1. Mooseksen kirja 24 FB92
1. Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikin tavoin.
2. Abraham sanoi nyt palvelijalleen, taloutensa vanhimmalle, joka huolehti hänen koko omaisuudestaan: »Kosketa minua nivusiin
3. ja vanno minulle Herran, taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä
4. vaan menet synnyinmaahani, sukuni luo, ja tuot sieltä vaimon pojalleni Iisakille.»
5. Palvelija kysyi häneltä: »Entä jos tyttö ei haluakaan lähteä minun mukaani tänne? Onko minun silloin vietävä poikasi siihen maahan, josta olet lähtenyt?»
6. Abraham sanoi hänelle: »Älä missään tapauksessa vie poikaani sinne.
7. Herra, taivaan Jumala, joka vei minut sukuni parista ja syntymämaastani ja vannoi antavansa minun jälkeläisilleni tämän maan, lähettää enkelinsä sinun edelläsi, niin että onnistut noutamaan sieltä vaimon pojalleni.
8. Ellei tyttö halua lähteä mukaasi, olet vapaa valastasi, mutta poikaani älä sinne vie.»
9. Ja palvelija kosketti isäntäänsä Abrahamia nivusiin ja vannoi vaaditun valan.
10. Palvelija otti isäntänsä laumasta kymmenen kamelia sekä kaikenlaisia kalleuksia hänen tavaroistaan ja lähti Mesopotamiaan, Nahorin kaupunkiin.
11. Siellä hän pysähtyi kameleineen kaupungin ulkopuolelle kaivon luo. Oli ilta, se aika, jolloin kaupungin naiset tulevat kaivolle vettä noutamaan.
12. Palvelija rukoili: »Herra, minun isäntäni Abrahamin Jumala! Osoita hyvyytesi isännälleni Abrahamille ja anna tapahtua näin:
13. Kun minä seison kaivon luona ja kaupunkilaisten tyttäret tulevat hakemaan vettä,
14. niin minä sanon yhdelle tytöistä: ’Kallistaisitko ruukkua, että saan juoda.’ Jos hän silloin sanoo: ’Juo! Minä juotan kamelisikin’, niin hän on juuri se, jonka olet tarkoittanut palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että olet osoittanut hyvyytesi isännälleni.»
15. Tuskin hän oli ehtinyt tämän lausua, kun kaivolle tuli Rebekka, Betuelin tytär, ruukku olkapäällään. Betuel oli Abrahamin veljen Nahorin ja tämän vaimon Milkan poika.
16. Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui portaita lähteelle, täytti ruukkunsa ja nousi sieltä ylös.
17. Silloin palvelija riensi häntä vastaan ja sanoi: »Anna minun juoda hiukan vettä ruukustasi.»
18. Tyttö sanoi: »Juo, herrani», laski ruukun heti kätensä varaan ja antoi hänen juoda.
19. Kun palvelija oli juonut kyllikseen, tyttö sanoi: »Minä haen myös sinun kameleillesi vettä niin paljon kuin ne juovat.»
20. Hän tyhjensi nopeasti ruukkunsa juottoaltaaseen, juoksi sitten uudelleen vettä hakemaan ja kantoi sitä miehen kaikille kameleille.
21. Mies tarkkaili häntä mitään puhumatta nähdäkseen, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua.
22. Kun kamelit olivat saaneet juodakseen, mies otti esiin puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pujotti hänen käsiinsä kaksi kultaista rannerengasta, jotka painoivat kymmenen sekeliä.
23. Sitten hän sanoi: »Kerrohan, kenen tytär sinä olet. Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?»
24. Tyttö vastasi hänelle: »Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.»
25. Ja hän sanoi vielä: »Meillä on olkia ja rehua yllin kyllin ja myös tilaa yöpymiseen.»
26. Mies lankesi polvilleen, kumarsi maahan asti kiittäen Herraa
27. ja sanoi: »Kiitetty olkoon Herra, isäntäni Abrahamin Jumala, joka on ollut hyvä ja uskollinen isännälleni ja ohjannut minut matkallani isäntäni veljen taloon!»
28. Tyttö juoksi kotiin äitinsä luo kertomaan, mitä oli tapahtunut.
29. Rebekalla oli veli nimeltä Laban, ja tämä riensi kaupungista lähteelle miehen luo,
30. kun oli nähnyt sisarellaan nenärenkaan sekä rannerenkaat ja kuullut, mitä Rebekka kertoi miehen hänelle sanoneen. Laban tavoitti miehen, joka vielä seisoi lähteellä kameleineen,
31. ja sanoi hänelle: »Ole tervetullut, sinä Herran siunaama! Miksi jäisit tänne ulos, kun minä olen jo tehnyt tilaa taloon ja varannut paikan kameleille?»
32. Niin mies meni taloon ja riisui kamelit, ja Laban toi kameleille olkia ja rehua ja palvelijalle sekä hänen seuralaisilleen vettä jalkojen pesua varten.
33. Mutta kun palvelijan eteen pantiin syötävää, hän sanoi: »Minä en syö, ennen kuin olen kertonut asiani.» Laban sanoi: »Puhu!»
