Jesaja 59 FINRK

1. Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan,

2. vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule,

3. sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat ja sormenne vääryyden saastuttamat. Teidän huulenne puhuvat valhetta ja kielenne kuiskii petosta.

4. Ei kukaan haasta oikeuteen vanhurskaasti, eikä kukaan käy oikeutta rehellisesti. He turvautuvat olemattomaan ja puhuvat perättömiä. He kantavat tuhoa kohdussaan ja synnyttävät turmion.

5. He hautovat myrkkykäärmeen munia, he kutovat hämähäkinseittejä. Joka niitä munia syö, se kuolee, rikki menneestä puhkeaa kyykäärme.

6. Ei tule vaatetta heidän seiteistään, eivät he voi verhoutua siihen, minkä valmistivat. Heidän työnsä ovat vääryyden töitä, ja heidän kätensä ovat täynnä väkivaltaisia tekoja.

7. Heidän jalkansa juoksevat pahan tekoon, he kiiruhtavat vuodattamaan viatonta verta. Heidän ajatuksensa ovat vääryyden ajatuksia, tuho ja hävitys on heidän teillään.

8. Rauhan tietä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeleitaan. Polkunsa he tekevät mutkaisiksi; ei kukaan, joka niitä kulkee, tunne rauhaa.

9. Sen tähden on oikeus meistä kaukana, eikä vanhurskaus tavoita meitä. Me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä, kirkkautta, mutta me vaellamme synkässä pimeydessä.

10. Kuin sokeat me haparoimme seinänvieriä pitkin, haparoimme kuin olisimme silmiä vailla. Sydänpäivällä me kompastelemme niin kuin hämärissä, olemme terveitten keskellä kuin kuolleet.

11. Me murisemme kaikki kuin karhut ja kujerramme kuin kyyhkyset. Me odotamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on meistä kaukana,

12. sillä rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi ja syntimme todistavat meitä vastaan. Meidän rikoksemme seuraavat meitä, ja pahat tekomme me tunnemme.

13. Me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois seuraamasta Jumalaamme. Olemme puhuneet sorron ja kapinan puheita, kantaneet kuin kohdussa valheen sanoja ja purkaneet niitä sisimmästämme.

14. Oikeus on työnnetty pois, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi tulla sisälle.

15. Näin oli totuus kadonnut, ja joka luopui pahasta, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja hänen silmissään oli paha se, ettei ollut oikeutta.

16. Hän näki, ettei ollut ketään, hän ihmetteli, ettei kukaan astunut väliin. Silloin hänen oma käsivartensa auttoi häntä, ja hänen vanhurskautensa tuki häntä.

17. Hän puki ylleen vanhurskauden kuin haarniskan, hän pani päähänsä pelastuksen kypärän, hän pukeutui koston vaatteisiin ja verhoutui kiivauteen kuin viittaan.

18. Tekojen mukaan hän maksaa palkan: vihan vastustajilleen, koston vihollisilleen. Meren saarillekin hän maksaa palkan.

19. Silloin lännessä pelätään Herran nimeä ja päivänkoiton puolella hänen kunniaansa. Sillä se tulee kuin padottu virta, jota Herran Henki ajaa eteenpäin.

20. Mutta Siionille, niille Jaakobissa, jotka kääntyvät synnistä, tulee lunastaja, sanoo Herra .

21. Näin minä teen, tämä on minun liittoni heidän kanssaan, sanoo Herra : minun Henkeni, joka on sinun ylläsi, ja minun sanani, jotka minä olen pannut suuhusi, eivät väisty suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra – eivät nyt eivätkä milloinkaan.