1. Mooseksen kirja 24 FINRK

1. Abraham oli tullut vanhaksi ja ikääntyneeksi, ja Herra oli siunannut häntä kaikessa.

2. Silloin Abraham sanoi talonsa vanhimmalle palvelijalle, joka oli kaiken hänen omaisuutensa hoitaja: ”Pane kätesi reiteni alle .

3. Minä vannotan sinua Herran , taivaan ja maan Jumalan kautta, ettet ota pojalleni vaimoa ympärilläni asuvien kanaanilaisten tyttäristä

4. vaan menet minun omaan maahani ja sukuni luo ja otat sieltä vaimon pojalleni Iisakille.”

5. Palvelija sanoi hänelle: ”Entä jos nainen ei tahdo seurata minua tähän maahan? Onko minun silloin vietävä poikasi maahan, josta sinä olet lähtenyt?”

6. Abraham vastasi hänelle: ”Varo, ettet vie poikaani sinne.

7. Herra , taivaan Jumala, joka otti minut pois isäni kodista ja synnyinmaastani, puhui minulle ja vannoi minulle näin: ’Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.’ Hän lähettää enkelinsä sinun edelläsi, ja sinä saat sieltä vaimon pojalleni.

8. Ellei nainen kuitenkaan tahdo seurata sinua, olet vapaa vannottamastani valasta. Älä vain vie poikaani sinne.”

9. Palvelija pani kätensä herransa Abrahamin reiden alle ja vannoi tämän hänelle.

10. Palvelija otti kymmenen herransa kameleista sekä kaikkea parasta, mitä hänen herrallaan oli. Sitten hän lähti Aram-Naharaimiin , Naahorin kaupunkiin.

11. Hän pani kamelit lepäämään kaupungin ulkopuolella olevan vesikaivon ääreen illansuussa, jolloin naisilla oli tapana lähteä ammentamaan vettä.

12. Hän sanoi: ” Herra , minun herrani Abrahamin Jumala, suo minun tänään onnistua ja osoita uskollisuutta herralleni Abrahamille.

13. Minä seison tässä vesilähteellä, kun kaupunkilaisten tyttäret tulevat ammentamaan vettä.

14. Tapahtukoon niin, että se tyttö, jolle minä sanon: ’Kallistaisitko ruukkuasi, että voisin juoda’, ja joka vastaa: ’Juo, minä juotan kamelisikin’, on se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille. Siitä minä tiedän, että osoitat uskollisuutta herralleni.”

15. Hän ei ollut vielä lakannut puhumasta, kun siihen tuli ruukku olallaan Rebekka, joka oli Betuelin, Abrahamin veljen Naahorin ja hänen vaimonsa Milkan pojan tytär.

16. Tyttö oli hyvin kaunis, neitsyt, johon mies ei ollut koskenut. Hän laskeutui lähteelle, täytti ruukkunsa ja tuli ylös.

17. Silloin palvelija juoksi häntä vastaan ja sanoi: ”Antaisitko minun juoda vähän vettä ruukustasi?”

18. Tyttö vastasi: ”Juo, herrani.” Hän laski nopeasti ruukkunsa alas kätensä varaan ja antoi miehen juoda.

19. Annettuaan hänen juoda tyttö sanoi: ”Minä ammennan myös kameleillesi, kunnes ne ovat juoneet kyllikseen.”

20. Tyttö tyhjensi nopeasti ruukkunsa kaukaloon, riensi jälleen kaivolle hakemaan vettä ja ammensi kaikille hänen kameleilleen.

21. Mies katseli tyttöä vaiti saadakseen tietää, oliko Herra antanut hänen matkansa onnistua vai ei.

22. Kun kamelit olivat juoneet, mies otti puoli sekeliä painavan kultaisen nenärenkaan, antoi sen tytölle ja pani hänen käsiinsä kaksi kymmenen sekelin painoista kultaista rannerengasta.

23. Mies kysyi: ”Kenen tytär sinä olet? Kerrohan minulle! Onko isäsi talossa meille tilaa yöpyä?”

24. Tyttö vastasi hänelle: ”Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille.”

25. Hän jatkoi: ”Meillä on runsaasti olkia ja rehua ja myös tilaa yöpyä.”

26. Silloin mies kumartui Herran eteen

27. ja sanoi: ”Siunattu olkoon Herra , isäntäni Abrahamin Jumala, joka ei ole ottanut pois armoaan ja uskollisuuttaan isännältäni. Herra on johdattanut minua matkalla isäntäni veljien kotiin.”

28. Tyttö juoksi äitinsä kotiin ja kertoi, mitä oli tapahtunut.

29. Rebekalla oli veli, jonka nimi oli Laaban. Laaban riensi ulos miehen luo lähteelle.

30. Kun hän näki sisarellaan Rebekalla nenärenkaan sekä rannerenkaat hänen käsissään ja kuuli sisarensa kertovan, mitä mies oli tälle puhunut, hän lähti miehen luo ja näki tämän seisovan vielä kamelien luona lähteellä.

31. Hän sanoi: ”Tule, sinä Herran siunattu. Miksi seisot ulkona? Minä olen raivannut tilaa talossa ja paikan kameleille.”

32. Niin mies meni taloon, ja Laaban riisui kamelit ja antoi niille olkia ja rehua. Miehelle ja tämän seuralaisille hän antoi vettä jalkojen pesua varten.

33. Sitten Abrahamin palvelijan eteen pantiin syötävää, mutta hän sanoi: ”En syö, ennen kuin olen puhunut asiani.” Laaban vastasi: ”Puhu.”

