiani ja saastuttivat sen, mikä oli minulle pyhitetty. He eivät tehneet eroa pyhän ja epäpyhän välillä, eivät opettaneet, mikä on saastaista, mikä puhdasta, eivätkä kantaneet huolta minun sapattini pyhittämisestä. Niin he häpäisivät minun pyhyyteni.
27. Sen hallitusmiehet olivat kuin susia, kuin saalista raatelevia petoja. He vuodattivat verta ja ajoivat ihmisiä perikatoon, anastivat heidän omaisuutensa itselleen.
28. Sen profeetat valkaisivat kaiken tämän kalkilla, kun näkivät olemattomia näkyjä ja ennustivat kansalleen perättömiä. He sanoivat: ’Näin sanoo Herra Jumala’, vaikka Herra ei ollut sanonut mitään.
29. Maanomistajat riistivät ja ryöstivät, sortivat köyhää ja kurjaa ja kohtelivat muukalaista vastoin lakia.
30. »Minä etsin heidän joukostaan miestä, joka vahvistaisi muurin, seisoisi lujana sen aukossa ja torjuisi maataan uhkaavan tuhon, mutta sitä miestä en löytänyt.
31. Niin minä syöksin heihin kaiken vimmani, tuhosin heidät vihani tulella. Minä annoin heille heidän tekojensa mukaan. Näin sanoo Herra Jumala.»