Jeremia 4 FINRK

1. ”Jos sinä, Israel, käännyt, sanoo Herra , palaa minun luokseni. Jos poistat iljetyksesi kasvojeni edestä etkä harhaile

2. vaan vannot totuudessa, oikein ja vanhurskaasti: ’Niin totta kuin Herra elää’, niin kansat siunaavat itsensä Herran nimessä ja kerskaavat hänestä.

3. Sillä näin sanoo Herra Juudan miehille ja Jerusalemille: Raivatkaa itsellenne uudispelto, älkää kylväkö orjantappuroiden sekaan.

4. Ympärileikatkaa itsenne Herralle , poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat! Muutoin minun vihani syttyy kuin tuli teidän tekojenne pahuuden vuoksi. Se palaa, eikä kukaan voi sitä sammuttaa.”

5. ”Ilmoittakaa Juudassa, kuuluttakaa Jerusalemissa, puhaltakaa pasuunaan kautta maan, huutakaa täyttä kurkkua: ’Kokoontukaa, niin lähdemme linnoitettuihin kaupunkeihin.’

6. Nostakaa lippu kohti Siionia, paetkaa pysähtymättä, sillä minä annan tulla pohjoisesta onnettomuuden ja suuren hävityksen.

7. Leijona on noussut tiheiköstään, kansojen tuhooja on lähtenyt liikkeelle omasta paikastaan autioittamaan sinun maasi. Kaupunkisi hävitetään, ne jäävät asukkaita vaille.

8. Vyöttäkää tämän vuoksi säkki yllenne, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole väistynyt päältämme.

9. ”Sinä päivänä, sanoo Herra, katoaa niin kuninkaiden kuin ruhtinaidenkin rohkeus. Papit tyrmistyvät ja profeetat hämmästyvät.

10. Mutta minä sanoin: ’Voi, Herra, Herra ! Totisesti, sinä olet pahoin pettänyt tämän kansan ja Jerusalemin!’ Sinä sanoit: ’Teillä on oleva rauha!’, mutta nyt miekka koskee sieluun asti.”

11. Siihen aikaan sanotaan tälle kansalle ja Jerusalemille: ”Polttava tuuli tulee autiomaan kalliokukkuloilta minun kansaani, tytärtäni, kohti. Ei se sovi viljan viskaamiseen eikä puhdistamiseen.

12. Se tuuli on liian tuima sellaiseen, se tulee minun tarkoituksiani varten. Nyt minä julistan heille tuomion.”

13. Katso, hän nousee pilvien lailla, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli, hänen hevosensa kotkia nopeammat. Voi meitä, me olemme tuhon omat!

14. ”Pese pahuus sydämestäsi, Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan viipyvät sisimmässäsi väärät ajatuksesi?

15. Jo kuuluu Daanista sanansaattajan ääni, Efraimin vuorilta onnettomuuden julistus:

16. Ilmoittakaa kansoille, kuuluttakaa Jerusalemille: ’Piirittäjät tulevat kaukaisesta maasta ja korottavat äänensä Juudan kaupunkeja vastaan.’

17. Niin kuin pellon vartijat he ovat sen ympärillä, koska se niskoitteli minua vastaan, sanoo Herra .

18. Sinun vaelluksesi ja tekosi ovat tuottaneet sinulle tämän. Tämä on pahuutesi palkka. Se on sinulle katkeraa, se koskee sydämeesi asti.”

19. Voi sisimpäni, sisimpäni! Minä vääntelehdin tuskasta. Voi sydämeni seinämiä. Sydämeni hakkaa, en voi vaieta, sillä sieluni on kuullut pasuunan äänen, sotahuudon.

20. Hävitystä on tapahtunut hävityksen perään, koko maa on tuhottu. Äkisti tuhoutui majani, hetkessä minun telttani.

21. Kuinka kauan minun täytyy katsella sotalippuja, kuulla soofar-torven ääntä?

22. Minun kansani on typerä, minua he eivät tunne. He ovat typeriä lapsia, heillä ei ole ymmärrystä. He ovat viisaita tekemään pahaa, mutta hyvää he eivät osaa tehdä.

23. Minä katselin maata, ja se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siellä ollut valoa.

24. Minä näin, kuinka vuoret järkkyivät ja kaikki kukkulat huojuivat.

25. Minä katselin, eikä näkynyt yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnutkin olivat paenneet.

26. Minä näin, että hedelmällinen maa oli autiomaana ja kaikki sen kaupungit oli revitty maahan. Tämän oli tehnyt Herra ja hänen vihansa hehku.

27. Sillä näin sanoo Herra : ’Koko maa tulee autioksi, mutta kokonaan minä en sitä tuhoa.

28. Sen tähden maa murehtii ja taivas ylhäällä synkkenee, mutta minä olen puhunut, olen tehnyt päätöksen. Minä en kadu enkä peruuta sitä.’

29. Ratsu- ja jousimiesten huutoa pakenee koko kaupunki, sen asukkaat piiloutuvat tiheikköihin ja nousevat kallioille. Koko kaupunki on hylätty, eikä siinä asu ketään.

30. Ja sinä, hävitetty kaupunki, mitä teet, kun pukeudut purppuraan, koristaudut kultakoruilla ja suurennat silmäsi ihomaalilla? Turhaan sinä itseäsi kaunistat! Rakastajasi ovat hylänneet sinut, he tavoittelevat henkeäsi.

31. Minä kuulen kuin synnyttäjän huutoa, kuin ensisynnyttäjän tuskanhuutoa. Se on tytär Siionin huutoa, kun hän levittää kätensä ja vaikeroi: ’Voi minua! Minun sieluni menehtyy murhamiesten käsiin!’”