Esra 9 FINRK

1. Kun tämä kaikki oli suoritettu, johtomiehet tulivat luokseni ja sanoivat: ”Israelin kansa, jopa papit ja leeviläiset, eivät ole pysyneet erossa vieraiden maiden kansoista, kanaanilaisista, heettiläisistä, perissiläisistä, jebusilaisista, ammonilaisista, mooabilaisista, egyptiläisistä ja amorilaisista eivätkä niiden iljetyksistä.

2. He ovat ottaneet itselleen ja pojilleen vaimoja näiden kansojen tyttäristä, ja näin on pyhä siemen sekoittunut vieraiden maiden kansoihin. Johtajat ja esimiehet ovat ensimmäisinä syyllistyneet tähän uskottomuuteen.”

3. Tämän kuultuani minä repäisin vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja kävin järkyttyneenä istumaan.

4. Minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka vavisten pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta, ja minä istuin tyrmistyneenä iltauhrin aikaan asti.

5. Mutta iltauhrin aikaan minä nousin nöyryyttämästä itseäni. Vaatteet ja viitta reväistyinä lankesin polvilleni ja ojensin käteni Herran , Jumalani, puoleen

6. ja sanoin: ”Jumalani, olen häpeissäni enkä rohkene kohottaa kasvojani sinun puoleesi, Jumalani, sillä meidän pahat tekomme ovat nousseet päämme yli ja syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti.

7. Isiemme päivistä aina tähän päivään asti on syyllisyytemme ollut suuri, ja pahojen tekojemme tähden meidät ja meidän kuninkaamme ja pappimme on annettu vieraiden maiden kuninkaiden käsiin miekalla surmattaviksi, vangittaviksi, ryöstettäviksi ja häväistäviksi, niin kuin on tänäkin päivänä.

8. Mutta nyt Herra , meidän Jumalamme, on pienen hetken osoittanut meille armoaan. Onhan hän sallinut pelastuneiden joukon jäädä meistä jäljelle ja antanut meille jalansijan pyhässä paikassaan. Näin meidän Jumalamme on antanut valonpilkahduksen silmiimme ja suonut meidän hieman hengähtää orjuudessamme.

9. Orjia me olemme, mutta orjuudessakaan meidän Jumalamme ei ole meitä hylännyt, vaan hän on suonut meidän saavuttaa Persian kuninkaiden suosion ja antanut meidän elpyä, jotta korottaisimme raunioista Jumalamme temppelin ja rakentaisimme sen uudelleen. Hän on antanut meille suojaisan paikan Juudassa ja Jerusalemissa.

10. Jumalamme, mitä me voimme enää tämän jälkeen sanoa? Mehän olemme hylänneet sinun käskysi,

11. jotka sinä annoit palvelijoittesi, profeettojen, kautta sanoen: ’Maa, jota te menette ottamaan omaksenne, on saastainen maa sen kansojen saastaisuuden tähden ja niiden iljettävien tekojen tähden, joilla nämä ihmiset saastaisuudessaan ovat sen täyttäneet äärestä ääreen.

12. Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen älkääkä ottako heidän tyttäriään omille pojillenne vaimoiksi. Älkää myöskään ikinä etsikö heidän rauhaansa ja hyvinvointiaan. Näin te vahvistutte ja saatte syödä maan hyviä antimia ja voitte jättää maan perinnöksi lapsillenne ikuisiksi ajoiksi.’

13. Kaikessa siinä, mikä on kohdannut meitä pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme vuoksi, sinä, meidän Jumalamme, kuitenkin olet rangaissut meitä vähemmän kuin olimme ansainneet, ja olet sallinut meistä tällaisen joukon pelastua.

14. Kävisimmekö jälleen rikkomaan sinun käskyjäsi ja ryhtyisimmekö sukulaissuhteisiin kansojen kanssa, joiden teot ovat iljettäviä? Etkö sinä silloin vihastuisi meihin ja tekisi meistä lopun, niin että ketään ei jäisi jäljelle eikä kukaan pelastuisi?

15. Herra , Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas. Meistä on jäljellä pelastuneita vain sen verran kuin tänään on nähtävissä. Tässä me olemme sinun edessäsi syyllisinä emmekä sen vuoksi voi kestää edessäsi.”