Jeremia 20 FINRK

1. Pappi Pashur, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian profetoivan nämä sanat.

2. Silloin Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran temppeliin kuuluvassa Benjaminin yläportissa.

3. Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, Jeremia sanoi hänelle: ” Herra ei enää kutsu sinua nimellä Pashur vaan nimellä Maagor-Missaabib .

4. Sillä näin sanoo Herra : ’Katso, minä teen sinut kauhuksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi. He kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden. Koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla.

5. Minä annan heidän vihollistensa käsiin kaikki tämän kaupungin rikkaudet: kaiken, mistä se on nähnyt vaivaa, kaikki sen kalleudet ja kaikki Juudan kuninkaiden aarteet. Nämä ryöstävät ne ja vievät Baabeliin.

6. Ja sinä, Pashur, ja kaikki talosi asukkaat, te vaellatte vankeuteen. Baabeliin sinä menet ja sinne sinä kuolet. Sinne haudataan sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet profetoinut valhetta.’”

7. ”Sinä olet taivutellut minua, Herra , ja minä olen taipunut. Sinä olet tarttunut minuun ja olet voittanut. Minä olen ollut naurun aiheena kaiket päivät, kaikki pilkkaavat minua.

8. Sillä niin usein kuin minä puhun, minun täytyy huutaa, kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa. Herran sana on tuonut minulle häväistystä ja alituista pilkkaa.”

9. Niinpä minä sanoin: ”En tahdo muistella häntä enkä enää puhua hänen nimessään.” Mutta sisälläni luihini suljettuna oli kuin polttava tuli. Väsyksiin asti minä koetin sitä pidättää, mutta en voinut.

10. Minä olen kuullut monien parjaavan: ”Kauhua kaikkialla!” ”Ilmoittakaa siitä, annetaan hänet ilmi!” Kaikki ystävänikin tarkkaavat, milloin kompastuisin. ”Ehkä hän antaa viekoitella itsensä, ja niin me voitamme hänet ja voimme kostaa hänelle.”

11. Mutta Herra on minun kanssani kuin väkevä sankari. Sen tähden vainoojani kompastuvat eivätkä mahda mitään. He saavat osakseen suuren häpeän, koska heillä ei ole ymmärrystä, ikuisen pilkan, joka ei unohdu.

12. HerraSebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan ja näet sydämen ja mielen , salli minun nähdä, että kostat heille, sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.

13. Laulakaa Herralle , ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän pahantekijöiden käsistä.

14. Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin, päivä, jona äitini minut synnytti, älköön se olko siunattu!

15. Kirottu se mies, joka toi isälleni ilosanoman: ”Sinulle on syntynyt poikalapsi.” Hän tuotti isälleni suuren ilon.

16. Käyköön sen miehen niin kuin niiden kaupunkien, jotka Herra kukisti armoa antamatta. Kuulkoon hän avunhuudon aamulla ja sotahuudon keskipäivällä,

17. koska ei surmannut minua kohtuun. Silloin äitini olisi ollut hautani ja hänen raskautensa olisi kestänyt ikuisesti.

18. Miksi olen tullut ulos kohdusta näkemään tuskaa ja vaivaa? Minun päiväni päättyvät häpeässä.