1. Mooseksen kirja 44 FINRK

1. Joosef antoi taloudenhoitajalleen tämän käskyn: ”Täytä miesten säkit viljalla niin paljon, kuin he voivat kuljettaa, ja pane kunkin miehen raha hänen säkkinsä suuhun.

2. Pane minun maljani, hopeamalja, nuorimman veljen säkin suuhun samoin kuin hänen viljarahansa.” Taloudenhoitaja teki niin kuin Joosef käski.

3. Aamun valjetessa miehet lähetettiin matkaan aaseineen.

4. Kun he olivat lähteneet kaupungista mutta eivät olleet ehtineet kauas, Joosef sanoi taloudenhoitajalleen: ”Lähde näiden miesten perään, ja kun saavutat heidät, sano heille: ’Miksi olette palkinneet hyvän pahalla?

5. Eikö tämä ole juuri se malja, josta isäntäni juo ja josta hän katsoo ennusmerkkejä? Te olette tehneet pahoin tässä asiassa.’”

6. Kun taloudenhoitaja saavutti heidät, hän puhui heille nämä sanat.

7. He vastasivat hänelle: ”Minkä tähden herramme puhuu näin? Palvelijasi eivät missään tapauksessa tekisi sellaista!

8. Mehän toimme takaisin sinulle Kanaaninmaasta nekin rahat, jotka löysimme säkkiemme suusta. Miksi me siis olisimme varastaneet hopeaa tai kultaa herrasi talosta?

9. Sen palvelijoistasi, jolta se löytyy, on kuoltava, ja meistä muista tulee herramme orjia.”

10. Mies vastasi: ”Vaikka se, mitä olette puhuneet, on oikein, niin se, jolta malja löytyy, olkoon minun orjani, ja te muut pääsette syytteestä.”

11. He laskivat kukin nopeasti säkkinsä maahan ja avasivat ne.

12. Mies etsi, alkaen vanhimmasta ja lopettaen nuorimpaan, ja malja löytyi Benjaminin säkistä.

13. Silloin veljet repäisivät vaatteensa, kuormasivat jokainen aasinsa ja palasivat kaupunkiin.

14. Juuda veljineen meni Joosefin taloon, jossa tämä vielä oli, ja he heittäytyivät hänen edessään maahan.

15. Joosef sanoi heille: ”Minkälaisen teon olettekaan tehneet! Ettekö tienneet, että minunlaiseni mies kyllä ottaa selville asiat ennusmerkeistä?”

16. Juuda vastasi: ”Mitä me voisimme sanoa herralleni, mitä puhuisimme tai millä voisimme puolustautua? Jumala on paljastanut palvelijoittesi syyllisyyden. Me olemme herrani orjia, sekä me että se, jolta malja löytyi.”

17. Joosef sanoi: ”En missään tapauksessa tee niin! Siitä miehestä, jolta malja löytyi, tulee minun orjani, mutta te muut saatte mennä rauhassa isänne luo.”

18. Silloin Juuda lähestyi häntä ja sanoi: ”Oi herrani, salli palvelijasi puhua muutama sana, älköönkä vihasi syttykö palvelijaasi kohtaan. Sinähän olet faraon vertainen!

19. Herrani kysyi palvelijoiltaan: ’Onko teillä isää tai veljeä?’

20. Me vastasimme herralleni: ’Meillä on kotona vanha isä, ja hänellä on nuori poika, joka on syntynyt hänen vanhoilla päivillään. Hänen veljensä on kuollut, ja vain hän on jäljellä äitinsä lapsista. Hänen isänsä rakastaa häntä.’

21. Sinä sanoit palvelijoillesi: ’Tuokaa hänet minun luokseni, että saan nähdä hänet omin silmin.’

22. Me vastasimme herralleni: ’Nuorukainen ei voi jättää isäänsä. Jos hän jättäisi isänsä, tämä kuolisi.’

23. Mutta sinä sanoit palvelijoillesi: ’Jos nuorin veljenne ei tule tänne teidän kanssanne, te ette saa enää nähdä kasvojani.’

24. Kun me palasimme kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo, kerroimme hänelle, mitä herrani sanoi.

25. Myöhemmin isämme sanoi: ’Menkää jälleen ostamaan meille vähän ruokaa.’

26. Silloin me sanoimme: ’Emme me voi lähteä sinne, ellei nuorin veljemme seuraa kanssamme. Vain silloin me voimme lähteä, sillä me emme saa nähdä sen miehen kasvoja, ellei nuorin veljemme ole mukanamme.’

27. Isäni, sinun palvelijasi, sanoi silloin meille: ’Tehän tiedätte, että vaimoni synnytti minulle kaksi poikaa.

28. Toinen lähti pois luotani, ja minä sanoin: Varmaankin hänet on raadeltu kuoliaaksi. Ja sen koommin en ole häntä nähnyt.

29. Jos te viette minulta tämänkin, ja häntä kohtaa onnettomuus, te saatatte harmaan pääni vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.’

30. Jos minä palaisin kotiin isäni, sinun palvelijasi, luo eikä meillä olisi mukanamme nuorukaista, johon hän on kaikesta sielustaan kiintynyt,

31. hän kuolisi nähdessään, ettei nuorukainen ole kanssamme. Näin me, sinun palvelijasi, saattaisimme isämme, palvelijasi, harmaan pään vaipumaan murheen murtamana tuonelaan.

32. Palvelijasi on mennyt isälleen takuuseen nuorukaisesta ja sanonut: ’Jos en tuo häntä takaisin luoksesi, minä olen koko ikäni syyllinen isäni edessä.’

33. Salli siis palvelijasi jäädä herrani orjaksi nuorukaisen sijaan, ja saakoon nuorukainen mennä kotiin veljiensä kanssa.

34. Kuinka minä muuten voisin mennä kotiin isäni luo, jollei nuorukainen olisi kanssani? En haluaisi nähdä sitä murhetta, joka tulisi isäni osaksi.”