Hoosea 2 FB92

1. – Kerran Israelin jälkeläisiä on oleva kuin merenrannan hiekkaa, jota ei voi mitata eikä laskea. Sen sijaan että heille nyt sanotaan: »Te ette ole minun kansani», heille sanotaankin näin: »Te olette elävän Jumalan lapset.»

2. Silloin Juuda ja Israel kokoontuvat yhteen. He asettavat itselleen yhteisen johtajan ja leviävät yli koko maan. Totisesti, suuri on oleva Jisreelin päivä, Jumalan kylvön päivä!

3. Sanokaa silloin veljillenne: »Te olette ’Minun kansani’!» Sanokaa sisarillenne: »Teidän nimenne on ’Rakastettu’!»

4. – Käykää oikeutta äitiänne vastaan, syyttäkää häntä, hän ei ole enää minun vaimoni enkä minä ole hänen miehensä. Poistakoon hän kasvoiltaan portonmerkit, rinnoiltaan huoranhelyt.

5. Muuten minä riisun hänet alastomaksi, yhtä paljaaksi kuin hän oli syntyessään, teen hänet autiomaan kaltaiseksi, paljaaksi kuin kuiva aavikko, annan hänen kuolla janoon.

6. Hänen lapsiaan en rakasta, he ovat porton lapsia.

7. Heidän äitinsä on harjoittanut haureutta, heidän synnyttäjänsä on häpäissyt itsensä. Hän on sanonut: »Minä haluan juosta rakastajieni perässä. He antavat minulle ruoan ja juoman, villavaatteet ja pellavapuvut, öljyvoiteet ja viinit.»

8. Sen tähden minä tukin hänen tiensä orjantappuroilla, rakennan muurin hänen eteensä, ettei hän pääse poluilleen.

9. Kun hän sitten juoksee rakastajiensa perään, ei hän enää tavoita heitä, turhaan hän heitä etsii. Viimein hän sanoo: »Minä palaan mieheni luo, hänen luonaan minulla oli parempi kuin täällä.»

10. Sitä tämä nainen ei käsitä, että minulta hän on saanut viljan, viinin ja öljyn, minä olen antanut hopeaa ja kultaa runsain määrin. Senkin he ovat uhranneet Baalille.

11. Sen tähden minä en enää anna viljaa enkä viiniä, satoa ei tule silloin kun pitäisi tulla. Minä otan pois villani ja pellavani peittämästä hänen alastomuuttaan.

12. Minä riisun hänet alasti hänen rakastajiensa silmien edessä, eikä kukaan voi sitä estää.

13. Minä teen lopun hänen ilonpidostaan: juhlat, uudenkuun päivät, pyhäpäivät, kaikki juhla-ajat minä otan häneltä pois.

14. Minä hävitän hänen viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa, joista hän on sanonut: »Ne ovat rakastajieni maksu minulle.» Villieläimet syövät niiden versot, ja minä annan metsän kasvaa niiden paikalle.

15. Minä rankaisen häntä niiden päivien tähden, jolloin hän poltti uhreja baaleille, koristi itsensä renkailla ja kaulaketjuilla ja juoksi rakastajiensa perässä mutta unohti minut. Näin sanoo Herra.

16. – Katso! Minä suostuttelen hänet mukaani, vien hänet autiomaahan, puhun hänelle suloisesti.

17. Siellä minä annan hänelle viinitarhoja, minä muutan Akorinlaakson toivon portiksi. Siellä hän vastaa kutsuuni kuin nuoruutensa päivinä, kuin silloin, kun hän lähti Egyptistä.

18. Sinä päivänä – näin puhuu Herra – hän on sanova minulle: »Minun mieheni!» eikä hän enää sano: »Minun baalini!»

19. Minä poistan baalien nimet hänen huuliltaan, niitä ei enää mainita.

20. Sinä päivänä minä luon rauhan: Villieläimet, taivaan linnut, maan matelijat eivät enää tuota vaaraa. Minä särjen jousen ja miekan, niin ettei sotia enää käydä. Minä annan kansani asua turvassa.

21. Minä kihlaan sinut, otan omakseni ainiaaksi, minä liitän sinut itseeni vanhurskauden ja oikeuden sitein, rakkaudella ja hyvyydellä.

22. Minä liitän sinut itseeni uskollisuuden sitein, ja sinä tulet tuntemaan Herran.

23. Tuona päivänä minä vastaan pyyntöihin, sanoo Herra, minä vastaan taivaan pyyntöön, ja taivas vastaa maalle.

24. Maa vastaa viljan, viinin ja öljyn pyyntöön, ja ne vastaavat Jisreelille.

25. Minä kylvän Israelin tähän maahan omaksi kansakseni. Minä rakastan Lo-Ruhamaa, minä sanon Lo-Ammille: »Sinä olet minun kansani!» Ja hän vastaa minulle: »Sinä olet minun Jumalani!»