Hesekiel 29 FB92
1. Oli kymmenes vuosi, kymmenennen kuun kahdestoista päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
2. »Ihminen, käännä katseesi kohti faraota, Egyptin kuningasta, ja julista tuomio hänelle ja koko Egyptille.
3. Sano hänelle: Näin sanoo Herra Jumala: – Farao, Egyptin kuningas, minä käyn sinua vastaan! Sinä lojut kuin suuri krokotiili virtasi vesissä ja sanot: »Virta on minun, minä olen sen tehnyt.»
4. Mutta minä isken koukut leukoihisi ja painan virtasi kalat panssariisi, minä tempaan sinut virtasi keskeltä kaikkine kaloinesi, jotka ovat panssariisi tarttuneet.
5. Ja minä viskaan sinut autiomaahan, sinut ja kaikki sinun virtasi kalat. Sinä putoat kuivalle maalle, eikä sinua haeta, ei haudata. Maan petojen, taivaan lintujen ruoaksi minä jätän sinut.
6. Kaikki Egyptin asukkaat saavat tietää, että minä olen Herra. Ruokosauvan tavoin sinä olet tukenut israelilaisia.
7. Kun he tarttuvat sinuun, sinä katkeat ja puhkaiset heidän kätensä, kun he nojaavat sinuun, sinä murrut ja he kaatuvat, heidän lanteensa murtuu.
8. »Sen tähden sanoo Herra Jumala: Minä tuon sotajoukot sinua vastaan ja hävitän maastasi sekä ihmiset että eläimet.
9. Egyptistä tulee autio, raunioitunut maa, ja silloin kaikki tietävät, että minä olen Herra. »Sinä sanot: ’Virta on minun, minä olen sen tehnyt.’
10. Sen tähden minä käyn sinua ja sinun virtaasi vastaan, sen tähden minä teen Egyptistä aution, raunioituneen maan Migdolista Assuaniin, Nubian rajalle asti.
11. Ihmisen jalka ei sitä tallaa, eläimen jalka ei sitä polje, siellä ei asu ketään neljäänkymmeneen vuoteen.
12. Minä teen Egyptistä autiomman kuin yksikään autiomaa, ja sen kaupungit ovat raunioista raunioituneimmat neljäkymmentä vuotta. Minä hajotan Egyptin kansan toisten kansojen sekaan, minä sirotan sen vieraisiin maihin.
13. »Mutta näin sanoo Herra Jumala: Neljänkymmenen vuoden kuluttua minä kokoan egyptiläiset toisten kansojen keskeltä, sieltä minne heidät oli hajotettu.
14. Minä käännän Egyptin kohtalon, tuon heidät takaisin Patrosin maahan, heidän synnyinmaahansa, ja sinne he rakentavat vähäisen valtakunnan.
15. Se on valtakunnista vähäpätöisin, se ei enää kohoa toisia mahtavammaksi. Minä teen siitä niin heikon, ettei siitä enää ole käskemään toisia kansoja
16. eikä Israelin kansa enää etsi tukea siitä. Tämä on israelilaisille muistutuksena synnistä, jonka he tekivät kääntyessään Egyptin puoleen, ja silloin he tietävät, että minä olen Herra, Jumala.»
17. Oli kahdeskymmenesseitsemäs vuosi, ensimmäisen kuun ensimmäinen päivä, ja minulle tuli tämä Herran sana:
18. »Ihminen! Nebukadnessar, Babylonian kuningas, on teettänyt miehillään ankarasti työtä sotiessaan Tyrosta vastaan. Joka mieheltä ovat hiukset hiertyneet päästä, jokaisen hartiat ovat verillä, mutta mitään palkkaa ei kuningas ole saanut, ei itselleen eikä sotilailleen, vaikka on tehnyt paljon työtä vallatakseen Tyroksen.
19. Sen tähden sanoo Herra Jumala: Minä annan Nebukadnessarille, Babylonian kuninkaalle, Egyptin maan. Hänen sotajoukkonsa riistää, ryöstää ja rosvoaa sen rikkaudet, siinä on sen palkka.
20. Minä annan hänelle Egyptin maan, siten hän saa palkan minun hyväkseni tekemästään työstä – näin sanoo Herra Jumala.
21. Sinä päivänä minä annan Israelin kansalle kasvaa voiman kuin sarven, ja minä avaan sinun suusi, niin että voit puhua kansalleni. Silloin minun kansani tietää, että minä olen Herra.»