Jesaja 10 FINRK

1. Voi niitä, jotka säätävät kelvottomia lakeja ja laativat vääriä tuomioita

2. vääntääkseen vääräksi vähäosaisten asian ja riistääkseen kansani kurjilta oikeuden, niin että lesket joutuvat heidän saaliikseen ja orvot heidän ryöstettävikseen.

3. Mutta mitä te teette tilinteon päivänä, kaukaa saapuvan rajuilman kourissa? Kenen turviin pakenette saamaan apua ja minne jätätte kalleutenne?

4. Ei auta kuin vaipua vangittujen joukkoon tai kaatua surmattujen sekaan. Kaikesta tästä huolimatta hänen vihansa ei ole asettunut, ja vielä on hänen kätensä ojennettuna.

5. Voi Assuria, vihani vitsaa! Voi häntä, jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva!

6. Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet kansaa vastaan, johon olen vihastunut, saalistamaan ja ryöstämään, tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.

7. Mutta hän ei ajattele näin. Tämä ei ole hänen sydämensä ajatus, vaan hänen sydämessään on halu hävittää ja tuhota monia kansoja.

8. Sillä hän sanoo: ”Eivätkö päämieheni ole kaikki kuninkaita?

9. Eikö Kalnon käynyt samoin kuin Karkemiin, eikö Hamatin samoin kuin Arpadin ja Samarian samoin kuin Damaskon?

10. Minun käteni on saavuttanut epäjumalien valtakunnat, joiden jumalankuvat olivat paremmat kuin Jerusalemin ja Samarian.

11. Enkö siis tekisi Jerusalemille ja sen jumalankuville samoin kuin tein Samarialle ja sen epäjumalille?”

12. Mutta kun minä, Herra, olen päättänyt kaiken työni Siionin vuorella ja Jerusalemissa, minä vaadin Assurin kuninkaan tilille hänen sydämensä ylpeyden hedelmistä ja kopeitten silmiensä korskeudesta.

13. Sillä hän sanoo: ”Oman käteni voimalla ja omalla viisaudellani minä sen tein, sillä minulla on ymmärrystä. Minä siirsin kansojen rajat, ryöstin niiden aarteet ja puskin kuin härkä kumoon valtaistuimella istujat.

14. Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet kuin linnunpesän. Niin kuin hylätyt munat kootaan, niin olen koonnut kaikki maat. Ei ollut ketään, joka olisi siipeä räpäyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt.”

15. Mahtaileeko kirves hakkaajaa vastaan, tai isotteleeko saha sahaajaa vastaan? Ikään kuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva nostaisi ilmaan hänet, joka ei ole puuta!

16. Sen tähden Herra, Herra Sebaot, lähettää Assurin roteviin miehiin näivetystaudin, ja sen loiston alle syttyy tuli kuin tulipalo.

17. Israelin valkeus on oleva tuli, Israelin Pyhä on liekki, joka polttaa ja kuluttaa sen ohdakkeen ja orjantappuran samana päivänä.

18. Hänen metsänsä ja hedelmätarhansa ihanuudesta tulee kerta kaikkiaan loppu, maasta tulee kuin riutuva sairas.

19. Vähän jää jäljelle hänen metsänsä puista; pieni poikakin voi kirjoittaa ne muistiin.

20. Sinä päivänä ei Israelin jäännös eikä Jaakobin heimon pelastunut joukko enää turvaudu lyöjäänsä, vaan totuudessa se turvautuu Herraan , Israelin Pyhään.

21. Jäännös palaa takaisin , Jaakobin jäännös, väkevän Jumalan luo.

22. Sillä vaikka sinun kansaasi, Israel, olisi kuin meren hiekkaa, siitä palaa ainoastaan jäännös. Hävityksestä on tehty päätös, joka on tulvillaan vanhurskautta, ja se toteutuu.

23. Herra, Herra Sebaot, panee toimeen päätöksensä, hävityksen kaikessa maassa.

24. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra Sebaot: ”Kansani, joka asut Siionissa, älä pelkää Assuria, vaikka hän lyö sinua vitsallaan ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin tavoin.

25. Sillä lyhyt hetki vielä, niin suuttumukseni sinua kohtaan on hävinnyt ja minun vihani kääntyy hävittämään heidät.”

26. Herra Sebaot heiluttaa ruoskaa häntä vastaan niin kuin silloin, kun Midian lyötiin Oorebin kalliolla. Hänen sauvansa on ojennettuna meren yli, ja hän kohottaa sen niin kuin hän kohotti sen Egyptiä vastaan.

27. Sinä päivänä Assurin kuninkaan kuorma kirpoaa harteiltasi ja hänen ikeensä niskaltasi. Ies on särkyvä lihavuuden voimasta.

28. Hän tulee Aijatiin, kulkee Migronin kautta, jättää kuormastonsa Mikmaaseen.

29. He kulkevat solatien kautta: ”Gebassa me yövymme.” Raama vapisee, Saulin Gibea pakenee.

30. Kirkaise, tytär Gallim! Kuuntele tarkoin, Laisa! Poloinen Anatot!

31. Madmena lähtee pakoon, Geebimin asukkaat etsivät turvaa.

32. Vielä samana päivänä vihollinen pysähtyy Noobiin, hän heristää nyrkkiään tytär Siionin vuorta, Jerusalemin kukkulaa, vastaan.

33. Yhtäkkiä Herra, Herra Sebaot, karsii oksat kauhistavalla voimalla, mahtavat rungot kaadetaan, ja korkeat puut sortuvat maahan.

34. Metsän tiheiköt hakataan kirveellä maahan, ja Libanon kaatuu Voimallisen edessä.