1. Mooseksen kirja 34 FB92
1. Dina, Jaakobin tytär, jonka äiti oli Lea, lähti tapaamaan seudun tyttöjä.
2. Seudun hivviläisen hallitsijan Hamorin poika Sikem näki Dinan, otti hänet mukaansa ja makasi hänet väkisin.
3. Mutta Sikem kiintyi Dinaan, Jaakobin tyttäreen, rakastui häneen ja yritti lepyttää hänet.
4. Isälleen Hamorille Sikem sanoi: »Hanki tämä tyttö minulle vaimoksi.»
5. Mutta Jaakob oli jo saanut tietää, että Sikem oli raiskannut hänen tyttärensä Dinan. Koska hänen poikansa olivat karjan mukana laitumilla, hän päätti kuitenkin vaieta heidän tuloonsa saakka.
6. Sikemin isä Hamor lähti Jaakobin puheille.
7. Jaakobin pojat olivat juuri palanneet laitumilta ja kuulleet asiasta. He olivat raivoissaan ja katkeria, sillä Sikem oli makaamalla Jaakobin tyttären loukannut Israelin kunniaa, eikä sellaista voitu sietää.
8. Hamor puhui heidän kanssaan ja sanoi: »Poikani Sikem on rakastunut perheenne tyttäreen. Antakaa tyttö hänelle vaimoksi,
9. ja tehdään sopimus: antakaa te meille vaimoiksi tyttäriänne ja ottakaa itse meidän tyttäriämme.
10. Tulkaa asumaan meidän pariimme, maa on avoinna edessänne. Jääkää tänne, liikkukaa vapaasti kaikkialla ja asettukaa tänne.»
11. Sikem itse sanoi Dinan isälle ja veljille: »Jos hyväksytte minut, minä maksan teille niin paljon kuin pyydätte.
12. Määrätkää morsiamen hinta vaikka kuinka korkeaksi ja vaatikaa lahjoja vaikka kuinka paljon, minä maksan mitä pyydätte, kunhan vain annatte tytön minulle vaimoksi.»
13. Mutta Jaakobin pojat vastasivat Sikemille ja hänen isälleen Hamorille petollisesti, koska Sikem oli raiskannut heidän sisarensa Dinan.
14. He sanoivat heille: »Meidän ei sovi tehdä sellaista. Emme voi antaa sisartamme ympärileikkaamattomalle miehelle, sillä me pidämme sellaista häpeällisenä tekona.
15. Mutta me suostumme teidän pyyntöönne sillä ehdolla, että teette niin kuin meillä on tapana ja ympärileikkaatte kaikki miehet ja pojat.
16. Sitten me annamme teille vaimoiksi tyttäriämme ja otamme vaimoiksi teidän tyttäriänne ja asetumme asumaan luoksenne, niin että meistä tulee yksi ja sama kansa.
17. Mutta jos ette suostu ympärileikkauttamaan itseänne, me otamme tytön ja lähdemme pois.»
18. Hamor ja hänen poikansa Sikem pitivät heidän tarjoustaan hyvänä,
19. ja nuorukainen ryhtyi heti toimeen ehdon täyttämiseksi, sillä hän oli rakastunut Jaakobin tyttäreen ja hänellä oli isänsä suvussa paljon vaikutusvaltaa.
20. Hamor ja hänen poikansa menivät kaupunginportin aukiolle ja sanoivat kaupungin miehille:
21. »Nuo miehet haluavat elää rauhassa kanssamme. Antaa heidän jäädä asumaan tälle seudulle ja kierrellä täällä. Maata täällä kyllä riittää heillekin. Me voimme ottaa vaimoiksemme heidän tyttäriään ja antaa omia tyttäriämme heille.
22. Mutta nuo miehet suostuvat jäämään tänne meidän luoksemme ja tulemaan meidän kanssamme yhdeksi kansaksi vain, jos ympärileikkaamme täällä kaikki miehet ja pojat, niin kuin heidän tapoihinsa kuuluu.
23. Sillä tavoin heidän karjansa ja omaisuutensa ja kaikki juhtansa siirtyvät lopulta meille. Siksi meidän olisi syytä suostua heidän vaatimukseensa ja näin saada heidät jäämään luoksemme.»
24. Kaupungin täysi-ikäiset miehet myöntyivät Hamorin ja hänen poikansa Sikemin ehdotukseen, ja kaupungin kaikki miespuoliset asukkaat ympärileikattiin.
25. Kahden päivän kuluttua, kun kaupungin miehet olivat kipeimmillään, kaksi Jaakobin poikaa, Dinan veljet Simeon ja Leevi, ottivat kumpikin miekkansa, tunkeutuivat kenenkään estämättä kaupunkiin ja tappoivat kaikki miespuoliset asukkaat.
26. He pistivät hengiltä myös Hamorin ja hänen poikansa Sikemin ja veivät Dinan mukanaan Sikemin talosta.
27. Sitten Jaakobin pojat hyökkäsivät ryöstämään surmattujen omaisuutta ja kaupunkia, jossa heidän sisarensa oli raiskattu.
28. He ryöstivät kaupungin asukkaiden lampaat ja vuohet, nautakarjan ja aasit sekä kaiken, mitä kaupungista ja sen mailta löytyi,
29. ottivat saaliikseen heidän omaisuutensa ja myös naiset ja lapset, kaiken mitä taloissa oli.
30. Silloin Jaakob sanoi Simeonille ja Leeville: »Te olette vetäneet minun päälleni tässä maassa asuvien kanaanilaisten ja perissiläisten vihan ja tehneet minusta henkipaton. Minun väkeni on vähälukuinen; jos nuo toiset yhdessä käyvät minun kimppuuni ja voittavat minut, niin se on minun ja minun sukuni loppu.»
31. Mutta he vastasivat: »Eihän meidän sisartamme saa kohdella kuin porttoa!»