Jeremia 49 FB92

1. Ammonille. Näin sanoo Herra: – Eikö Israelilla ole poikia, eikö hänellä ole perillistä? Miksi Milkom on perinyt Gadin maat ja hänen kansansa asettunut sen kaupunkeihin?

2. Aika tulee, sanoo Herra, jolloin minä kohotan sotahuudon ammonilaisten Rabbaa vastaan. Se tulee autioksi rauniokummuksi, sen tytärkaupungit palavat tuhkaksi. Silloin Israel saa takaisin perintömaansa, joka siltä valloitettiin, sanoo Herra.

3. Valita, Hesbon! Ai on hävitetty! Huutakaa, Rabban tyttäret, pukeutukaa säkkivaatteeseen, vaikeroikaa, kulkekaa ympäriinsä iho viileskeltynä, sillä Milkom joutuu vieraaseen maahan, samoin sen papit ja ruhtinaat!

4. Miksi kerskailet laaksoista, sinä huikentelevainen tytär – olkoot ne kuinka viljavia tahansa? Sinä luotat rikkauksiisi ja sanot: »Kuka minun kimppuuni hyökkäisi?»

5. Minä tuon sinun päällesi kauhun, sanoo Herra Jumala Sebaot, kauhun joka puolelta. Teidät hajotetaan kaikkialle, kuka minnekin, eikä ole ketään, joka kokoaisi pakenevat.

6. »Mutta myöhemmin minä käännän jälleen Ammonin kohtalon», sanoo Herra.

7. Edomille. Näin sanoo Herra Sebaot: – Eikö Temanissa ole enää viisautta? Ovatko neuvot loppuneet ymmärtäväisiltä, onko heidän viisautensa homehtunut?

8. Paetkaa, kääntykää takaisin, piiloutukaa, te kaukaisen Dedanin kauppiaat! Minä tuon tuhon Esaun jälkeläisille. On tullut aika rangaista heitä.

9. Kun viininkorjaajat tulevat, he eivät jätä mitään jälkikorjuuseen. Kun varkaat tulevat yöllä, he tekevät tuhoa mielin määrin.

10. Minä riisun Esaun paljaaksi, löydän hänen kätkönsä, turha hänen on enää piiloutua. Esaun suku tuhoutuu. Ei jää jäljelle veljiä eikä naapureita, jotka voisivat sanoa:

11. »Jätä orposi minulle, minä elätän heidät, sinun leskesi voivat turvautua minuun.»

12. Näin sanoo Herra: »Jos nekin, joita ei ole tuomittu juomaan vihani maljasta, joutuvat siitä juomaan, jäisitkö sinä, Edom, rankaisematta? Et jää, sinunkin on juotava!

13. Minä, Herra, olen vannonut itseni kautta, että Bosra tulee autiomaaksi. Sitä kammotaan, sitä pilkataan ja sen nimeä käytetään kirosanana. Myös kaikki sen ympärillä olevat kaupungit tulevat raunioiksi. Niissä ei asuta enää koskaan.»

14. – Minä olen kuullut, mitä Herra on puhunut. Hänen sanansaattajansa on lähetetty kansojen keskuuteen julistamaan: »Kokoontukaa, nouskaa sotaan Edomia vastaan, hyökätkää sen kimppuun!»

15. Näin sanoo Herra Edomille: – Minä teen sinut kansoista kurjimmaksi, kaikki sinua halveksivat.

16. Sinä olet kylvänyt kauhua, sydämesi röyhkeys on sokaissut sinut. Sinä asut kallioluolissa, hallitset korkeita kukkuloita. Vaikka tekisit pesäsi korkealle kuin kotka, minä syöksen sinut alas, sanoo Herra.

17. Näin sanoo Herra: »Edom tulee niin autioksi, että kaikki sitä kavahtavat. Jokainen ohikulkija järkyttyy nähdessään sen tuhon.

18. Sen kohtalo on oleva kuin Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurikaupunkien. Ei kukaan jää Edomiin asumaan, ei yksikään sinne asetu.»

