Jesaja 9 FINRK

1. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa valkeus.

2. Sinä teet kansan suureksi, annat sille suuren ilon. He iloitsevat sinun edessäsi niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan, niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

3. Sillä heidän kuormansa ikeen, heidän hartioitaan lyövän kepin ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niin kuin Midianin päivänä .

4. Kaikki taistelun melskeessä kulutetut sotasaappaat ja veren tahrimat vaatteet poltetaan, ne joutuvat tulen ruuaksi.

5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu. Hänen harteillaan on herruus, ja hänen nimensä on Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.

6. Herruus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallaan. Se vahvistetaan ja lujitetaan oikeudella ja vanhurskaudella nyt ja ikuisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.

7. Herra lähetti sanan Jaakobille, se iski Israeliin,

8. sen sai tuntea koko kansa, Efraim ja Samarian asukkaat. Mutta ylpeydessään ja sydämensä pöyhkeydessä he sanoivat:

9. ”Tiiliseinät sortuivat maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä. Metsäviikunapuut hakattiin poikki, mutta me korvaamme ne setripuilla.”

10. Silloin Herra nostatti Resinin väen ahdistamaan Israelia ja yllytti sen vihollisia.

11. Aramilaiset edestä ja filistealaiset takaa söivät ahnaasti Israelia, suun täydeltä. Tästä kaikesta hänen vihansa ei ole asettunut, ja hänen kätensä on vielä ojennettuna.

12. Mutta kansa ei palannut kurittajansa luo eikä etsinyt Herraa Sebaotia.

13. Sen vuoksi Herra katkaisee Israelilta pään ja hännän, palmunlatvan ja kaislanvarret samana päivänä.

14. Vanhin ja arvohenkilö on pää, mutta profeetta, joka opettaa valhetta, on häntä.

15. Tämän kansan johtajista tuli eksyttäjiä, ja johdettavat joutuivat hämmingin valtaan.

16. Sen tähden Herra ei iloitse sen nuorista miehistä eikä armahda sen orpoja ja leskiä, sillä he ovat kaikki jumalattomia ja pahantekijöitä. Jokainen suu puhuu mielettömyyttä. Tästä kaikesta hänen vihansa ei ole asettunut, ja hänen kätensä on vielä ojennettuna.

17. Sillä jumalattomuus palaa kuin tuli, joka kuluttaa orjantappurat ja ohdakkeet ja sytyttää metsän tiheiköt, niin että ne tupruavat savuna korkealle.

18. Herran Sebaotin vihasta maa syttyy palamaan, kansa on kuin tulen ruokaa. Ihmiset eivät armahda toisiaan,

19. vaan ahmivat oikealta, mutta heidän on yhä nälkä. He syövät vasemmalta, mutta eivät saa kyllikseen. Jokainen syö oman käsivartensa lihaa.

20. Manasse syö Efraimia ja Efraim Manassea, ja yhdessä molemmat käyvät Juudan kimppuun. Tästä kaikesta hänen vihansa ei ole asettunut, yhä vielä on hänen kätensä ojennettuna.