34. Hän sanoi: ”Minä olen Abrahamin palvelija.

35. Herra on siunannut suuresti minun herraani, ja hänestä on tullut mahtava mies. Herra on antanut hänelle lampaita ja vuohia sekä nautakarjaa, hopeaa ja kultaa, palvelijoita ja palvelijattaria, kameleita ja aaseja.

36. Saara, herrani vaimo, on synnyttänyt vanhalla iällään pojan herralleni, ja herrani on antanut pojalle kaiken omaisuutensa.

37. Herrani vannotti minua ja sanoi: ’Et saa ottaa pojalleni vaimoa kanaanilaisten tyttäristä, joiden maassa minä asun,

38. vaan mene isäni kotiin ja sukuni luo ja ota sieltä vaimo pojalleni.’

39. Minä sanoin herralleni: ’Ehkä nainen ei seuraa minua.’

40. Hän vastasi minulle: ’ Herra , jonka edessä olen vaeltanut, lähettää enkelinsä kanssasi ja antaa matkallesi menestyksen, niin että saat pojalleni vaimon minun suvustani ja isäni perheestä.

41. Olet vapaa minun vannottamastani valasta, jos tyttöä ei anneta sinulle, kun saavut sukuni luo. Silloin olet vapaa valastani.

42. Kun tulin tänään lähteelle, minä sanoin: ’ Herra , minun herrani Abrahamin Jumala, jospa antaisit tämän matkani onnistua.

43. Minä seison tässä vesilähteellä. Kun joku neitonen tulee ammentamaan vettä, minä kysyn häneltä: ’Antaisitko minun juoda vähän vettä ruukustasi?’

44. Jos hän vastaa minulle: ’Juo sinä itse, minä ammennan myös kameleillesi’, hän on se nainen, jonka Herra on määrännyt minun herrani pojalle.

45. Minä en ollut vielä lakannut puhumasta itsekseni, kun Rebekka tuli ruukku olallaan, laskeutui lähteelle ja ammensi. Minä sanoin hänelle: ’Antaisitko minun juoda?’

46. Hän laski nopeasti ruukun olaltaan ja sanoi: ’Juo, minä juotan myös kamelisi.’ Niin minä join, ja hän juotti myös kamelit.

47. Minä kysyin häneltä: ’Kenen tytär sinä olet?’ Hän vastasi: ’Minä olen Betuelin tytär, hänen, jonka Milka synnytti Naahorille.’ Silloin minä panin nenärenkaan hänen nenäänsä ja rannerenkaat hänen käsiinsä,

48. kumarruin rukoilemaan Herraa ja siunasin häntä, herrani Abrahamin Jumalaa, joka oli johdattanut minut oikeaa tietä ottamaan herrani veljen tyttären hänen pojalleen vaimoksi.

49. Jos te nyt tahdotte osoittaa ystävällisyyttä ja uskollisuutta isännälleni, kertokaa se minulle, mutta jos ette, kertokaa sekin minulle. Silloin käännyn toisaalle, oikealle tai vasemmalle.”

50. Laaban ja Betuel vastasivat: ”Tämä on lähtöisin Herrasta . Me emme voi sanoa sinulle tästä hyvää emmekä pahaa.

51. Tässä on Rebekka edessäsi, ota hänet ja mene. Tulkoon hänestä herrasi pojan vaimo, niin kuin Herra on puhunut.”

52. Kuultuaan heidän sanansa Abrahamin palvelija kumartui maahan Herran eteen.

53. Sitten palvelija otti esille hopea- ja kultaesineitä sekä vaatteita ja antoi ne Rebekalle. Hän antoi myös kallisarvoisia lahjoja tämän veljelle ja äidille.

54. He söivät ja joivat, hän ja miehet, jotka olivat hänen kanssaan, ja yöpyivät siellä. Aamulla he nousivat ylös, ja palvelija sanoi: ”Päästäkää minut menemään herrani luo.”

55. Tytön veli ja äiti vastasivat: ”Anna tytön olla luonamme vielä muutama päivä, edes kymmenen päivää. Sen jälkeen voit lähteä.”

56. Mutta palvelija sanoi heille: ”Älkää viivyttäkö minua, sillä Herra on antanut matkani onnistua. Päästäkää minut menemään, tahdon lähteä isäntäni luo.”

57. He vastasivat: ”Kutsutaan tyttö tänne ja kysytään häneltä itseltään.”

58. He kutsuivat Rebekan ja kysyivät häneltä: ”Lähdetkö tämän miehen kanssa?” Hän vastasi: ”Lähden.”

59. Niin he saattoivat matkaan sisarensa Rebekan ja hänen imettäjänsä sekä Abrahamin palvelijan miehineen.

60. He siunasivat Rebekan ja sanoivat hänelle: ”Tulkoon sinusta, sisaremme, tuhansia ja kymmeniätuhansia, ja jälkeläisesi vallatkoot vihamiestensä portit!”

61. Sitten Rebekka ja hänen palvelijattarensa nousivat kamelien selkään ja seurasivat miestä. Näin palvelija otti Rebekan mukaansa ja lähti matkaan.

62. Iisak oli tulossa Lahai-Roin kaivon tienoilta, hän näet asui Negevin maassa.

63. Hän oli lähtenyt illan suussa kedolle mietiskelemään, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kamelien lähestyvän.

64. Myös Rebekka kohotti katseensa ja näki Iisakin. Silloin hän pudottautui kamelin selästä

65. ja kysyi palvelijalta: ”Kuka on tuo mies, joka tulee kedolla meitä kohti?” Palvelija vastasi: ”Hän on minun herrani.” Silloin Rebekka otti hunnun ja verhoutui.

66. Palvelija kertoi Iisakille kaiken, mitä oli tehnyt.

67. Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan. Hän rakasti Rebekkaa ja otti hänet vaimokseen. Näin Iisak sai lohdutuksen äitinsä kuoltua.