Hesekiel 26 FINRK
1. Yhdennentoista vuoden ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä minulle tuli tämä Herran sana:
2. ”Ihmislapsi, Tyyro sanoi Jerusalemista: ’Kas niin! Kansojen ovi on murrettu, se on auki minulle. Jerusalem on raunioina, mutta minä menestyn .’
3. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra : Katso, minä käyn sinua vastaan, Tyyro. Minä nostan monet kansat sinua vastaan niin kuin meri nostaa aaltonsa.
4. Ne tuhoavat Tyyron muurit ja hajottavat sen tornit. Minä lakaisen siitä pois sen tomutkin ja teen sen paljaaksi kallioksi.
5. Siitä tulee merellä oleva verkkojen kuivauspaikka, sillä minä olen puhunut, sanoo Herra, Herra . Se joutuu kansojen ryöstettäväksi.
6. Sen mantereella olevien tytärkaupunkien asukkaat surmataan miekalla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra .
7. Sillä näin sanoo Herra, Herra : Katso, minä tuon pohjoisesta Tyyron kimppuun Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, kuninkaiden kuninkaan, hänen hevosensa ja vaununsa, ratsumiehensä ja koko hänen suuren sotajoukkonsa.
8. Mantereella olevien ympäristökaupunkiesi asukkaat hän surmaa miekalla ja rakentaa sinua vastaan piiritysvarusteet, luo sinua vastaan vallin ja nostaa sinua vastaan kilpensä.
9. Hän suuntaa muurinmurtajansa iskut muureihisi ja aseillaan hajottaa tornisi.
10. Hänen hevostensa paljous peittää sinut pölyyn, ja muurisi vapisevat ratsujen, pyörien ja vaunujen ryskeestä, kun hän tulee porteistasi sisälle niin kuin valloitettuun kaupunkiin tullaan.
11. Hänen hevostensa kaviot tallaavat kaikkia katujasi; hän surmaa miekalla kansasi, ja sinun mahtavat patsaasi kaatuvat maahan.
12. He saavat saaliikseen rikkautesi ja ryöstävät kauppatavarasi. He repivät muurisi maahan ja hajottavat kauniit talosi. He heittävät sinusta mereen kivet, puut ja mullan.
13. Minä lopetan laulujesi pauhun, eikä lyyrojesi soittoa enää kuulla.
14. Minä teen sinusta paljaan kallion; sinusta tulee verkkojen kuivauspaikka. Sinua ei enää rakenneta, sillä minä, Herra , olen puhunut, sanoo Herra, Herra .
15. Näin sanoo Herra, Herra , Tyyrolle: Eivätkö saaret vapise sinun sortumisesi pauhusta, kun haavoitetut voihkivat ja verilöyly on käynnissä sinun keskelläsi?
16. Kaikki meren ruhtinaat astuvat alas valtaistuimiltaan, heittävät pois viittansa ja riisuvat kirjaillut vaatteensa. Kauhun valtaamina he istuvat maahan ja vapisevat joka hetki tyrmistyneinä sinun tähtesi.
17. He virittävät vuoksesi valitusvirren ja sanovat sinusta: ’Kuinka oletkaan tuhoutunut, sinä merten valtiatar , sinä ylistetty kaupunki, joka olit mahtava merillä. Asukkaasi levittivät kauhuaan kaikkien rannikoilla asuvien keskuuteen.
18. Nyt rannikot vapisevat sinun sortumisesi päivänä, meren saaret säikähtivät lähtöäsi.’
19. Sillä näin sanoo Herra, Herra : Minä teen sinusta rauniokaupungin, samanlaisen kuin kaupungit, joissa ei enää asuta, kun minä annan syvyyden vyöryä ylitsesi ja paljot vedet peittävät sinut.
20. Minä syöksen sinut hautaan vaipuneiden joukkoon alas muinaisen kansan luo ja panen sinut asumaan maan syvyyksissä kuin ikiaikojen rauniot, eikä sinussa enää koskaan asuta. Mutta elävien maan minä kaunistan.
21. Minä teen sinusta kauhun aiheen, eikä sinua sitten enää ole. Jos sinua etsitään, sinua ei enää koskaan löydy, sanoo Herra, Herra .”