Jesaja 14 FB92

1. Herra armahtaa Jaakobia ja ottaa jälleen Israelin omaksi kansakseen, ja se saa rauhassa asua omassa maassaan. Siihen maahan asettuneet muukalaiset liittyvät Jaakobin jälkeläisiin ja sulautuvat heihin.

2. Vieraat kansat, jotka ottavat Israelin mukaansa ja tuovat sen kotiin, joutuvat Herran maalla itse orjiksi ja orjattariksi, israelilaisten omaisuudeksi. Silloin ne, jotka olivat vankeina, vangitsevat vangitsijansa ja käskevät käskijöitään.

3. Sinä päivänä, jona Herra päästää sinut rauhaan vaivoistasi ja ahdingostasi ja pakkotyön orjuudesta,

4. sinä virität Babylonin kuninkaasta pilkkalaulun: – Jo tuli loppu valtiaasta, loppu sorrosta ja vainosta!

5. Herra taittoi jumalattomilta sauvan, hallitsijoilta ruoskan,

6. joka raivon vallassa löi kansoja, löi ja löi, joka vallitsi kansoja vihansa voimalla ja ahdisti niitä säästelemättä.

7. Kaikki maa lepää nyt tyynenä rauhassaan, riemuhuudot kaikuvat kaikkialta.

8. Sypressitkin iloitsevat sinun tuhostasi, Libanonin rinteiden setrit riemuitsevat: »Nyt kun sinä makaat maassa, ei kukaan enää tule tänne meitä kaatamaan.»

9. Tuonela tuolla alhaalla on kiihdyksissä, siellä odotetaan sinun tuloasi. Sinun vuoksesi on ajettu liikkeelle kuolleitten henget: kaikki jotka kerran olivat maan mahtavia ja kaikki jotka olivat kansojen kuninkaita, kaikki ovat nousseet istuimiltaan.

10. Kaikki he puhkeavat puhumaan ja lausuvat sinulle: »Nyt siis sinäkin olet voimasi kadottanut niin kuin me, olet yksi meistä.

11. Tuonelaan on syösty sinun loistosi ja mahtisi, sinun harppujesi helkytys. Sinun allasi ovat vuoteena madot, sinun ylläsi peitteenä toukat.

12. Voi, sinä putosit taivaalta, sinä Kointähti, sarastuksen poika! Alas maahan sinut survaistiin, sinä kansojen kukistaja.»

13. Etkö juuri sinä sydämessäsi sanonut: »Minä tahdon nousta taivaisiin! Minä pystytän valtaistuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle, minä tahdon istua jumalten vuorella kaukana pohjoisessa,

14. minä nousen pilviä ylemmäksi, olen korottava itseni Korkeimman vertaiseksi.»

15. Mutta tuonelaan sinut on syösty, sen pohjimmaiseen kuiluun.

16. Jokainen, joka sinut näkee, jää katsomaan, tuijottaa sinua ihmetellen: »Tämäkö on se maailman järkyttäjä, valtakuntien vapisuttaja,

17. joka hävitti maanpiirin autioksi ja murskasi sen kaupungit eikä päästänyt vankeja koskaan kotiin?»

18. Kansojen kuninkaat lepäävät kunniassa kukin omassa kammiossaan,

19. mutta sinut on viskattu kauas haudastasi kuin kelvoton villiverso, sinä lojut surmattujen, miekan lävistämien peitossa manalan kuilun pohjakivillä kuin tallattu raato.

20. Et pääse haudassa liittymään vertaistesi seuraan, koska olet hävittänyt maasi ja tuhonnut kansasi. Eikä kukaan enää koskaan mainitse rikoksentekijäin jälkeläisten nimiä.

21. Pystyttäkää teuraspenkki heidän poikiaan varten heidän isiensä syyllisyyden tähden! Muuten he voivat vieläkin nousta ja ottaa haltuunsa maan ja rakentaa kaupunkejaan kaikkialle yli maanpiirin.

22. Minä nousen Babylonia vastaan – näin sanoo Herra Sebaot – ja pyyhkäisen pois sen nimen ja muiston, perilliset ja jälkipolvet, sanoo Herra.

23. Minä teen siitä villieläinten perintömaan ja muutan sen kaislarämeiköksi ja lakaisen sen pois tuhon luudalla – näin sanoo Herra Sebaot.

24. Näin on Herra Sebaot vannonut: – Mitä minä suunnittelen, se toteutuu, mitä minä päätän, se tapahtuu.

25. Olen päättänyt tuhota Assyrian omassa maassani. Omilla vuorillani minä poljen sen murskaksi, ja ies heltiää Israelin hartioilta ja valjaat sen olkapäiltä.

26. Tämä on päätökseni, joka koskee kaikkia maita. Tässä on käteni, koholla kaikkien kansojen yllä.

27. Kun Herra Sebaot on tehnyt päätöksen, kuka sen kumoaa? Kun hän on kohottanut kätensä, kuka estää sen iskun?

28. Kuningas Ahasin kuolinvuonna tuli tämä ennussana:

29. – Älä iloitse, sinä Filistean maa, vaikka kurittajasi ruoska on katkennut! Sillä käärmeen suvusta versoo myrkyllinen kyy, ja sen hedelmänä syntyy siivekäs lisko.

30. Turvassa asettuvat levolle Israelin köyhät, maattomat lepäävät kuin karja minun niityilläni. Mutta sinut, Filistea, minä näännytän nälkään ja surmaan rippeetkin, joka ainoan.

31. Valita, portti! Huuda tuskaasi, kaupunki! Luovu toivosta, koko Filistean maa! Savupilvi vyöryy pohjoisesta, vihollisjoukko lähestyy, eikä sen riveistä kukaan jättäydy jälkeen.

32. Mitä on vastattava vieraan kansan lähettiläille? Että Herra on laskenut Siionin perustukset ja kurjimmatkin hänen kansastaan löytävät turvansa sieltä.