34. Mies sanoi: »Minä olen Abrahamin palvelija.
35. Herra on suuresti siunannut isäntääni, tehnyt hänet rikkaaksi ja antanut hänelle lampaita, vuohia ja nautakarjaa, kultaa ja hopeaa, orjia ja orjattaria, kameleita ja aaseja.
36. Saara, minun isäntäni vaimo, on vanhoilla päivillään synnyttänyt isännälleni pojan, ja isäntäni on antanut tälle pojalle koko omaisuutensa.
37. Mutta isäntäni vannotti minua sanoen: ’Älä ota minun pojalleni vaimoa kanaanilaisten naapureitteni tyttäristä,
38. vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja tuo sieltä pojalleni vaimo.’
39. Minä sanoin isännälleni: ’Entä jos tyttö ei lähde mukaani?’
40. Hän sanoi minulle: ’Herra, jonka tahdon mukaisesti minä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä sinun mukaasi ja antaa matkasi onnistua, niin että löydät pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.
41. Olet vapaa valastasi vain, jos tulet sukuni luo eikä sinun mukaasi anneta ketään. Vasta silloin olet vapaa minulle vannomastasi valasta.’
42. »Kun tänään tulin lähteelle, minä sanoin: Herra, isäntäni Abrahamin Jumala! Jos tahdot antaa minun onnistua tällä matkallani, niin anna käydä näin:
43. Kun minä nyt seison lähteellä ja tänne tulee nuori nainen hakemaan vettä, minä sanon hänelle: ’Anna minun juoda vähän vettä ruukustasi.’
44. Jos hän silloin sanoo minulle: ’Juo, minä tuon vettä kameleillesikin’, niin hän on se nainen, jonka Herra on tarkoittanut isäntäni pojalle.
45. »Tuskin olin ehtinyt sanoa mielessäni näin, kun Rebekka tuli kaupungista ruukku olkapäällään ja laskeutui nostamaan vettä. Minä sanoin hänelle: ’Anna minun juoda.’
46. Hän laski heti ruukun alas ja sanoi: ’Juo vain, minä juotan kamelisikin.’ Ja minä join, ja hän juotti myös kamelini.
47. Minä kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Isäni on Betuel, Milkan ja Nahorin poika.’ Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,
48. lankesin polvilleni ja kumarsin maahan asti kiittäen ja ylistäen Herraa, isäntäni Abrahamin Jumalaa, joka oli ohjannut minut noutamaan isäntäni veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.
49. Ja nyt, jos haluatte osoittaa hyvyyttä ja sukurakkautta isäntääni kohtaan, niin sanokaa se minulle, mutta ellette halua, kertokaa minulle sekin, niin että tiedän, miten minun tulee toimia.»
50. Laban ja Betuel vastasivat: »Tämä asia on Herrasta lähtöisin, me emme voi sanoa mitään sen puolesta tai sitä vastaan.
51. Tässä on Rebekka, ota hänet mukaasi. Tulkoon hänestä isäntäsi pojan vaimo, niin kuin Herra on määrännyt.»
52. Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija lankesi maahan ja kiitti Herraa.
53. Sitten hän otti esiin hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Myös hänen veljelleen ja äidilleen hän antoi kallisarvoisia lahjoja.
54. Sitten hän ja hänen seuralaisensa aterioivat, ja he jäivät taloon yöksi. Heti seuraavana aamuna palvelija sanoi: »Sallikaa minun nyt palata isäntäni luo.»
55. Tytön veli ja äiti sanoivat: »Anna tytön viipyä meidän luonamme vielä jonkin aikaa, edes kymmenen päivää. Sitten hän voi lähteä.»
56. Mutta palvelija sanoi heille: »Älkää viivyttäkö minua. Herra on antanut matkani onnistua, päästäkää minut palaamaan isäntäni luo.»
57. He sanoivat: »Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään, mitä mieltä hän on.»
58. He kutsuivat Rebekan paikalle ja kysyivät häneltä: »Tahdotko nyt heti lähteä tämän miehen mukaan?» Hän vastasi: »Tahdon.»
59. Niin he saattoivat matkaan Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan ja tämän miehet.
60. He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: – Tulkoon sinulle, sisaremme, tuhat kertaa kymmenentuhatta jälkeläistä, ja jälkeläisesi ottakoot omakseen vihollistensa kaupungit.
61. Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousivat kamelin selkään ja lähtivät matkaan. Näin palvelija vei Rebekan mukanaan.
62. Iisak oli tällä välin siirtynyt Lahai-Roin kaivon tienoille; hän näet asui Negevin maassa.
63. Eräänä iltana Iisak lähti kävelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelikaravaanin lähestyvän.
64. Kun Rebekka puolestaan näki Iisakin, hän pudottautui kamelinsa selästä
65. ja kysyi palvelijalta: »Kuka on tuo mies, joka tulee tuolta meitä vastaan?» Palvelija vastasi: »Hän on minun isäntäni.» Silloin Rebekka otti huivin ja peitti kasvonsa.
66. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tapahtunut.
67. Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen. Iisak rakasti häntä ja sai lohdun äitinsä kuoleman tuottamaan suruun.