Kirje galatalaisille 3 FB92

1. Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!

2. Vastatkaa vain tähän kysymykseen: saitteko te Hengen tekemällä lain vaatimat teot vai kuulemalla ja uskomalla evankeliumin?

3. Kuinka voitte olla noin mielettömiä! Te aloititte Hengen varassa. Pyrittekö nyt päämäärään omin avuin?

4. Turhaanko tämä kaikki on tullut teidän osaksenne? Tuskinpa vain.

5. Lahjoittaako Jumala teille Hengen ja antaako hän voimatekojen tapahtua teidän keskuudessanne sen tähden, että te noudatatte lain käskyjä, vai sen tähden, että te uskotte kuulemanne evankeliumin?

6. Muistattehan Abrahamin: »Hän uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi.»

7. Tietäkää siis, että todellisia Abrahamin jälkeläisiä ovat ne, joilla on usko.

8. Pyhät kirjoitukset tiesivät jo edeltäpäin, että Jumala tekee vanhurskaiksi kansat, kun ne uskovat. Jumala näet ilmoitti edeltäpäin Abrahamille hyvän sanoman: sinun kanssasi saavat kaikki kansat siunauksen.

9. Näin ne, joilla on usko, saavat siunauksen yhdessä Abrahamin kanssa, joka uskoi.

10. Ne taas, jotka luottavat lain noudattamiseen, ovat kirouksen alaisia. Onhan kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee.»

11. On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä »uskosta vanhurskas saa elää».

12. Mutta laki ei rakenna mitään uskon varaan, vaan: »Joka tekee mitä laki vaatii, saa siitä elämän.»

13. Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: »Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.»

14. Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.

15. Veljet, otan esimerkin tavallisesta elämästä. Ihmisenkään laatimaa vahvistettua testamenttia ei kukaan voi tehdä mitättömäksi, eikä siihen voi lisätä mitään.

16. Nyt on lupaukset annettu Abrahamille ja hänen jälkeläiselleen. – Tässä kohdassa ei sanota »jälkeläisille», mikä tarkoittaisi monia, vaan siinä puhutaan yhdestä: »sinun jälkeläisellesi», ja tämä on Kristus. –

17. Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi.

18. Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lupaukseen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille.

19. Mikä sitten on lain tarkoitus? Se säädettiin perästäpäin osoittamaan rikkomukset, kunnes tulisi se jälkeläinen, jota lupaus koski. Lain luovuttivat enkelit välittäjää käyttäen.

20. Mutta välittäjää ei tarvita vain yhtä varten. Jumala on yksi.

21. Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen.

22. Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen.

23. Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi.

24. Näin laki oli meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti, jotta me sitten tulisimme vanhurskaiksi uskosta.

25. Nyt uskon ilmestyttyä emme enää ole valvojan alaisia.

26. Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen.

27. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.

28. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi.

29. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.