Jeremia 46 FB92

1. Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti vieraita kansoja vastaan.

2. Egyptille. Jeremian ennustus farao Nekosta, Egyptin kuninkaasta, ja hänen sotajoukostaan Juudan kuninkaan Jojakimin, Josian pojan, neljäntenä hallitusvuotena, sinä vuonna, jona Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti faraon sotajoukon Karkemisissa Eufratin rannalla:

3. – Kilvet esiin, egyptiläiset, valmistautukaa taisteluun!

4. Valjastakaa hevoset, nouskaa vaunuihin! Kypärät päähän, keihäät käteen, haarniskat päälle!

5. – Mutta mitä näenkään: Kaikki perääntyvät pelon vallassa, rohkeimmatkin miehet lyödään takaisin. He syöksyvät pakoon suin päin, kauhusta suunniltaan, sanoo Herra.

6. Nopeinkaan ei ennätä turvaan, rohkeinkaan ei pelastu. Pohjoisessa, Eufratin rannalla, he kaatuvat eivätkä nouse.

7. – Mikä tulvii kuin Niili, pärskyy kuin kuohuvat virrat?

8. Egypti tulvii kuin Niili, pärskyy kuin kuohuvat virrat. Se sanoo: »Minä vyöryn koko maailmaan, hävitän kaupungit ja niiden asukkaat.

9. Eteenpäin, hevoset, vauhtiin, vaunut! Rynnätkää, soturit – te Nubian ja Putin kilvenkantajat, te Ludin jousimiehet!»

10. Mutta tämä on Herran Sebaotin päivä, tänään hän kostaa egyptiläisille. Hänen miekkansa ahmii kyllikseen, se juopuu vihollisen verestä. Herralla Sebaotilla on uhrijuhla pohjoisessa maassa Eufratin rannalla.

11. – Nouse Gileadiin ja nouda balsamia, Egypti, sinä tyttö parka! Turhia ovat runsaat rohtosi, haavasi eivät parane.

12. Kansat ovat jo kuulleet nöyryytyksesi, valitushuutosi on kiirinyt kaikkialle. Soturit kaatuivat toinen toisensa päälle, yksikään heistä ei enää nouse.

13. Tämä on Herran sana, jonka profeetta Jeremia julisti silloin kun Babylonian kuningas Nebukadnessar hyökkäsi Egyptiin valloittaakseen maan:

14. – Ilmoittakaa Egyptissä, kuuluttakaa Migdolissa, kertokaa Memfiksessä ja Tahpanhesissa: »Asettukaa asemiin, valmistautukaa taisteluun, miekka on jo syönyt kaikki naapurikansat!»

15. Mitä näenkään: maassa lojuu jo mahtava jumalasi, se ei kestänyt – Herra työnsi sen kumoon!

16. Herra antoi monien kompastua, miehet kaatuivat vieri viereen. Toiset sanoivat: »Lähdetään täältä oman kansamme luo, palataan kotimaahan turvaan vihollisen miekalta.»

17. Antakaa faraolle, Egyptin kuninkaalle, uusi nimi: »Suurisuu, jonka aika on ohi».

18. »Niin totta kuin minä elän», sanoo Kuningas – Herra Sebaot on hänen nimensä – »niin kuin Tabor on korkeampi muita vuoria ja niin kuin Karmel kohoaa merestä, niin ylivoimainen on hän, joka hyökkää kimppuusi.

19. Kootkaa tavaranne, te Egyptin asukkaat, teidät viedään pois! Memfis tulee autioksi, se hävitetään, siellä ei asu enää kukaan.»

20. Egypti on uhkea hieho. Sen kimppuun lentää paarma pohjoisesta.

21. Palkkasoturit, joita se on hankkinut, ovat pulskia kuin juottovasikat, mutta hekin kääntyvät pakoon. Kaikki pakenevat pysähtymättä. Heille on tullut tuhon päivä, koittanut rangaistuksen aika.

22. Egypti sähisee kuin käärme, kun viholliset vyöryvät kohti. He käyvät sen kimppuun kirvein kuin puunhakkaajat.

23. He kaatavat koko metsän, sanoo Herra, sen läpipääsemättömän! Heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja, lukematon joukko.

24. Onnettomasti käy Egyptin, se joutuu pohjoisen kansan käsiin.

25. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Minä rankaisen Amonia, Theban jumalaa, sekä koko Egyptiä – sen jumalia ja kuninkaita, faraota ja kaikkia, jotka luottavat häneen.

26. Minä annan heidät niiden käsiin, jotka tavoittelevat heidän henkeään – Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja hänen joukkojensa käsiin. Mutta myöhemmin Egyptissä taas asutaan kuten ennenkin», sanoo Herra.

27. – Älä pelkää, palvelijani Jaakob, älä kauhistu, Israel! Minä pelastan sinut kaukaisesta maasta, tuon jälkeläisesi pois sieltä, missä he ovat olleet vankeina. Jaakob palaa takaisin ja elää rauhassa, huolta vailla, kun kukaan ei häntä enää uhkaa.

28. Älä pelkää, palvelijani Jaakob! Minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra. Kansoista, joiden sekaan sinut hajotin, minä teen lopun, mutta sinua minä en tuhoa. Silti en jätä sinua rankaisematta, vaan oikeudenmukaisesti kuritan sinua.