1. Mooseksen kirja 47 FINRK

1. Joosef meni faraon luo ja sanoi hänelle: ”Isäni ja veljeni ovat tulleet Kanaaninmaasta mukanaan lampaansa ja vuohensa, nautakarjansa ja koko omaisuutensa. He ovat nyt Goosenin maassa.”

2. Hän oli ottanut mukaan veljistään viisi, ja hän toi heidät faraon eteen.

3. Farao kysyi hänen veljiltään: ”Mikä teidän elinkeinonne on?” He vastasivat faraolle: ”Me, sinun palvelijasi, olemme lammaspaimenia, samoin kuin esi-isämmekin olivat.”

4. He sanoivat vielä faraolle: ”Olemme tulleet asuaksemme jonkin aikaa tässä maassa, sillä palvelijoillasi ei ollut laidunta lampailleen ja vuohilleen, koska Kanaaninmaassa on kova nälänhätä. Salli palvelijoittesi asettua asumaan Goosenin maahan?”

5. Silloin farao sanoi Joosefille: ”Isäsi ja veljesi ovat tulleet luoksesi.

6. Egyptin maa on edessäsi. Sijoita isäsi ja veljesi asumaan maan parhaaseen osaan. He saavat asua Goosenin maassa, ja jos tiedät heidän joukossaan olevan taitavia miehiä, aseta heidät johtamaan minun karjani hoitoa.”

7. Sen jälkeen Joosef toi isänsä Jaakobin faraon eteen, ja Jaakob tervehti faraota toivottaen hänelle siunausta.

8. Farao kysyi Jaakobilta: ”Kuinka paljon sinulla on ikävuosia?”

9. Jaakob vastasi faraolle: ”Minun muukalaisuuteni vuosia on ollut satakolmekymmentä. Vuoteni ovat olleet vähät ja pahat, eikä niiden määrä ole yltänyt siihen määrään, jonka esi-isäni ovat muukalaisuudessa viettäneet.”

10. Sitten Jaakob toivotti faraolle siunausta ja lähti hänen luotaan.

11. Joosef sijoitti isänsä ja veljensä asumaan Egyptin maahan ja antoi heille maaomaisuutta maan parhaasta osasta, Ramseksen maakunnasta, niin kuin farao oli käskenyt.

12. Joosef elätti isäänsä, veljiään ja isänsä koko perhettä antamalla ruokaa perheiden lapsiluvun mukaan.

13. Missään koko maassa ei ollut ruokaa, sillä nälänhätä oli hyvin ankara. Egypti ja Kanaaninmaa olivat nääntymässä nälkään.

14. Joosef kokosi viljan hintana kaiken rahan, mitä Egyptissä ja Kanaaninmaassa oli, ja vei sen faraon hoviin.

15. Sitten raha loppui Egyptistä ja Kanaaninmaasta, ja kaikki egyptiläiset tulivat Joosefin luo ja sanoivat: ”Anna meille leipää. Pitääkö meidän kuolla sinun edessäsi sen vuoksi, että raha on loppunut?”

16. Joosef vastasi: ”Tuokaa tänne karjanne. Minä annan teille viljaa karjastanne, jos kerran raha on loppunut.”

17. He toivat Joosefille karjansa, ja Joosef antoi heille viljaa vastineeksi hevosista, lampaista ja vuohista, nautakarjasta ja aaseista. Hän huolehti sen vuoden ajan heidän ruuastaan vastineeksi kaikesta heidän karjastaan.

18. Niin kului se vuosi, ja he tulivat hänen luokseen taas seuraavana vuonna ja sanoivat hänelle: ”Emme tahdo salata herraltamme, että raha on lopussa ja että eläimet ovat joutuneet herrallemme. Meillä ei ole muuta jäljellä herramme edessä kuin ruumiimme ja maamme.

19. Miksi meidän ja maidemme pitäisi nääntyä kuoliaiksi silmiesi edessä? Osta meidät ja meidän maamme viljalla, niin meistä ja maistamme tulee faraon omaisuutta . Anna meille siemenviljaa, että saamme elää emmekä kuole eivätkä viljelysmaamme autioidu.”

20. Niin Joosef osti faraolle kaikki Egyptin maat, sillä kaikki egyptiläiset myivät peltonsa, koska heillä oli ankara nälänhätä. Näin maasta tuli faraon omaisuutta.

21. Hän siirsi kansan kaupunkeihin kaikkialta Egyptin alueelta.

22. Ainoastaan pappien maita hän ei ostanut, sillä papit saivat faraolta säädetyt osuudet, ja heille riitti syötävää siitä, mitä farao heille antoi. Sen tähden heidän ei tarvinnut myydä maitaan.

23. Joosef sanoi kansalle: ”Minä olen nyt ostanut teidät ja teidän peltonne faraolle. Tässä on teille siementä, kylväkää peltonne.

24. Teidän on annettava viidesosa sadosta faraolle, loput neljä osaa jääkööt teille siemenviljaksi sekä ruuaksi itsellenne ja talonväellenne ja elatukseksi vaimoillenne ja lapsillenne.”

25. He vastasivat: ”Sinä olet pitänyt meidät hengissä. Herramme on ollut meille suosiollinen, ja meistä on tullut faraon orjia.”

26. Joosef sääti Egyptin maahan lain, joka on voimassa tänäkin päivänä: faraolle on annettava viidesosa sadosta. Ainoastaan pappien maat eivät joutuneet faraolle.

27. Niin Israelin jälkeläiset asettuivat asumaan Egyptiin, Goosenin maahan. He asettuivat sinne asumaan, olivat hedelmällisiä ja tulivat hyvin lukuisiksi.

28. Jaakob eli Egyptin maassa seitsemäntoista vuotta, ja hänen elinaikansa oli kaikkiaan sataneljäkymmentäseitsemän vuotta.

29. Kun Israelin kuolinpäivä lähestyi, hän kutsui luokseen poikansa Joosefin ja sanoi hänelle: ”Olethan minulle suosiollinen ja panet kätesi reiteni alle . Osoita minulle rakkautta ja uskollisuutta, niin ettet hautaa minua Egyptiin.

30. Minä tahdon levätä isieni luona. Vie siis minut Egyptistä ja hautaa minut isieni hautaan.” Joosef vastasi: ”Minä teen sanasi mukaan.”

31. Jaakob sanoi: ”Vanno se minulle.” Joosef vannoi hänelle. Sitten Israel kumartui rukoilemaan vuoteensa päänalusta vasten.