19. – Niin kuin leijona nousee Jordanin rannan tiheiköstä ja hyökkää rehevälle laitumelle, niin minä ajan hetkessä edomilaiset maasta ja vedän heidän johtomiehensä tilille. Kuka on minun vertaiseni, kuka voi vaatia minut oikeuteen? Kuka on se paimen, joka voi vastustaa minua?

20. Sen tähden kuulkaa, mitä Herra on päättänyt Edomista, mitä hän aikoo tehdä Temanin asukkaille: Totisesti, lauman pienimmätkin raahataan pois, totisesti, laitumet autioituvat ihmisten pahuuden tähden!

21. Edom luhistuu, pauhusta maa järisee, huudot kiirivät Kaislamerelle saakka!

22. Se nousee, kiitää kohti Bosraa kuin kotka, siivet levällään! Tuona päivänä Edomin rohkeinkin mies on hädissään kuin synnytystuskissa oleva nainen.

23. Damaskokselle. – Tyrmistyneitä ovat Hamat ja Arpad, ne ovat kuulleet huonoja uutisia ja vapisevat. Tuska kuohuu kuin meri tyyntymättä.

24. Damaskoksen rohkeus murtuu, sen joukot kääntyvät pakoon, kansa on kauhun vallassa. Tuska kouristaa sitä kuin synnyttäjää.

25. Voi, kuinka hylätty onkaan tuo ylistetty kaupunki, riemun kaupunki!

26. »Nuoret miehet kaatuvat sen toreilla, kaikki soturit saavat surmansa tuona päivänä», sanoo Herra Sebaot.

27. »Minä sytytän tuleen Damaskoksen muurit, tuli tuhoaa Ben-Hadadin palatsit.»

28. Ennustus Kedarin ja Hasorin heimoista ja niiden kuninkaista, jotka Babylonian kuningas Nebukadnessar kukisti: Näin sanoo Herra babylonialaisille: – Liikkeelle! Hyökätkää Kedariin, lyökää idän miehet!

29. Heidän telttansa ja laumansa viedään. Heidän majansa ja tavaransa ryöstetään, heidän kamelinsa otetaan saaliiksi. Huuto kiirii: »Kauhua kaikkialla!»

30. Paetkaa minkä ehditte, piiloutukaa, te Hasorin asukkaat, sanoo Herra. Babylonian kuningas Nebukadnessar on tehnyt päätöksensä, laatinut suunnitelmansa teitä vastaan.

31. Liikkeelle, babylonialaiset! Hyökätkää tuon kansan kimppuun, joka on elänyt huolettomana ja asunut turvassa, sanoo Herra. Se asuu erillään kaikista muista, eikä sillä ole kylissään portteja eikä salpoja.

32. Kamelit ryöstetään, valtaisat karjalaumat joutuvat saaliiksi. Minä sirottelen kaikkiin tuuliin nuo miehet, joiden ohimot ovat paljaaksi leikatut. Minä annan onnettomuuden tulla joka taholta heidän päälleen, sanoo Herra.

33. Hasor tulee autiomaaksi, koskaan ei sitä enää rakenneta, siellä asustavat vain sakaalit. Ei kukaan jää Hasoriin asumaan, ei yksikään sinne asetu.

34. Nämä ovat Herran sanat, jotka profeetta Jeremia julisti Elamia vastaan Juudan kuninkaan Sidkian ensimmäisenä hallitusvuotena.

35. Näin sanoo Herra Sebaot: – Minä murran Elamin mahdin, särjen sen jousen.

36. Minä tuon Elamin kimppuun neljä tuulta neljältä ilmansuunnalta. »Minä sirottelen elamilaiset näihin tuuliin, eikä ole yhtään sellaista kansaa, jonka keskuuteen ei tulisi Elamin pakolaisia.

37. – Minä panen elamilaiset kauhistumaan vihollisiaan, kaikkia niitä, jotka tavoittelevat heidän henkeään. Minä tuon heille onnettomuuden, hehkuvan vihani minä heille tuon, sanoo Herra. Minä lähetän miekan heidän kintereilleen, kunnes olen tuhonnut viimeisenkin heistä.

38. Minä pystytän valtaistuimeni Elamiin, hävitän sieltä kuninkaan ja ruhtinaat, sanoo Herra.

39. »Aikojen kuluttua minä kuitenkin käännän Elamin kohtalon», sanoo Herra.