Jeremia 20 FB92

1. Pappi Pashur, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja, kuuli, mitä Jeremia sanoi.

2. Silloin hän löi profeettaa ja pani hänet jalkapuuhun Benjaminin yläportille, josta tullaan temppelin alueelle.

3. Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian vapaaksi, Jeremia sanoi hänelle: »Herra ei kutsu sinua enää nimellä Pashur vaan nimellä Magor-Missabib, Kauhua kaikkialla!

4. Näin sanoo Herra: Minä saatan sinut ja kaikki sinun ystäväsi kauhun valtaan. Näet omin silmin, kun he kaatuvat vihollisen miekkaan. Minä annan koko Juudan Babylonian kuninkaan käsiin. Hän vie sen asukkaat Babyloniaan ja surmaa heidät.

5. Minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet sen vihollisten käsiin, kaiken, mitä sen asukkaat ovat työllään hankkineet, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet. Ne ryöstetään ja viedään Babyloniaan.

6. Myös sinä, Pashur, ja koko sinun perheesi joudutte vankeuteen. Babyloniaan sinut viedään, siellä sinä kuolet ja sinne sinut haudataan – sinut ja kaikki ystäväsi, joita olet johtanut harhaan valheellisin puhein.»

7. – Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen suostunut! Sinä olet tarttunut minuun ja ottanut minut valtaasi. Päivästä päivään minä olen naurun aiheena, kaikki pilkkaavat minua.

8. Aina kun avaan suuni, minun täytyy huutaa, minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa! Herran sana tuo minulle pilkkaa ja herjaa joka päivä.

9. Mutta kun sanoin: »Enää en halua ajatella häntä enkä puhua hänen nimissään», tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet. Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa.

10. Nyt kuulen monien kuiskivan: »Näettekö, kauhua kaikkialla!» »Antakaa ilmi!» »Annetaan hänet ilmi!» Jopa ystävät vaanivat heikkoa hetkeäni: »Ehkä saamme houkutelluksi hänet ansaan! Silloin hän on vallassamme, ja totisesti me kostamme!»

11. Mutta Herra on kanssani kuin väkevä sankari, vihamieheni kaatuvat eivätkä voi minulle mitään. Heidän aikeensa epäonnistuvat, niin tyhmiä ne ovat, eikä sitä koskaan unohdeta, alinomaa he saavat kantaa häpeäänsä.

12. Herra Sebaot, sinä tunnet oikeamielisen, sinä koettelet sydämen ja ajatukset – kunpa näkisin, että kostat heille! Sinun haltuusi olen uskonut asiani.

13. Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa! Hän pelastaa avuttoman pahantekijöiden käsistä.

14. – Kirottu olkoon päivä, jona synnyin, vailla siunausta päivä, jona äitini minut synnytti!

15. Kirottu se mies, joka toi isälleni ilosanoman ja onnitteli häntä: »Sinulle on syntynyt poika!»

16. Käyköön sille miehelle, niin kuin kävi kaupungeille, jotka Herra armotta kukisti! Kuulkoon hän valitushuudon aamulla, hälytyksen keskellä päivää,

17. kun ei surmannut minua kohtuun! Äitini olisi saanut olla minun hautani ja pysyä raskaana koko loppuikänsä!

18. Miksi minun pitikään tulla äidinkohdusta näkemään pelkkää vaivaa ja tuskaa! Koko elämäni kuluu häpeässä.